Geo-blocking of audiovisual materials in the European Single Market

Abstract

Geo-blocking is a common phenomenon on the internet that restricts the access of an internet user to certain webpages and content based on the geographical location of the user. Normally the location can be tracked with the help of the IP address of the device a person is using. This leads to a situation in which a person accessing the internet in Finland might be unable to watch content available, for example, in France. Yet, one of the basic principles on which the European Union is built is the Internal Market which includes the free movement of goods, services, capital, and people. As the distribution of audiovisual materials can be seen as a service, geo-blocking can be seen as a restriction to the free flow of services in the internal market. Consequently, the main purpose of the study is to examine whether geo-blocking can be legal under EU law and whether it should be legal when considering the EU’s objective of creating a Digital Single Market and the modern way of consuming audiovisual materials.

Geo-blocking exists mainly because territorial licenses are still the principal licensing model in Europe and these licenses restrain the distribution rights of an audiovisual material to a certain geographical area. Another reason is that copyright legislation mostly belongs to the exclusive competences of the Member States meaning that EU copyright law is nearly inexistent. Also, territorial licenses have long been deemed beneficial especially for the film industry and the creators of content. However, there are also other interests and fundamental rights that should be taken into account when evaluating the acceptability of territoriality in the modern-day Europe. The problematic posed by this conflict has been recognized in the EU which is why new legal initiatives have been launched in order to alleviate the situation. The study tries to recount what is possible under these laws as well as the effectiveness of these initiatives.

Technological development also brings new challenges into the question. Virtual Private Networks allow for the manipulation of the IP address used for tracking the geographical location of each internet user in a way that makes it possible to circumvent geo-blocking walls. Thus, the study assesses the legality and the consequences that VPN usage has on territoriality and geo-blocking practices. In any case, the conclusion is that is VPN usage renders geo-blocking an ineffective measure of executing territoriality and hence protecting copyrights. Because of an evident need for change in the current practices, the study also tries to evaluate some of the most potential solutions to the issue. These include extensive collective licensing, the country-of-origin principle as well as competition law aspects. The conclusion, however, is that each of these proposed solutions could be used as a tool to find a better, more comprehensive solution and would probably require some harmonization of the Member States’ copyright regulation. Finally, the future of copyrights and their regulation in discussed in relation to audiovisual content and the development of the audiovisual field.

The study comes to a conclusion that geo-blocking is legal in the European Union because its purpose is the protection of copyrights and their owners’ justifiable interests. However, in order to execute a fully functioning Digital Single Market, geo-blocking cannot exist in the way that it does today. This is even more so when taking into account the available technologies for going around it. Therefore, another solution should be found although this is a quest for further studies.

Geo-blokkaus eli maantieteelliset rajoitukset ovat teknisiä toimenpiteitä, joilla internet-käyttäjien pääsyä tietyille sivustoille taikka tiettyihin materiaaleihin rajoitetaan heidän maantieteellisen sijaintinsa perusteella. Sijainti määritetään useimmiten käyttäjän internet-yhteydessä olevan laitteen IP-osoitteen avulla. Ilmiöstä johtuen Suomessa asuvan henkilön voi olla mahdotonta päästä käsiksi materiaaleihin, jotka ovat saatavilla esimerkiksi Ranskassa. Yksi EU:n kantavista periaatteista on kuitenkin ihmisten, tavaroiden, pääoman ja palveluiden vapaa liikkuvuus. Koska audiovisuaalisten materiaalien tarjoamisen voidaan katsoa olevan palvelu, muodostavat maantieteelliset rajoitukset esteen palveluiden vapaalle liikkuvuudelle. Näin ollen tämän tutkimuksen päätavoitteena on selvittää maantieteellisten rajoitusten lainmukaisuus Euroopan unionissa sekä selvittää, miten asian pitäisi olla ottaen huomioon EU:n tavoitteet digitaalisten sisämarkkinoiden luomisesta sekä digitalisoitumisen tuoman uudistustarpeen.

Maantieteellisten rajoitusten olemassaolo johtuu pääasiallisesti siitä, että audiovisuaalisten sisältöjen osalta alueellinen lisensointi on edelleen ensisijainen lisensointitapa. Tällaiset lisenssit siis rajoittavat esitysoikeuksien laajuutta maantieteellisesti. Alueellisuus johtuu muun ohella siitä, että EU:lla ei ole harmonisoitua tekijänoikeusääntelyä, vaan sääntely tapahtuu kansallisella tasolla. Lisäksi alueellisesti myönnetyt lisenssit ovat olleet suosittuja ennen kaikkea elokuvateollisuuden alalla elokuvien rahoitukseen liittyvien syiden vuoksi. Asiaan liittyy kuitenkin myös muita intressejä, kuten perusoikeuksien turvaamiseen ja eurooppalaiseen yhteistyöhön liittyviä kysymyksiä. Maantieteellisten rajoitusten ongelmallisuus on huomattu EU:ssa, minkä johdosta erilaisin lainsäädännöllisin keinoin on yritetty lieventää rajoitusten vaikutusta. Tutkimuksen tarkoituksena on näin ollen myös kartoittaa näiden aloitteiden tarjoamia mahdollisuuksia ja tehokkuutta.

Lisäksi teknologian kehittyminen tuo uusia haasteita kysymyksenasetteluun. VPN (Virtual Private Network) teknologia mahdollistaa laitteen IP osoitteen manipulaation niin, että maantieteellisten rajoitusten kiertäminen on mahdollista. Näin ollen tutkimuksessa etsitään vastausta kysymykseen tällaisen teknologian lainmukaisuudesta sekä sen käyttämisen seurauksista niin alueellisuudelle kuin maantieteellisille rajoituksillekin. Joka tapauksessa lopputulema VPN-teknologian käyttämisestä on maantieteellisten rajoitusten tehottomuus lisenssisopimusten toimeenpanossa ja tekijänoikeuksien suojelemisessa. Nähtävissä olevan muutostarpeen vuoksi tutkimus etsii myös mahdollisia ratkaisuja ja vaihtoehtoja nykyisen tilanteen muuttamiseksi. Näihin vaihtoehtoihin lukeutuvat muun muassa kollektiivinen lisensointi, alkuperämaaperiaate sekä kilpailuoikeuden tuomat ratkaisumahdollisuudet. Lopuksi keskustellaan vielä tekijänoikeuksien sekä niiden sääntelyn tulevaisuudesta kuten myös koko audiovisuaalisen kentän tulevaisuuden kehityksestä.

Tutkimuksen johtopäätöksenä on, että maantieteelliset rajoitukset ovat laillisia Euroopan Unionissa, koska niiden tarkoituksena on tekijänoikeuksien sekä niiden omistajien oikeutettujen intressien suojeleminen. Lisäksi tutkimuksen esittelemät ratkaisuvaihtoehdot toimisivat lähinnä työkaluina kattavamman ja kestävämmän ratkaisun löytämisessä. Lisäksi todetaan, että digitaalisten sisämarkkinoiden toteuttaminen ei ole mahdollista, jos maantieteelliset rajoitukset sallitaan siinä laajuudessa kuin ne tällä hetkellä ovat voimassa.