“You were forewarned and now you must meet your end” : Ekokritiikki, posthumanismi ja kosminen kauhu deathcore yhtyeen Oceanon albumilla Ascendants (2015)
Varhama, Jimmy (2022-04-07)
“You were forewarned and now you must meet your end” : Ekokritiikki, posthumanismi ja kosminen kauhu deathcore yhtyeen Oceanon albumilla Ascendants (2015)
Varhama, Jimmy
(07.04.2022)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
avoin
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2022042831220
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2022042831220
Tiivistelmä
Tässä tutkielmassa analysoidaan deathcore bändin Oceanon albumia Ascendants. Albumin keskeisenä teemana on korkeamman tietoisuuden omaavat ascendant nimiset olennot, jotka nähdessään miten ihmiset kohtelevat maapalloa päättävät tuhota heidät. Albumin genre on deathcore, joka on death metallin ja metalcoren fuusiogenre. Tavoitteena on selvittää, miten albumi ilmentää ekokritiikkiä, posthumanismia ja kosmista kauhua.
Teoreettisena viitekehyksenä toimii posthumanismi. Posthumanismi ilmenee sekä kosmisessa kauhussa että ekokritiikissä. Posthumanismi on filosofinen positio, mikä on kriittinen antroposentristä humanismia kohtaan ja mikä on valmis hyväksymään laajenevia perspektiivejä koskien ei-ihmisiä, eläimiä ja/tai kyborgeja. Posthumanismi tahtoo tähdätä pois ihmiskeskeisestä ajattelumalleista niiden tiedollisten ja eettisten ongelmallisuuden vuoksi.
Metodina tutkimus käyttää ekomusikologista lähestymistapaa. Ekomusikologinen musiikkianalyysi pyrkii erittelemään soivasta aineksesta tekijöitä, jotka rakentavat ympäristöön liittyviä kokemuksia ja merkityksiä. Näitä merkityksiä ja kokemuksia tulkitaan sitten ympäristöaktivistisesta näkökulmasta. Analyysin lähestymistapa on hermeneuttinen.
Albumi on konseptialbumi, mikä tarkoittaa teosta, jonka kaikkia kappaleita yhdistää teema, mikä voi olla instrumentaalinen, sävellyksellinen, narratiivinen tai lyyrinen. Jaan tutkimuksessa albumin kolmeen pääjuoneen, jotka ovat planeetan tuho juoni, abduktio juoni ja salaliitto juoni. Juonissa ekokritiikki ilmenee allegorioina, synkkänä ekologiana ja ympäristökirjallisuudessa yleisenä trooppina esitettynä apokalypsina. Ascendant olennot kohtelevat ihmistä siten, miten ihmisen voi kuvitella kohtelevan luontoa ja sen eläimiä.
Juonien kertomat tarinat ilmentävät H.P Lovecraftin luomaa kosmista kauhua, missä tieteellinen kehitys ei tarjoa mahdollisuutta progressiiviseen tulevaisuuteen, vaan onnistuu vain paljastamaan merkityksettömyytemme ja voimattomuutemme kosmisessa mittakaavassa.
Posthumanismi ilmenee nihilistisen posthumanismin kautta. Nihilistinen posthumanismi ammentaa kosmisesta kauhusta ja haastaa ihmisen ekseptionalismia, haastaen täten ihmiskeskeistä ajattelua.
Teoreettisena viitekehyksenä toimii posthumanismi. Posthumanismi ilmenee sekä kosmisessa kauhussa että ekokritiikissä. Posthumanismi on filosofinen positio, mikä on kriittinen antroposentristä humanismia kohtaan ja mikä on valmis hyväksymään laajenevia perspektiivejä koskien ei-ihmisiä, eläimiä ja/tai kyborgeja. Posthumanismi tahtoo tähdätä pois ihmiskeskeisestä ajattelumalleista niiden tiedollisten ja eettisten ongelmallisuuden vuoksi.
Metodina tutkimus käyttää ekomusikologista lähestymistapaa. Ekomusikologinen musiikkianalyysi pyrkii erittelemään soivasta aineksesta tekijöitä, jotka rakentavat ympäristöön liittyviä kokemuksia ja merkityksiä. Näitä merkityksiä ja kokemuksia tulkitaan sitten ympäristöaktivistisesta näkökulmasta. Analyysin lähestymistapa on hermeneuttinen.
Albumi on konseptialbumi, mikä tarkoittaa teosta, jonka kaikkia kappaleita yhdistää teema, mikä voi olla instrumentaalinen, sävellyksellinen, narratiivinen tai lyyrinen. Jaan tutkimuksessa albumin kolmeen pääjuoneen, jotka ovat planeetan tuho juoni, abduktio juoni ja salaliitto juoni. Juonissa ekokritiikki ilmenee allegorioina, synkkänä ekologiana ja ympäristökirjallisuudessa yleisenä trooppina esitettynä apokalypsina. Ascendant olennot kohtelevat ihmistä siten, miten ihmisen voi kuvitella kohtelevan luontoa ja sen eläimiä.
Juonien kertomat tarinat ilmentävät H.P Lovecraftin luomaa kosmista kauhua, missä tieteellinen kehitys ei tarjoa mahdollisuutta progressiiviseen tulevaisuuteen, vaan onnistuu vain paljastamaan merkityksettömyytemme ja voimattomuutemme kosmisessa mittakaavassa.
Posthumanismi ilmenee nihilistisen posthumanismin kautta. Nihilistinen posthumanismi ammentaa kosmisesta kauhusta ja haastaa ihmisen ekseptionalismia, haastaen täten ihmiskeskeistä ajattelua.