Poliittinen osallistuminen hyvinvointiresurssien, poliittisen luottamuksen ja demografisten tekijöiden valossa

Abstract

Tässä pro gradu-tutkielmassa perehdyn tarkastelemaan suomalaisten poliittista osallistumista, siihen vaikuttavia tekijöitä, resursseja ja rakenteita. Päähuomio tutkielmassa on, kuinka merkittävässä roolissa hyvinvointiresurssit, poliittinen luottamus ja demografiset tekijät ovat poliittisen osallistumisen perustana. Tutkielmassa syvennytään kansalaisten erilaisiin keinoihin saada äänensä kuuluviin poliittisessa päätöksenteossa. Tämän lisäksi selvitetään ketkä kansalaiset ovat aktiivisia poliittisia osallis-tujia ja ketkä puolestaan jättävät osallistumatta.

Tässä työssä suomalaisten poliittista osallistumista ja siihen vaikuttavia resursseja, tekijöitä ja luot-tamusta tarkastellaan vuoden 2018 ESS-haastatteluaineiston pohjalta. Kvantitatiivisen haastatteluaineiston analyysit on suoritettu SPSS–tilasto-ohjelmalla. Tutkielman tutkimuskysymyksiin on haettu vastauksia suorilla jakaumilla ja ristiintaulukoilla, eli kuvailevilla tutkimusmenetelmillä. Kuvailevien menetelmien lisäksi työssä on hyödynnetty monimuuttujamenetelmänä multinomiaalista logistista regressioanalyysia.

Tutkimuksen keskeinen tulos on, että valtaosa poliittisesta osallistumisesta tapahtuu institutionaalisin poliittisen osallistumisen keinoin, vaikka uudet osallistumisen keinot ovat nousseet perinteisen äänestämisen, puoluepolitiikkaan osallistumisen ja poliitikkoihin yhteydenoton rinnalle. Merkittävää on, että poliittinen osallistuminen ei jakaudu tasaisesti eri ikäryhmien välille. Lisäksi osallistumiseen vaikuttaa keskeisesti yksilön hallussa olevat hyvinvointiresurssit. Tästä johtuen kaikkien kansalaisten ääni ei kuulu poliittisessa päätöksenteossa yhtäläisesti. Sellaisten yksilöiden ääni kuuluu, joilla on osanaan paljon hyvinvointiresursseja. Sen sijaan heikosti hyvinvointiresursseja omaavien yksilöiden ääni ei kuulu yhtä vahvasti ja vaikuttavasti poliittisessa päätöksenteossa. Lisäksi keskeinen tutkimustulos on, että ei-institutionaalinen poliittinen osallistuminen tukee institutionaalista poliittista osallistumista. Tutkimustulosten valossa suomalaiset osoittautuvat olevan institutionaalisin keinoin osallis-tuvia tai sekä institutionaalisin että ei-institutionaalisin keinoin osallistuvia. Marginaalinen osa kansasta osallistuu vain ei-institutionaalisin keinoin.

Tuloksista on nähtävissä, että ikäryhmien välillä merkittävä ero poliittisen osallistumisen keinoissa. Nuoret osallistuvat ei-institutionaalisen poliittisen osallistumisen keinoin ja vanhemmat ikäpolvet puolestaan institutionaalisin poliittisen osallistumisen keinoin. Vanhemmat ikäpolvet ovat kuuliaisia äänestäjiä ja puoluepolitiikkaan osallistujia. Sen sijaan nuoret ovat ottaneet kertaluonteiset poliittisen osallistumisen keinot omaksensa. Kertaluonteisia poliittisen osallistumisen keinoja ovat esimerkiksi poliittinen osallistuminen sosiaalisessa mediassa ja adressien allekirjoittaminen. Tutkimuksen tulok-sista sekä maailmantilanteen muutoksista on pääteltävissä, että poliittinen osallistuminen tulee muut-tumaan tulevina vuosina. Täten aihepiiri edellyttää lisätutkimusta.

Avainsanat: poliittinen osallistuminen, institutionaalinen osallistuminen, ei-institutionaalinen osallistuminen, hyvinvointiresurssit, demografiset tekijät, eriarvoisuus, koettu terveys, sosiaalinen media, luottamus politiikkaan