Oppivan organisaation mittariston kehittäminen
Lappalainen, Maarit (2022-03-14)
Oppivan organisaation mittariston kehittäminen
Lappalainen, Maarit
(14.03.2022)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
avoin
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2022042931511
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2022042931511
Tiivistelmä
Korkeasti sitoutuneiden työntekijöiden määrä osoittaa myös yrityksen taloudellista menestymistä. Toiminnan kehittäminen ja työntekijöiden kokemus yrityksen tarjoamista oppimismahdollisuuksista nähdään sitoutumista lisäävinä tekijöinä. Liiketaloudellisin mittarein toimivan yrityksen on kuitenkin joskus vaikea kvantifioida toiminnan kehittämiseen ja osaamiseen liittyviä asioita ja muuntaa niistä saatu tieto käytännön toimiksi. Tutkimus keskittyykin oppivan organisaation tilaa mittaavan luotettavan mittariston kehittämiseen ja tarjoaa näin yhteisen viitekehyksen organisaation johtamisen, kehittämisen ja vuoropuhelun tueksi.
Teoriaosuudessa kuvataan oppivaan organisaation liittyviä käsitteitä ja tunnustellaan eri teoreettisten viitekehysten sopivuutta oppivan organisaation tilaa mittaavaan mittaristoon. Oppivan organisaation käsitettä avataan Saralan ja Saralan, Sengen, Pedlerin, Boydellin ja Burgoynen, Argyriksen sekä Prahaladin ja Hamelin teorioiden pohjalta. Teoriaosuudessa pohditaan myös kriittisesti organisaation oppimispuhetta.
Tutkimuksessa haluttiin kehittää olemassa olevaa mittaristoa oppivan organisaation nykytilan kartoittamiseksi ja tarjota työkalu, jonka avulla organisaatio voi määritellä osa-alueita oppivan organisaation kehittämiseksi. Tutkimuksessa haettiin viitteitä siitä, kuinka hyvin käytetty mittaristo toimii ja kuinka luotettava se on. Tutkimuksessa käytettiin kvantitatiivista tutkimusmenetelmää, joka nidottiin teoreettiseen viitekehykseen. Mittariston laadinnassa käytettiin lähtökohtana Turun kauppakorkeakoulun tutkimusryhmän kehittämää organisaation oppimiskyvyn mittaamiseen tarkoitettua asennemittaria. Alkuperäistä mittaristoa muokattiin ja lisäksi muodostettiin uusia väittämiä, jotta oppivan organisaation tarkasteluun valitun teoreettisen viitekehyksen kaikki osa-alueet tulivat katetuiksi.
Aineiston keruu toteutettiin Webropol-työkalun avulla hoiva-alan organisaatiossa. Mittaristoa muodostettaessa tehtiin jo olettamus, että vastauksista tultaisiin muodostamaan summamuuttujia valitun teoreettisen viitekehyksen mukaisesti. Mittarin luotettavuuden testaamiseen käytettiin Cronbachin alfa -kerrointa, joka on ehkä yleisin kasvatustieteissä käytetty reliaabeliusmittaus. Summamuuttujien luotettavuuden mittaaminen osoittautui tutkimuksen edetessä erityisen palkitsevaksi, ja analyysissa luotettavuustesti antoikin hyviä mittaustuloksia.
Kohdeorganisaation tuloksia tarkasteltaessa näyttäisi siltä, että mitä paremmalla tolalla oppimisen edistäminen on työyhteisössä, sitä varmemmin ihmiset myös kokevat viihtyvänsä työssään, ja tätä kautta he vaikuttaisivat positiivisesti myös yrityksen menestymiseen. Oppimisen tematiikka nähdään liian usein irrallisena yritysten arjesta ja perusprosesseista. Monimutkaista organisaatioelämää kuvattaessa on hyvä tarjota sekä numeerinen että visuaalinen mallinnus organisaation tilanteesta keskustelun pohjaksi. Liiallinen usko mittaamiseen ei kuitenkaan ratkaise kaikkea, vaan mittarin perusteella raportoidut tulokset antavat hyvän kaikupohjan dialogille ja oikeiden toimenpiteiden suunnittelulle.
Teoriaosuudessa kuvataan oppivaan organisaation liittyviä käsitteitä ja tunnustellaan eri teoreettisten viitekehysten sopivuutta oppivan organisaation tilaa mittaavaan mittaristoon. Oppivan organisaation käsitettä avataan Saralan ja Saralan, Sengen, Pedlerin, Boydellin ja Burgoynen, Argyriksen sekä Prahaladin ja Hamelin teorioiden pohjalta. Teoriaosuudessa pohditaan myös kriittisesti organisaation oppimispuhetta.
Tutkimuksessa haluttiin kehittää olemassa olevaa mittaristoa oppivan organisaation nykytilan kartoittamiseksi ja tarjota työkalu, jonka avulla organisaatio voi määritellä osa-alueita oppivan organisaation kehittämiseksi. Tutkimuksessa haettiin viitteitä siitä, kuinka hyvin käytetty mittaristo toimii ja kuinka luotettava se on. Tutkimuksessa käytettiin kvantitatiivista tutkimusmenetelmää, joka nidottiin teoreettiseen viitekehykseen. Mittariston laadinnassa käytettiin lähtökohtana Turun kauppakorkeakoulun tutkimusryhmän kehittämää organisaation oppimiskyvyn mittaamiseen tarkoitettua asennemittaria. Alkuperäistä mittaristoa muokattiin ja lisäksi muodostettiin uusia väittämiä, jotta oppivan organisaation tarkasteluun valitun teoreettisen viitekehyksen kaikki osa-alueet tulivat katetuiksi.
Aineiston keruu toteutettiin Webropol-työkalun avulla hoiva-alan organisaatiossa. Mittaristoa muodostettaessa tehtiin jo olettamus, että vastauksista tultaisiin muodostamaan summamuuttujia valitun teoreettisen viitekehyksen mukaisesti. Mittarin luotettavuuden testaamiseen käytettiin Cronbachin alfa -kerrointa, joka on ehkä yleisin kasvatustieteissä käytetty reliaabeliusmittaus. Summamuuttujien luotettavuuden mittaaminen osoittautui tutkimuksen edetessä erityisen palkitsevaksi, ja analyysissa luotettavuustesti antoikin hyviä mittaustuloksia.
Kohdeorganisaation tuloksia tarkasteltaessa näyttäisi siltä, että mitä paremmalla tolalla oppimisen edistäminen on työyhteisössä, sitä varmemmin ihmiset myös kokevat viihtyvänsä työssään, ja tätä kautta he vaikuttaisivat positiivisesti myös yrityksen menestymiseen. Oppimisen tematiikka nähdään liian usein irrallisena yritysten arjesta ja perusprosesseista. Monimutkaista organisaatioelämää kuvattaessa on hyvä tarjota sekä numeerinen että visuaalinen mallinnus organisaation tilanteesta keskustelun pohjaksi. Liiallinen usko mittaamiseen ei kuitenkaan ratkaise kaikkea, vaan mittarin perusteella raportoidut tulokset antavat hyvän kaikupohjan dialogille ja oikeiden toimenpiteiden suunnittelulle.