Pikkuapollopopulaation (Parnassius mnemosyne) tila ja seuranta Saaristomerellä
Rapp, Jessica (2022-03-10)
Pikkuapollopopulaation (Parnassius mnemosyne) tila ja seuranta Saaristomerellä
(10.03.2022)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
avoin
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2022040827893
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2022040827893
Tiivistelmä
Pikkuapollo (Parnassius mnemosyne) on luontodirektiivin IVa liitteen laji, jonka suojelulta edellytetään suotuisan suojelun tason ja elinympäristön säilyttämistä. Laji on luokiteltu Suomessa vaarantuneeksi (VU). Pikkuapollo viihtyy aikuisena avoimilla ja puoliavoimilla perinnemaisemilla sekä rannoilla, joilla kasvaa ravintoa antavia mesikasveja. Toukkavaiheessa pikkuapollo elää lehtoreunamilla ja hakamailla niittylaikkujen vieressä, joissa kasvaa toukan ravintokasveja, pysty- tai hentokiurunkannusta (Corydalis solida, C. intermedia). Pikkuapollon suurimmaksi uhkatekijäksi on muodostunut perinteisen maatalouskulttuurin vähentymisen myötä niittyjen ja hakamaiden umpeenkasvu. Pikkuapollon tilaa selvitettiin Saaristomerellä viimeksi vuonna 2001. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää pikkuapollon tila vuonna 2020, mitkä tekijät vaikuttavat pikkuapollon esiintymiseen ja runsauteen saaristoympäristössä sekä pohtia keinoja pikkuapollon säilyttämiseksi alueella.
Inventointien tehokkuuden parantamiseksi toteutettiin niittylaikkujen esikartoitus pikkuapollon elinalueella. Tämän perusteella määrättiin maastotöiden käyntijärjestys.
Pikkuapollon kartoitusmenetelmänä käytettiin soveltaen Mikko Kuussaaren ym. (2013) Rekijoelle ja Halikkoon kehittämiä ruutukohtaisia linjalaskentoja ajatuksena valtakunnallisen datan kerääminen. Yksikkönä toimi 2500m2 ruutu. Pikkuapolloinventoinnit aloitettiin toukokuussa 2020 laskemalla ruuduilta ravintokasvien tiheyksiä, jonka jälkeen kesäkuun aikana inventoitiin mesikasvit ja mahdolliset pikkuapolloyksilöt. Lisäksi pikkuapollojen runsautta arvioitiin laikkukohtaisesti samaan aikaan lennossa olevia yksilöitä laskemalla.
Pikkuapolloa tavattiin vuonna 2020 yhteensä 27 eri elinympäristölaikulta ja keskimäärin vain 3 yksilöä laikkua kohti. Lajin suojelun taso ei ole Saaristomerellä suotuisa. Tutkimuksessa selvisi, että pikkuapollopopulaatio on vähentynyt Saaristomeren alueella, ja että pikkuapollon runsauteen vaikutti kiurunkannusten runsaus. Kun vuonna 2020 pikkuapolloa tavattiin yhteensä 27 eri elinympäristölaikulta, oli niitä vuonna 2000 tavattu 53 laikulta.
Tulosten perusteella pikkuapollon suojelua Saaristomerellä on tehostettava kunnostamalla ja hoitamalla sen olemassa olevia niittylaikkuja ja niihin kytkeytyviä kohteita. Esiintymisalueiden hoidossa on myös erityisen tärkeää huomioida toukkaympäristöjen suojelu ja lisääminen, jonka takia kiurunkannusten määrän lisääminen nostetaan tärkeimmäksi tekijäksi hoidon suunnittelussa. Vaikka mesikasveilla ei ollut tilastollisesti merkitsevää vaikutusta, aiempien tutkimusten perusteella on selvää, että lyhyellä tähtäimellä myös mesikasveilla on vaikutusta pikkuapollon selviämiseen. Samanaikaisesti kartoitusten kanssa luotiin myöhempää seurantaa varten ruutukohtainen referenssiaineisto, joka mahdollistaa mahdollisten kunnostustoimien vaikutusten tarkan seurannan.
Inventointien tehokkuuden parantamiseksi toteutettiin niittylaikkujen esikartoitus pikkuapollon elinalueella. Tämän perusteella määrättiin maastotöiden käyntijärjestys.
Pikkuapollon kartoitusmenetelmänä käytettiin soveltaen Mikko Kuussaaren ym. (2013) Rekijoelle ja Halikkoon kehittämiä ruutukohtaisia linjalaskentoja ajatuksena valtakunnallisen datan kerääminen. Yksikkönä toimi 2500m2 ruutu. Pikkuapolloinventoinnit aloitettiin toukokuussa 2020 laskemalla ruuduilta ravintokasvien tiheyksiä, jonka jälkeen kesäkuun aikana inventoitiin mesikasvit ja mahdolliset pikkuapolloyksilöt. Lisäksi pikkuapollojen runsautta arvioitiin laikkukohtaisesti samaan aikaan lennossa olevia yksilöitä laskemalla.
Pikkuapolloa tavattiin vuonna 2020 yhteensä 27 eri elinympäristölaikulta ja keskimäärin vain 3 yksilöä laikkua kohti. Lajin suojelun taso ei ole Saaristomerellä suotuisa. Tutkimuksessa selvisi, että pikkuapollopopulaatio on vähentynyt Saaristomeren alueella, ja että pikkuapollon runsauteen vaikutti kiurunkannusten runsaus. Kun vuonna 2020 pikkuapolloa tavattiin yhteensä 27 eri elinympäristölaikulta, oli niitä vuonna 2000 tavattu 53 laikulta.
Tulosten perusteella pikkuapollon suojelua Saaristomerellä on tehostettava kunnostamalla ja hoitamalla sen olemassa olevia niittylaikkuja ja niihin kytkeytyviä kohteita. Esiintymisalueiden hoidossa on myös erityisen tärkeää huomioida toukkaympäristöjen suojelu ja lisääminen, jonka takia kiurunkannusten määrän lisääminen nostetaan tärkeimmäksi tekijäksi hoidon suunnittelussa. Vaikka mesikasveilla ei ollut tilastollisesti merkitsevää vaikutusta, aiempien tutkimusten perusteella on selvää, että lyhyellä tähtäimellä myös mesikasveilla on vaikutusta pikkuapollon selviämiseen. Samanaikaisesti kartoitusten kanssa luotiin myöhempää seurantaa varten ruutukohtainen referenssiaineisto, joka mahdollistaa mahdollisten kunnostustoimien vaikutusten tarkan seurannan.