Valvojan piirin kasvatus- ja koulutuskirjoittelu 1880-luvulla

Abstract

Valvoja-lehti alkoi ilmestyä vuoden 1880 joulukuussa. Sen taustavoimina toimi Suomen suurruhtinaskunnan Aleksanterin keisarillisen yliopiston, nykyisen Helsingin yliopiston humanistisen tiedekunnan virkaa tekeviä yliopistomiehiä. Valvojan ryhmä liittyi fennomaaniseen suuntaukseen, jonka koulutukseen liittyvänä päätavoitteena oli parantaa suomenkielisten virkamiehien koulutusta ruotsinkielisen rinnalla. Tehtäväänsä edistääkseen ryhmä julkaisi suomenkielistä aikakauslehteä. Valvojan kirjoittajat olivat pääasiassa aikansa suomen kieltä taitamatonta lukeneistoa ja virka-aatelia, jotka olivat kiinnittyneet aikansa edistyksellisiin pyrkimyksiin ja kulttuurisiin virtauksiin. Työ yliopistossa ja osallistuminen säätyvaltiopäiviin soi heille aitiopaikan myös koulutusta koskevissa asioissa. Useat kirjoittajista olivat myös kasvatusopin professoreita, jotka näiltä osin vastasivat opettajakoulutuksesta.

Tutkimukseni kohdentuu Valvojan ensimmäisen vuosikymmenen, 1880-luvun, kasvatus- ja koulutusartikkeleihin. Perusteellisen kirjoitustapansa lisäksi nämä 19 kasvatusta ja koulutusta koskevat artikkelit olivat verraten pitkiä, noin 10-sivuisia. Tutkimusmetodina käytän Hyrkkäsen (2002) muihin tutkijoihin viittaamaa kysymyksen ja vastauksen menetelmää, jolla induktiivisesti pystytään pureutumaan historiallisiin aiheisiin ja kaivamaan esille niiden omilla ehdoillaan olevia kytköksiä. Vastausten erilaiset aihepiirit kertovat siitä samaan aikaan tapahtuneesta moniulotteisuudesta, jotka koulutuksen alalla tekivät tuloaan ja jotka edelleen elävät. Tutkimusaineisto antaa myös kuvan ryhmästä, joka toimi aktiivisesti fennomaanisuuden puolesta: kansallinen kehitys ei saanut jäädä taantumuksellisena pitämänsä ruotsalaisuuden eikä liberaalisia talousnäkökohtia ajavan kaupan ja teollisuuden jalkoihin. Valvojaan kirjoittavat seurasivat eurooppalaisia ja pohjoisamerikkalaisia virtauksia välittäen niitä lukijoilleen. Näihin aatteisiin ja ideologioihin liittyivät kirjallisuus, poliittiset kysymykset ja luonnontieteen eteneminen sekä monet kansalaisliikkeet, joita liberaali 1880-luvun autonominen aika sytytti.

Tutkimukseni tehtävänä oli selvittää Valvojan kasvatus- ja koulutuskirjoittelun yhteinen punainen lanka. Se osoittautui olevan suomenkielisen ala-alkeiskoulun (myöhemmin lyseon) pyrkiminen kansalaisuuden kasvattamiseen sekä koulutuksen saattaminen tieteelliselle pohjalle myös siinä yhteiskoulun muodossa, joka liitti tyttöjen koulunkäynnin kansalaisuuden teemaan. Toiseksi siirtymäkauden alkuun kuuluva liberaali 1880-luku, alkoi muuttua aatelin hallitsemasta virkakoneistosta kansallismieliseen suuntaan myös perusteiltaan. Valvojan kasvatusta ja koulutusta koskevissa kirjoituksissa tämä eteni hiljattaisena kääntymisenä hegeliläisestä herbartialiseen kasvatusfilosofiaan. Darwinin evoluutioteorian tuottama kriisi oli kangistanut hegeliläisen katsomuksen eikä se taipunut uusiin kysymyksen asetteluihin. Tästä huolimatta hegeliläisen kasvatusfilosofian sisältämästä ihmiskuvasta ja latinakoulun hengen kykyjen kehittämisen ajatuksesta ei voitu suoraa luopua. Valvojan yhtenä peruspiirteenä toimi vapaus, jossa se erosi muista ajan fennomaanisista ryhmittymistä. Tässä ominaisuudessaan se ylläpiti säätyajan klassisen koulun humanismin arvoa ja persoonan henkisen kehittymisen ajatusta, sillä ”hengen kykyjen vaurastuttaminen” oli ollut oleellinen osa virka-aatelin pätevyyttä ja oppineisuutta. Näistä arvoista suoraa luopuminen olisi merkinnyt ohjaimien siirtymistä kilpailevalle liberaaliryhmittymälle toisin sanoen totaalista häviämistä. Samalla se olisi merkinnyt ihmisten täyden tasa-arvoisuuden tunnustamista, mihin ei tuossa vaiheessa oltu valmiita. Porvariston reaalikoulun tulo asetti klassisen koulun myös uudistamaan klassista koulua niiltä osin kuin se katsoi voivansa taipuvan. Vanhemman polven pitäessä kiinni klassisen koulun perinteestä, nuoremmat Valvojaan kirjoittajat olivat valmiimpia tekemään pidemmälle meneviä myönnytyksiä uudistusten suhteen. Ratkaisevimmaksi nousi Mikael Johnssonin esiin nostama humanististen tieteiden ja luonnontieteiden tasapaino, joka edelleen näkyy kouluopetuksessa.