ADHD-piirteisen lapsen tukeminen varhaiskasvatuksessa : Varhaiskasvatuksen ammattilaisten käyttämät tuen keinot ja niiden arviointi

Abstract

Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, millä tavoin varhaiskasvatuksen ammattilaiset tukevat ADHD-piirteisiä lapsia ja eroavatko varhaiskasvatuksen ammattilaisten tuen keinot toisistaan työkokemuksen tai koulutustaustan perusteella. Lisäksi haluttiin selvittää, millaisiksi varhaiskasvatuksen ammattilaiset kokevat käytössään olevat tuen keinot ja mitkä seikat voisivat lisätä heidän keinojaan tukea. Aihetta on varhaiskasvatuksen kontekstissa tutkittu toistaiseksi vähän. Aineisto kerättiin 9.3.-7.5.2021 välisenä aikana sähköisen webropol-kyselyn avulla. Tutkimukseen osallistui yhteensä 239 varhaiskasvatuksen opettajaa, -sosionomia, -lastenhoitajaa ja -avustajaa, jotka työskentelivät neljässä mukaan valikoituneessa kunnassa tai kuuluivat kahteen eri varhaiskasvatuksen ammattilaisten Facebook-ryhmään.

Tutkimus toteutettiin mixed methods -tutkimusmenetelmällä. Kyselyssä tietoa kerättiin laadullisesti avoimien kysymysten avulla ja määrällisesti likert-asteikollisilla väittämillä. Laadullinen ja määrällinen aineisto yhdistettiin. Kvalitatiivinen aineisto analysoitiin teoriaohjaavalla sisällönanalyysillä muodostaen vastauksista pää-, ylä- ja alaluokkia. Kvantitatiivinen aineisto analysointiin IBM SPSS Statistics 27 -ohjelmalla Spearmanin järjestyskorrelaatiokertoimen ja epäparametrisen Kruskal-Wallisin testin avulla.

Tulokset osoittavat, että ADHD-piirteisiä lapsia tuetaan pedagogisten tuen keinojen avulla ja ne vastaavat koulussa käytettäviä tuen keinoja. Pedagogisia tuen keinoja olivat ennakoivat, käyttäytymistä seuraavat toimintamallit ja oppimisympäristöön liittyvät tuen keinot, joista ennakoivia toimintamalleja käytettiin eniten. Lisäksi tuettiin joustavin ryhmittelyin ja vahvuudet huomioiden. Pedagogisissa tuen keinoissa ei havaittu eroja suhteessa varhaiskasvatuksen ammattilaisten koulutustaustaan, joka tukee osittain aiempia tutkimuksia Tuen keinoissa ei ollut eroja suhteessa työkokemukseen ja tulos oli samansuuntainen aiempien tutkimusten kanssa. Työkokemus oli kuitenkin tilastollisesti merkitsevässä yhteydessä ohjeiden antamiseen sekä ei-toivottua käyttäytymistä seuraavaan toimintatapaan. Mitä enemmän varhaiskasvatuksen ammattilaisella oli työkokemusta, sitä enemmän hän tuki ADHD-piirteistä lasta ohjeiden avulla. Mitä vähemmän työkokemusta oli, sitä enemmän reagoitiin ei-toivottuun käyttäytymiseen.

Varhaiskasvatuksen ammattilaisten tuen keinoja ja omia voimavaroja ei koettu kyllin riittäviksi, mutta vaikutusmahdollisuudet koettiin vahvoiksi ADHD-piirteisen lapsen tukemiseksi. Tuen keinojen riittävyys oli yhteydessä työkokemukseen. Mitä enemmän varhaiskasvatuksen ammattilaisella oli työkokemusta, sitä riittävämmiksi he kokivat käytössään olevat tuen keinot. Työkokemus aiheutti myös eroja 3–5 vuotta ja 15–24 vuotta alalla olleiden välillä koskien tuen keinojen riittävyyttä. Lisäksi voimavarojen riittävyys oli yhteydessä koulutustaustaan. Mitä korkeammin koulutettu varhaiskasvatuksen ammattilainen oli, sitä riittävämmiksi omat voimavarat koettiin. Tuen keinoja lisäävinä tekijöinä mainittiin resurssien lisääminen, rakenteellinen tuki, monialainen yhteistyö sekä pedagogisten ratkaisujen lisääminen.

Jatkossa tuen keinojen eroja voitaisiin tutkia luokittelemalla taustamuuttujat eri tavoin, havainnoida tuen keinoja käytännössä, kiinnittää huomiota tukemiseen lapsen vahvuudet huomioiden, selvittää täydennyskoulutuksen tarve paikallisemmin ja sen yhteyttä tuen keinojen ja omien voimavarojen riittävyyteen sekä esiin nousseiden tuen keinoja lisäävien tekijöiden vaikutusta varhaiskasvatuksen rakenteellisiin laatutekijöihin.