Vastavalmistuvien sairaanhoitajaopiskelijoiden opetus- ja ohjausosaaminen
Richards, Minna (2022-04-20)
Vastavalmistuvien sairaanhoitajaopiskelijoiden opetus- ja ohjausosaaminen
(20.04.2022)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
suljettu
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2022050332209
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2022050332209
Tiivistelmä
Opetus- ja ohjausosaaminen on yksi sairaanhoitajien ammatillisista kompetenssialueista. Vastavalmistuvilla sairaanhoitajaopiskelijoilla on oltava riittävät ja monipuoliset tiedot, taidot ja asenteet opettaa asiakkaita, potilaita ja heidän läheisiään erilaisissa terveys- ja sosiaalialan toimintaympäristöissä. Työelämässä tarvitaan myös ohjausosaamista opiskelijoiden, uusien työntekijöiden ja kollegoiden perehdytykseen ja mentorointiin. Lisäksi tarvitaan jatkuvaa työelämälähtöistä opetus- ja ohjausosaamisen kehittämistä uusia palvelumuotoiluja ja terveysteknologisia ratkaisuja kehitettäessä.
Tämän tutkimus oli kaksivaiheinen. Ensin kuvattiin vastavalmistuvien sairaanhoitajaopiskelijoiden toteuttamaa opetusta ja ohjausta ja niihin liittyvää osaamista sekä osaamiseen yhteydessä olevia tekijöitä systemaattisella kirjallisuuskatsauksella. Toiseksi poikkileikkaustutkimuksella arvioitiin suomalaisten valmistumisvaiheessa olevien sairaanhoitajaopiskelijoiden opetus- ja ohjausosaamisen tasoa sairaanhoitajaopiskelijoiden itsensä arvioimana ja niihin mahdollisesti yhteydessä olevia taustatekijöitä. Tutkimukseen osallistui mukavuusotannalla 514 suomalaista vastavalmistuvaa sairaanhoitajaopiskelijaa 12 ammattikorkeakoulusta, jotka vastasivat kyselyyn 5/2018–3/2019 välisenä aikana joko sähköisellä tai paperisella kyselylomakkeella. Aineistonkeruu toteutettiin osana kansainvälistä Professional Competence in Nursing (ProCompNurse) -tutkimusta, jossa Nurse Competence Scale (NCS) -mittarilla saatiin osa-aineisto koskien opetus- ja ohjausosaamista.
Yleisesti vastavalmistuvien sairaanhoitajaopiskelijoiden opetus- ja ohjausosaaminen sijoittuu hyvälle tasolle (Keskiarvo 65,2) VAS asteikolla 1–100. Yksilöllisen potilasohjauksen toteuttaminen arvioitiin vahvimpana opetustaitona (Ka 79,3) ja uusien työntekijöiden perehdyttäminen heikoimpana ohjaustaitona (Ka 48,1). Opiskelijoilla oli haasteita arvioida toteutettua opetusta yhdessä potilaiden ja läheisten kanssa. Iällä, aiemmalla tutkinnolla, työkokemuksella terveydenhuollosta ja urasuunnitelmia omaavilla oli yhteys opetus- ja ohjausosaamisen tasoon, korrelaatiot eivät olleet vahvoja. Tulosten mukaan vahvin positiivinen yhteys oli työkokemuksen pituus suhteessa opiskelijoiden yksilöllisten tavoitteiden saavuttamiseen (r=0,29, p<0,001) ja uusien työntekijöiden perehdyttämiseen (r=0,3, p<0,001).
Sairaanhoitajaopiskelijoiden opetus- ja ohjausosaamista on hyödyllistä kehittää monipuolisesti koko terveysalan koulutuksen ajan. Väestön ikääntymisen ja kroonisten sairauksien lisääntymisen sekä jatkuvasti uudistuvan terveyspalvelujärjestelmän vuoksi tehokasta, vaikuttavaa ja oikea-aikaista potilas- ja perhelähtöistä ohjausta tarvitaan. Lisääntyvät digitaaliset ratkaisut terveydenhuollossa voivat lisätä haasteita opetuksen ja ohjauksen suunnitteluun ja toteuttamiseen. Terveysalan koulutuksessa voisi tarkastella vertaisopettamisen hyödyntämistä opetus- ja ohjausosaamisen kehittämisessä, ja erityisesti itsearviointitaitojen kehittämistä tulisi painottaa osana kokonaisvaltaista kliinistä osaamista. Opetus- ja ohjausosaamista olisi hyödyllistä tarkastella yhdessä työelämä edustajien kanssa ja harkita sairaanhoitajakoulutukseen omaa opintokokonaisuutta hoitotyön pedagogisen osaamisen edistämiseksi.
