Intra- ja interaktioita ei-inhimillisten kanssa : Metsäluonto materiaalisena toimijana Luonnollisesti Anni Rapinoja -näyttelyssä

Abstract

Tarkastelen tutkielmassani Anni Rapinojan (s. 1949) taiteessa ilmentyvää ei-inhimillisten luonnonmateriaalien toimijuutta posthumanistisen filosofian viitekehyksessä. Lähestyn Oulun taidemuseossa 26.9.2018–13.1.2019 esillä olleessa Luonnollisesti Anni Rapinoja -näyttelyssä kohtaamiani ja tutkielmaan valikoimiani teoksia uusmaterialistisen tutkimusnäkökulman avulla. Tutkielman tarkoituksena on selvitellä, miten ilmenee metsäluonnosta peräisin olevan orgaanisen taidematerian kyvykkyys vaikuttaa. Tätä vaikutusvoimaa selvittelen taiteilijan ja materiaalin sekä vastaanottajan ja taiteen välisestä kanssakäymisestä. Fokuksessani on uusmaterialismin painottama materiaalin energeettisyys ja aktiivinen osallisuus taideteoksen syntyprosessissa sekä vastaanoton tapahtumassa.

Uusmaterialistinen tutkimusvälineeni muovautuu pääasiassa fyysikko ja filosofi Karen Baradin toimijuusrealismin teoriaan liittyvästä intra-aktion käsitteestä, taidehistorioitsija Katve-Kaisa Kontturin ajatuksista materiaalisuuden jatkuvasta liikkeestä ja muutosvoimasta taideprosessissa sekä politiikan teoreetikko ja filosofi Jane Bennettin vitaalisen materian filosofiasta. Sovellan tutkielmassani Katve-Kaisa Kontturin kehittämää uusmateriaalista tutkimusasennetta, jota hän kutsuu molekulaariseksi taidehistoriaksi. Se ottaa osaa taiteen tapahtumiseen seuraamalla taideteoksen liikkeellä olemista ja materiaalien omalakistakin toimijuutta.

Materiaalin aktiivinen toimijuus näkyy taideteoksen koko elämänkaarella ja se vaikuttaa etenkin taiteilijan ja materiaalin välisessä yhteistyössä. Taiteilijan intentioiden rinnalle nousee materiaalien ominaisuudet, joita seuraamalla ja kunnioittamalla työtoveruus tuottaa taiteen teon tapahtumassa yhteismuotoutumisena taideteoksen ilmiön. Taiteen teon prosesseista siirryn tutkielmassa seuraamaan materiaalien moniaistisuutta näyttelykokemustani hyödyntäen. Havainnollistan aistien kautta vaikuttavaa materian toimijuutta myös affektisuuden ja mediateoreetikko Laura U. Marksin käsitteen haptinen visuaalisuus avulla. Materiaalisuudelle antautuvaa näyttelykokemustani sävytti posthumanistinen kontemplointini teosten äärellä ja sisäistä dialogiani tuon esille osoittaakseni, että luonnonmateriaalilla on kyvykkyyttä kiinnittää huomiota luontosuhteeseemme sekä osallistua ja osallistuttaa esimerkiksi ilmastonmuutosta ja biodiversiteettiä koskeviin diskursseihin.