Puolustuksen oikeuksien kompensointi anonyymissä todistelussa
Rantanen, Niklas (2022-04-07)
Puolustuksen oikeuksien kompensointi anonyymissä todistelussa
(07.04.2022)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
suljettu
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2022050533013
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2022050533013
Tiivistelmä
Tutkielmassa on tutkittu anonyymiä todistelua ja sitä, miten se vaikuttaa rikosoikeudenkäynnin syytetyn vastakuulusteluoikeuteen ja oikeudenkäynnin oikeudenmukaisuuteen. Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen mukaan anonyymin todistajankertomuksen hyödyntäminen rajoittaa vastakuulusteluoikeuden toteutumista, mikä puolestaan vaikeuttaa syytetyn puolustautumista. Puolustukselle aiheutuneita vaikeuksia täytyy kompensoida syytetyn oikeusturvan varmistamiseksi.
Tutkielmassa selvitetään, millaisia kompensointitekijöitä oikeudenkäynniltä edellytetään anonyymin todistelun yhteydessä ja vastaako Suomen oikeus näiltä osin Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen oikeuskäytännössään asettamia edellytyksiä. Kysymys on tarkemmin ottaen siitä, mitä konkreettisia kompensointitoimenpiteitä oikeudenkäynniltä edellytetään, jotta anonyymin todistelun puolustukselle aiheuttamia vaikeuksia on kompensoitu siinä määrin riittävästi, että oikeudenkäynnin oikeudenmukaisuuden voidaan katsoa toteutuvan.
Tutkielma edustaa tyypillistä lainopillista tutkimusta. Tutkimusmetodi on kirjallisten oikeuslähteiden tekstianalyysi. Analysoitavana lähdeaineistona ovat lainopille tyypillisesti viranomaislähteet, oikeuskäytäntö ja oikeuskirjallisuus. Tutkimuksen tulosten kannalta keskeisin lähde on Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen oikeuskäytäntö.
Tutkielmassa päädytään siihen, että keskeisimpinä kompensointitekijöinä on pidetty 1) mahdollisuutta esittää anonyymille todistajalle kysymyksiä jossain prosessin vaiheessa; 2) mahdollisuutta tehdä havaintoja anonyymistä todistajasta kuulustelun aikana; 3) todistajan yleisen luotettavuuden kontrollointiin liittyviä toimenpiteitä, kuten tuomarien tietoisuutta todistajan henkilöllisyydestä ja taustasta; 4) anonymiteetin tarpeellisuuden jatkuvaa arviointia; 5) anonyymin todistajankertomuksen luotettavuuden ja näyttöarvon erityistä perustelemista tuomiossa; 6) mahdollisen valamiehistön huomion kiinnittämistä anonymiteetin aiheuttamiin epävarmuustekijöihin sekä 7) sitä, että muu näyttö joko mahdollistaa anonyymin todistajankertomuksen riitauttamisen ja kyseenalaistamisen tai päinvastoin tukee anonyymiä todistajankertomusta ja siten vähentää riskiä, että syytetty aiheettomasti tuomitaan epäluotettavan ja kontradiktorisuudeltaan rajoittuneen näytön perusteella. Toisaalta kompensointia voidaan pitää jossain määrin harhaanjohtavana nimityksenä sille, että puolustuksen oikeuksia pyritään vain rajoittamaan mahdollisimman vähän.
Suomen oikeuden mukaisesti toteutettu kompensointi vastaa oleellisilta osin Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen asettamia edellytyksiä. Laissa olisi kuitenkin aiheellista erikseen säätää siitä, miten tuomioistuimen tulee menetellä, jos todistajan anonymiteetin puolustukselle aiheuttamia haasteita ei ole mahdollista kompensoida riittävästi ja oikeudenkäynnin oikeudenmukaisuus uhkaa tämän takia vaarantua.
Tutkielmassa selvitetään, millaisia kompensointitekijöitä oikeudenkäynniltä edellytetään anonyymin todistelun yhteydessä ja vastaako Suomen oikeus näiltä osin Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen oikeuskäytännössään asettamia edellytyksiä. Kysymys on tarkemmin ottaen siitä, mitä konkreettisia kompensointitoimenpiteitä oikeudenkäynniltä edellytetään, jotta anonyymin todistelun puolustukselle aiheuttamia vaikeuksia on kompensoitu siinä määrin riittävästi, että oikeudenkäynnin oikeudenmukaisuuden voidaan katsoa toteutuvan.
Tutkielma edustaa tyypillistä lainopillista tutkimusta. Tutkimusmetodi on kirjallisten oikeuslähteiden tekstianalyysi. Analysoitavana lähdeaineistona ovat lainopille tyypillisesti viranomaislähteet, oikeuskäytäntö ja oikeuskirjallisuus. Tutkimuksen tulosten kannalta keskeisin lähde on Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen oikeuskäytäntö.
Tutkielmassa päädytään siihen, että keskeisimpinä kompensointitekijöinä on pidetty 1) mahdollisuutta esittää anonyymille todistajalle kysymyksiä jossain prosessin vaiheessa; 2) mahdollisuutta tehdä havaintoja anonyymistä todistajasta kuulustelun aikana; 3) todistajan yleisen luotettavuuden kontrollointiin liittyviä toimenpiteitä, kuten tuomarien tietoisuutta todistajan henkilöllisyydestä ja taustasta; 4) anonymiteetin tarpeellisuuden jatkuvaa arviointia; 5) anonyymin todistajankertomuksen luotettavuuden ja näyttöarvon erityistä perustelemista tuomiossa; 6) mahdollisen valamiehistön huomion kiinnittämistä anonymiteetin aiheuttamiin epävarmuustekijöihin sekä 7) sitä, että muu näyttö joko mahdollistaa anonyymin todistajankertomuksen riitauttamisen ja kyseenalaistamisen tai päinvastoin tukee anonyymiä todistajankertomusta ja siten vähentää riskiä, että syytetty aiheettomasti tuomitaan epäluotettavan ja kontradiktorisuudeltaan rajoittuneen näytön perusteella. Toisaalta kompensointia voidaan pitää jossain määrin harhaanjohtavana nimityksenä sille, että puolustuksen oikeuksia pyritään vain rajoittamaan mahdollisimman vähän.
Suomen oikeuden mukaisesti toteutettu kompensointi vastaa oleellisilta osin Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen asettamia edellytyksiä. Laissa olisi kuitenkin aiheellista erikseen säätää siitä, miten tuomioistuimen tulee menetellä, jos todistajan anonymiteetin puolustukselle aiheuttamia haasteita ei ole mahdollista kompensoida riittävästi ja oikeudenkäynnin oikeudenmukaisuus uhkaa tämän takia vaarantua.