Tyttöjen ja poikien jutut - vai meidän jutut? : Tasa-arvoinen varhaiskasvatus: lapsen osallisuus sukupuolinäkökulmasta.
Vaarasto, Mari (2022-03-24)
Tyttöjen ja poikien jutut - vai meidän jutut? : Tasa-arvoinen varhaiskasvatus: lapsen osallisuus sukupuolinäkökulmasta.
Vaarasto, Mari
(24.03.2022)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
avoin
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2022042730956
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2022042730956
Tiivistelmä
Tässä tutkimuksessa tarkasteltiin sukupuoleen ja osallisuuteen liittyviä teemoja päiväkotimuotoisessa varhaiskasvatuksessa ja/tai esiopetuksessa olevien 5–7-vuotiaiden lasten näkökulmasta. Aikaisempi tutkimus osoittaa, että päiväkotien kasvatustoiminta on ollut sukupuolittunutta vuosikymmenestä toiseen. Sukupuolittunutta toimintaa ja vuorovaikutusta vahvistavat aiemman tutkimuksen mukaan kasvattajien lisäksi myös lapset. Sukupuolittunut suhtautuminen ja toiminta päiväkodissa vaikuttaa lapsen osallistumismahdollisuuksiin ja osallisuuden kokemuksiin. Aiempi tutkimus on kohdistunut pääasiassa kasvattajien toiminnan ja käsitysten tutkimiseen. Tässä tutkimuksessa keskityttiin lasten toiminnan ja ajatusten tutkimiseen.
Tutkimus toteutettiin laadullisena tutkimuksena. Etnografisella teemahaastattelulla tuotettu aineisto käsiteltiin teemoittain teoriaohjaavasti fenomeologis-hermeneuttisen metodologian ohjaamana. Haastatteluihin osallistui 25 lasta, 12 poikaa ja 13 tyttöä yhteensä 16 pari- tai yksilöhaastattelussa, lisäksi oli myös yksi kolmen lapsen ryhmähaastattelu. Haastatteluissa keskusteltiin lasten kanssa heidän käsityksistään tytöistä ja pojista sekä heille sopivista tai sopimattomista asioista. Lapsilta myös kysyttiin heidän ajatuksiaan päiväkodin erilaisista toiminnoista ja osallistumis- ja vaikuttamismahdollisuuksista.
Tutkimus toi esille, miten lapset jaottelevat ja määrittelevät sukupuolille sopivia ja sopimattomia asioita. Määrittelyt noudattelivat hämmästyttävän paljon kulttuurisesti hyväksyttyjä käsityksiä tytöistä ja pojista. Sukupuoli näyttäytyi myös näiden lasten vastauksissa osin rajoittavana ja toimintaa määrittelevänä tekijänä, enemmän poikien kohdalla. Erityisesti ulkonäköön ja käyttäytymiseen liittyvissä määritelmissä näkyi selkeää eroa. Myös varhaiskasvatukseen materiaaleissa ja vuorovaikutuksessa oli nähtävissä jonkin verran sukupuolittuneisuutta. Tilat lapset kokivat tytöille ja pojille sopiviksi, eivätkä nähneet niissä sukupuolittuneisuutta. Varsinaiseen osallisuuden kokemukseen ja vaikuttamismahdollisuuksiin henkilökohtaiset mieltymykset ja persoonallisuus näyttivät vaikuttavan sukupuolta enemmän. Tutkimus vahvisti aiempia tutkimustuloksia, se myös osoitti sukupuolisosialisaation voiman. Sukupuolittunut toiminta on usein tiedostamatonta niin kasvattajien kuin lastenkin kohdalla. Tiedostamattoman tuominen tiedostetuksi ja sitä kautta käsitysten ja toimintatapojen uudelleen muokkaaminen on avain muutokseen ja sukupuolittuneisuuden purkamiseen.
Tutkimus toteutettiin laadullisena tutkimuksena. Etnografisella teemahaastattelulla tuotettu aineisto käsiteltiin teemoittain teoriaohjaavasti fenomeologis-hermeneuttisen metodologian ohjaamana. Haastatteluihin osallistui 25 lasta, 12 poikaa ja 13 tyttöä yhteensä 16 pari- tai yksilöhaastattelussa, lisäksi oli myös yksi kolmen lapsen ryhmähaastattelu. Haastatteluissa keskusteltiin lasten kanssa heidän käsityksistään tytöistä ja pojista sekä heille sopivista tai sopimattomista asioista. Lapsilta myös kysyttiin heidän ajatuksiaan päiväkodin erilaisista toiminnoista ja osallistumis- ja vaikuttamismahdollisuuksista.
Tutkimus toi esille, miten lapset jaottelevat ja määrittelevät sukupuolille sopivia ja sopimattomia asioita. Määrittelyt noudattelivat hämmästyttävän paljon kulttuurisesti hyväksyttyjä käsityksiä tytöistä ja pojista. Sukupuoli näyttäytyi myös näiden lasten vastauksissa osin rajoittavana ja toimintaa määrittelevänä tekijänä, enemmän poikien kohdalla. Erityisesti ulkonäköön ja käyttäytymiseen liittyvissä määritelmissä näkyi selkeää eroa. Myös varhaiskasvatukseen materiaaleissa ja vuorovaikutuksessa oli nähtävissä jonkin verran sukupuolittuneisuutta. Tilat lapset kokivat tytöille ja pojille sopiviksi, eivätkä nähneet niissä sukupuolittuneisuutta. Varsinaiseen osallisuuden kokemukseen ja vaikuttamismahdollisuuksiin henkilökohtaiset mieltymykset ja persoonallisuus näyttivät vaikuttavan sukupuolta enemmän. Tutkimus vahvisti aiempia tutkimustuloksia, se myös osoitti sukupuolisosialisaation voiman. Sukupuolittunut toiminta on usein tiedostamatonta niin kasvattajien kuin lastenkin kohdalla. Tiedostamattoman tuominen tiedostetuksi ja sitä kautta käsitysten ja toimintatapojen uudelleen muokkaaminen on avain muutokseen ja sukupuolittuneisuuden purkamiseen.