Avainsanat: Vastavalmistuvat sairaanhoitajaopiskelijat, opetus, ohjaus, osaaminen Teaching and coaching competence are part of the core competencies of registered nurses. Graduating nursing students (GNS) need to demonstrate good enough knowledge, skills, and attitude to teach and coach clients, patients, and their families in variety of social and health care service environments. In clinical work teaching-couching competence is also needed in guiding and mentoring students, new employees, and colleagues. Furthermore, professionally orientated teaching and coaching competence need to be continuously developed as new service formats and technological solutions are developed.
The study was two-fold. First a systematic review was conducted to describe teaching-coaching activities and competence of GNSs, and factors related with it. Secondly, a cross-sectional study was conducted to evaluate GNSs’ self-reported level of teaching-coaching competence and possible factors related with it. This study used a convenience sample of 514 Finnish GNSs from 12 Universities of Applied Sciences who completed the survey during 5/2018-3/2019 using either electronic or pen-paper questionnaires. The data collection was conducted as part of international Professional Competence in Nursing (ProCompNurse) study, in which Nurse Competence Scale (NCS) -instrument was used to collect data of teaching-coaching competence.
Overall GNSs evaluate their teaching-coaching competence as on a good level (Mean 65,2) on a VAS scale of 1–100. Offering individual patient education was assessed as the highest competence (Mean 79,3) and developing orientation for new staff was considered the lowest competence (Mean 48,1). GNSs demonstrate challenges in evaluating learning outcomes together with patient and relatives. Age, previous education, work experience in healthcare and future career plans were related to higher teaching-coaching competence assessments even the correlations were not strong. Results showed that strongest positive connection was the length of work experience in relation to helping peer students achieve individual goals (r=0,29, p<0,001) and developing orientation for new staff (r=0,3, p<0,001).
Teaching-coaching competence of GNSs’ would benefit from developing it in diverse ways during the continuum of nursing education. Aging population, increasing chronic diseases, and constantly renewing healthcare system requires effective, efficient, and timely patient- and family-centered teaching and coaching. Growing digital solutions in healthcare can entail challenges in planning and implementation of teaching and coaching activities. In nursing education utilizing peer teaching to promote teaching-coaching competence could be considered, and especially developing self-assessment skills could be emphasized as part of comprehensive professional competence. Teaching-coaching competence could benefit from cooperation with clinical professionals and in nursing education separate pedagogical curriculum could be considered.
Tämän tutkimus oli kaksivaiheinen. Ensin kuvattiin vastavalmistuvien sairaanhoitajaopiskelijoiden toteuttamaa opetusta ja ohjausta ja niihin liittyvää osaamista sekä osaamiseen yhteydessä olevia tekijöitä systemaattisella kirjallisuuskatsauksella. Toiseksi poikkileikkaustutkimuksella arvioitiin suomalaisten valmistumisvaiheessa olevien sairaanhoitajaopiskelijoiden opetus- ja ohjausosaamisen tasoa sairaanhoitajaopiskelijoiden itsensä arvioimana ja niihin mahdollisesti yhteydessä olevia taustatekijöitä. Tutkimukseen osallistui mukavuusotannalla 514 suomalaista vastavalmistuvaa sairaanhoitajaopiskelijaa 12 ammattikorkeakoulusta, jotka vastasivat kyselyyn 5/2018–3/2019 välisenä aikana joko sähköisellä tai paperisella kyselylomakkeella. Aineistonkeruu toteutettiin osana kansainvälistä Professional Competence in Nursing (ProCompNurse) -tutkimusta, jossa Nurse Competence Scale (NCS) -mittarilla saatiin osa-aineisto koskien opetus- ja ohjausosaamista.
