Alaleuan kondyylin murtumat ja niihin liittyvät oheisvammat aikuisilla ja vanhuksilla
Pietilä, Netta (2022-04-27)
Alaleuan kondyylin murtumat ja niihin liittyvät oheisvammat aikuisilla ja vanhuksilla
Pietilä, Netta
(27.04.2022)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
suljettu
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2022050232017
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2022050232017
Tiivistelmä
Tämän tutkimuksen tavoitteena oli tutkia alaleuan nivelpään, kondyylin, murtumia sekä selvittää kondyylin murtumien ja liitännäisvammojen yhteyttä vanhuksilla verrattuna nuorempiin aikuisiin.
Tavoitteiden selvittämiseksi suoritettiin retrospektiivinen kohorttitutkimus. Tutkimukseen sisällytettiin kaikki vähintään 20-vuotiaat potilaat, joilla oli diagnosoitu alaleuan kondyylin murtuma. Ensisijainen ennustava muuttuja oli ikä, ja potilaat jaettiin aikuisiin (20-59-vuotiaat) ja vanhuksiin (60 vuotta ja vanhemmat). Ensisijaiset tulomuuttujat olivat liitännäismurtuma kasvojen alueella ja liitännäisvamma kasvojen ulkopuolella. Toissijaiset tulosmuuttujat olivat liitännäisvamma kahdessa tai useammassa elinryhmässä, sairaalahoidon tarve, tehohoito ja kuolleisuus. Toissijaisia selittäviä muuttujia olivat sukupuoli, vammamekanismi, korkeaenerginen vammamekanismi ja päihtyneisyys alkoholin vaikutuksesta.
Tutkimuksessa todettiin liitännäismurtumia esiintyvän 50,2 %:lla kaikista alaleuan kondyylin murtumapotilaista. Lisäksi liitännäismurtumat olivat merkittävästi yleisempiä aikuisilla kuin vanhuksilla (P=0,001). Toisaalta kasvojen ulkopuoliset liitännäisvammat olivat merkitsevästi yleisempiä vanhuksilla (25,4 %) kuin aikuisilla (16,8 %; P=0,029). Erityisesti rintalastan (P=0,032) ja selkärangan (P=0,046) liitännäisvammat olivat merkitsevästi yleisempiä vanhuksilla aikuisiin verrattuna. Riskianalyysissä vanhuksilla todettiin 1,68-kertainen riski kasvojen ulkopuoliselle liitännäisvammalle aikuisiin verrattuna (P=0,03). Toisaalta aikuisilla todettiin 1,98-kertainen riski kasvojen alueen liitännäismurtumille (P<0,001) ja 1,51-kertainen riski sairaalahoidon tarpeelle (P=0,04) vanhuksiin verrattuna. Kaatuminen maan tasalla oli merkitsevästi yleisempi vammamekanismi vanhuksilla (76,8 %) kuin aikuisilla (30,4 %; P<0,001). Aikuisilla pahoinpitely (31,3 %) ja moottorittomalla ajoneuvolla kaatuminen (20,7 %) olivat merkitsevästi yleisempiä vammamekanismeja kuin vanhuksilla (1,4 %; 7,7 %; P<0,001). Aikuiset olivat vammahetkellä merkitsevästi useammin alkoholin vaikutuksen alaisena kuin vanhukset (43,8 % vs. 16,9 %; P<0,001).
Kasvojen alueen liitännäismurtumat ovat yleisiä kondyylimurtumien yhteydessä, erityisesti nuoremmilla aikuispotilailla. Lisäksi kasvojen ulkopuoliset vammat ovat yleisempiä vanhuksilla kuin aikuispotilailla. Liitännäismurtumia tulisi epäillä herkästi kondyylimurtumapotilailla ja kasvojen ulkopuoliset liitännäisvammat tulisi poissulkea erityisesti vanhuspotilailla.
Tavoitteiden selvittämiseksi suoritettiin retrospektiivinen kohorttitutkimus. Tutkimukseen sisällytettiin kaikki vähintään 20-vuotiaat potilaat, joilla oli diagnosoitu alaleuan kondyylin murtuma. Ensisijainen ennustava muuttuja oli ikä, ja potilaat jaettiin aikuisiin (20-59-vuotiaat) ja vanhuksiin (60 vuotta ja vanhemmat). Ensisijaiset tulomuuttujat olivat liitännäismurtuma kasvojen alueella ja liitännäisvamma kasvojen ulkopuolella. Toissijaiset tulosmuuttujat olivat liitännäisvamma kahdessa tai useammassa elinryhmässä, sairaalahoidon tarve, tehohoito ja kuolleisuus. Toissijaisia selittäviä muuttujia olivat sukupuoli, vammamekanismi, korkeaenerginen vammamekanismi ja päihtyneisyys alkoholin vaikutuksesta.
Tutkimuksessa todettiin liitännäismurtumia esiintyvän 50,2 %:lla kaikista alaleuan kondyylin murtumapotilaista. Lisäksi liitännäismurtumat olivat merkittävästi yleisempiä aikuisilla kuin vanhuksilla (P=0,001). Toisaalta kasvojen ulkopuoliset liitännäisvammat olivat merkitsevästi yleisempiä vanhuksilla (25,4 %) kuin aikuisilla (16,8 %; P=0,029). Erityisesti rintalastan (P=0,032) ja selkärangan (P=0,046) liitännäisvammat olivat merkitsevästi yleisempiä vanhuksilla aikuisiin verrattuna. Riskianalyysissä vanhuksilla todettiin 1,68-kertainen riski kasvojen ulkopuoliselle liitännäisvammalle aikuisiin verrattuna (P=0,03). Toisaalta aikuisilla todettiin 1,98-kertainen riski kasvojen alueen liitännäismurtumille (P<0,001) ja 1,51-kertainen riski sairaalahoidon tarpeelle (P=0,04) vanhuksiin verrattuna. Kaatuminen maan tasalla oli merkitsevästi yleisempi vammamekanismi vanhuksilla (76,8 %) kuin aikuisilla (30,4 %; P<0,001). Aikuisilla pahoinpitely (31,3 %) ja moottorittomalla ajoneuvolla kaatuminen (20,7 %) olivat merkitsevästi yleisempiä vammamekanismeja kuin vanhuksilla (1,4 %; 7,7 %; P<0,001). Aikuiset olivat vammahetkellä merkitsevästi useammin alkoholin vaikutuksen alaisena kuin vanhukset (43,8 % vs. 16,9 %; P<0,001).
Kasvojen alueen liitännäismurtumat ovat yleisiä kondyylimurtumien yhteydessä, erityisesti nuoremmilla aikuispotilailla. Lisäksi kasvojen ulkopuoliset vammat ovat yleisempiä vanhuksilla kuin aikuispotilailla. Liitännäismurtumia tulisi epäillä herkästi kondyylimurtumapotilailla ja kasvojen ulkopuoliset liitännäisvammat tulisi poissulkea erityisesti vanhuspotilailla.