Metsänkäsittelymenetelmät murroksessa : Metsänkäsittelyn eri muotojen vertailu taloudellisesta ja ympäristöllisistä näkökulmista

Abstract

Ilmastonmuutos ja huoli luonnon monimuotoisuuden kaventumisesta ovat nostaneet metsät ja niissä käytettävät kasvatusmenetelmät uutisotsikoihin viime aikoina. Tutkimuksissa on havaittu, että metsien talouskäyttö johtaa metsälajien elinympäristön muutoksiin ja lajien uhanalaisuuteen. EU:n ilmastopolitiikka asettaa tavoitteita esimerkiksi luonnon monimuotoisuuden säilymiselle ja metsien käytöstä aiheutuville päästöille. Metsänkäsittelymenetelmien valintapäätöksillä on merkitystä ilmastopolitiikan tavoitteiden saavuttamisessa.

Suomessa käytettävistä metsänkäsittelymenetelmistä jaksollinen kasvatus on ollut vallitseva menetelmä viimeisten noin 70 vuoden ajan. Jaksollinen kasvatus saatettiin lakien ja asetusten myötä sellaiseen asemaan, että muita metsänkäsittelymenetelmiä oli lähes mahdotonta käyttää. Vuoden 2014 alusta voimaan astunut metsälakiuudistus antoi metsänomistajalle kuitenkin enemmän vapauksia päättää metsiensä käsittelymenetelmistä, jolloin myös jatkuvan kasvatuksen menetelmä tuli mahdolliseksi. Siitä huolimatta jatkuva kasvatus on edelleen melko marginaalinen metsänkäsittelymenetelmä Suomessa.

Tutkimuksen tavoitteena on muun muassa selvittää, miten jaksollisesta kasvatuksesta tuli Suomessa vallitseva metsänkäsittelymenetelmä ja mihin sen suosio perustuu. Asiaan vaikuttavia tekijöitä tarkastellaan toimijaverkkoteorian (ANT) ja institutionaalisen teorian (IT) tarjoamien näkemysten pohjalta. Tutkimuksessa käsitellään sekä määrällistä että laadullista dataa. Määrällinen data, jonka avulla arvioidaan muun muassa eri metsänkäsittelymenetelmien taloudellista kannattavuutta ja menetelmien merkitystä luonnon monimuotoisuuteen, perustuu aiempiin tutkimuksiin.

Tulokset aiemmista tutkimuksista antavat ymmärtää, että useimmissa tapauksissa jatkuva kasvatus on sekä metsänomistajalle taloudellisesti kannattavampi että ympäristön kannalta suotuisampi metsänkäsittelymenetelmä kuin jaksollinen kasvatus. Esimerkiksi tarkasteltava aikajänne, metsikön lähtötilanne, maaperän viljavuus ja diskonttokorko vaikuttavat tuloksiin. Aiemmissa tutkimustuloksissa nousee esiin myös se, että huomattavasti vähäisemmillä avohakkuumäärillä voitaisiin saavuttaa hyvä tai jopa parempi taloudellinen tulos kuin nykyisillä hakkuilla. Samalla luonnon monimuotoisuus todennäköisesti vahvistuisi ja metsien hiilivarastot kasvaisivat.

Laadullista dataa edustavat tutkimusta varten tehdyt metsänomistajien ja metsäammattilaisten haastattelut. Haastattelujen avulla on selvitetty, millä perustein metsänomistajat valitsevat metsissään käytetyt kasvatusmenetelmät. Tutkimuksen tulosten mukaan metsänomistajien valintoja ohjaavat ainakin talous- ja ympäristönäkökulmat sekä metsänhoitoyhdistysten suositukset. Niin sanottu polkuriippuvuus näyttää myös vaikuttavan menetelmien valintaan. Metsäammattilaisten haastattelut tarjoavat kuvan heidän näkemyksistään Suomen metsäteollisuudessa vaikuttavista merkittävistä toimijoista ja jatkuvan kasvatuksen asemasta Suomessa. Haastattelujen mukaan merkittävässä asemassa metsäteollisuuden tulevaisuuden suhteen ovat ainakin alan suuret metsäyhtiöt, metsänomistajat, metsänhoitopalveluja tarjoavat tahot sekä ministeriöt, mutta myös kuluttajat arvovalintoineen.