Yleisesti vastavalmistuvien sairaanhoitajaopiskelijoiden opetus- ja ohjausosaaminen sijoittuu hyvälle tasolle (Keskiarvo 65,2) VAS asteikolla 1–100. Yksilöllisen potilasohjauksen toteuttaminen arvioitiin vahvimpana opetustaitona (Ka 79,3) ja uusien työntekijöiden perehdyttäminen heikoimpana ohjaustaitona (Ka 48,1). Opiskelijoilla oli haasteita arvioida toteutettua opetusta yhdessä potilaiden ja läheisten kanssa. Iällä, aiemmalla tutkinnolla, työkokemuksella terveydenhuollosta ja urasuunnitelmia omaavilla oli yhteys opetus- ja ohjausosaamisen tasoon, korrelaatiot eivät olleet vahvoja. Tulosten mukaan vahvin positiivinen yhteys oli työkokemuksen pituus suhteessa opiskelijoiden yksilöllisten tavoitteiden saavuttamiseen (r=0,29, p<0,001) ja uusien työntekijöiden perehdyttämiseen (r=0,3, p<0,001).
Sairaanhoitajaopiskelijoiden opetus- ja ohjausosaamista on hyödyllistä kehittää monipuolisesti koko terveysalan koulutuksen ajan. Väestön ikääntymisen ja kroonisten sairauksien lisääntymisen sekä jatkuvasti uudistuvan terveyspalvelujärjestelmän vuoksi tehokasta, vaikuttavaa ja oikea-aikaista potilas- ja perhelähtöistä ohjausta tarvitaan. Lisääntyvät digitaaliset ratkaisut terveydenhuollossa voivat lisätä haasteita opetuksen ja ohjauksen suunnitteluun ja toteuttamiseen. Terveysalan koulutuksessa voisi tarkastella vertaisopettamisen hyödyntämistä opetus- ja ohjausosaamisen kehittämisessä, ja erityisesti itsearviointitaitojen kehittämistä tulisi painottaa osana kokonaisvaltaista kliinistä osaamista. Opetus- ja ohjausosaamista olisi hyödyllistä tarkastella yhdessä työelämä edustajien kanssa ja harkita sairaanhoitajakoulutukseen omaa opintokokonaisuutta hoitotyön pedagogisen osaamisen edistämiseksi.
Avainsanat: Vastavalmistuvat sairaanhoitajaopiskelijat, opetus, ohjaus, osaaminen
The study was two-fold. First a systematic review was conducted to describe teaching-coaching activities and competence of GNSs, and factors related with it. Secondly, a cross-sectional study was conducted to evaluate GNSs’ self-reported level of teaching-coaching competence and possible factors related with it. This study used a convenience sample of 514 Finnish GNSs from 12 Universities of Applied Sciences who completed the survey during 5/2018-3/2019 using either electronic or pen-paper questionnaires. The data collection was conducted as part of international Professional Competence in Nursing (ProCompNurse) study, in which Nurse Competence Scale (NCS) -instrument was used to collect data of teaching-coaching competence.
Overall GNSs evaluate their teaching-coaching competence as on a good level (Mean 65,2) on a VAS scale of 1–100. Offering individual patient education was assessed as the highest competence (Mean 79,3) and developing orientation for new staff was considered the lowest competence (Mean 48,1). GNSs demonstrate challenges in evaluating learning outcomes together with patient and relatives. Age, previous education, work experience in healthcare and future career plans were related to higher teaching-coaching competence assessments even the correlations were not strong. Results showed that strongest positive connection was the length of work experience in relation to helping peer students achieve individual goals (r=0,29, p<0,001) and developing orientation for new staff (r=0,3, p<0,001).
Teaching-coaching competence of GNSs’ would benefit from developing it in diverse ways during the continuum of nursing education. Aging population, increasing chronic diseases, and constantly renewing healthcare system requires effective, efficient, and timely patient- and family-centered teaching and coaching. Growing digital solutions in healthcare can entail challenges in planning and implementation of teaching and coaching activities. In nursing education utilizing peer teaching to promote teaching-coaching competence could be considered, and especially developing self-assessment skills could be emphasized as part of comprehensive professional competence. Teaching-coaching competence could benefit from cooperation with clinical professionals and in nursing education separate pedagogical curriculum could be considered.