Strateginen johtaminen ja talousohjaus apteekeissa apteekkiuudistuksen luomassa epävarmassa muutostilanteessa

Abstract

Apteekkiuudistuksesta käytyä keskustelua on vauhdittanut muissa Pohjoismaissa tehdyt vapautukset koskien apteekkien omistajuutta, apteekkien sijaintia, itsehoitolääkkeiden hinnoittelua ja niiden myyntikanavia. Vahvasti säännelty toimiala takaa sen, että lääkehuolto toimii Suomen jokaisessa kunnassa. Hintasääntelyn vuoksi lääkkeiden hinnat ovat kaikille kuluttajille samat sijainnista riippumatta. Apteekkiuudistuksen muutoskohdat voivat lääketurvallisuuden lisäksi vaarantaa apteekin kannattavuutta, sillä itsehoitolääkkeiden hinnoitteluperiaatteiden muutokset vaikuttavat tämän tutkimuksen perusteella suoraan apteekkien katteisiin. Tämä tutkielma pyrkii selvittämään, millaisia vaikutuksia apteekkiuudistuksella ja erityisesti itsehoitolääkkeiden hintoja koskevan sääntelyn purkamisella on apteekkeihin, sekä myös sitä, miten apteekit voivat varautua muutoksiin strategisen johtamisen ja talousohjauksen avulla. Tutkimus toteutettiin laadullisena tutkimuksena, jossa kerättiin empiirinen aineisto teemahaastatteluiden avulla. Haastatteluiden tutkimustuloksia tarkastellaan johdon laskentatoimen muutosta ja strategiaa käsittelevien teorioiden ja viitekehysten kautta. Johdon laskentatoimen muutosta selittävinä teorioina sovelletaan Dillard ym. (2004) ja Burns ja Scapensin (2000) institutionaaliseen teoriaan perustuvia viitekehyksiä. Strategiaa, yrityksen kilpailuympäristöä, strategista johtamista ja talousohjausta tutkittiin Simonsin (1990), Mintzbergin (1978) teorioiden, Porterin (1979) viiden kilpailuvoiman, sekä Miles ja Snowin (1978) ja Merchant ja Van der Steden (2007) viitekehyksien avulla. Teemahaastatteluissa haluttiin saada selville, miten apteekit ovat varautuneet muutoksiin, millaisia resursseja apteekeilla on strategisen johtamisen toteuttamiselle sekä miten apteekkiuudistus voi vaikuttaa apteekin kannattavuuteen. Haastatteluissa havaittiin, että apteekeilla on rajalliset resurssit strategisen johtamisen toteuttamiseen, sillä apteekkareiden rooli ulottuu hallinnollisten tehtävien lisäksi lääkehuollon ammattilaisen tehtäviin. Apteekkarit suhtautuvat innovointiin pääasiassa Miles ja Snowin (1978) mallin puolustaja-strategiatyypin ja Dillard ym. (2004) viitekehyksen myöhäisen omaksujan lailla. Apteekkareiden varovainen suhtautuminen muutostilanteisiin johtuu pitkälti alan kovasta sääntelystä, mikä esimerkiksi rajoittaa apteekkien mahdollisuutta tehostaa lääkemyyntiä markkinoinnin avulla ja hidastaa uusien hankkeiden käyttöönotossa, ja suuntaa apteekin fokuksen tehokkaan ja turvallisen lääkkeiden vähittäisjakelun turvaamiseen, mikä on apteekin lakisääteinen tehtävä. Strateginen johtaminen auttaisi apteekkeja varautumaan muutoksiin ja tekemään strategisia päätöksiä sääntelyn puitteissa. Apteekkiuudistus ja huhtikuussa 2022 alkanut itsehoitolääkkeiden enimmäishintajärjestelmä painostaa apteekkeja pohtimaan omia toimintaedellytyksiään ja ohjauksen keinojaan, ja vastaamaan kiristyvään kilpailuun strategian avulla. Haastatteluissa noussut johtopäätös uudesta itsehoitolääkkeiden enimmäishintajärjestelmän kautta laskevista katteista tukee väitettä siitä, että apteekit hyötyisivät strategisen johtamisen mahdollistamasta jonkinasteisesta ennakoitavuudesta ja sen tuottamista tiedoista, joita voidaan hyödyntää esimerkiksi resurssien allokoinnissa ja investointipäätöksissä.