Veritaudit ja niiden ilmeneminen suussa
Lahti, Rosanne (2022-04-20)
Veritaudit ja niiden ilmeneminen suussa
(20.04.2022)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
avoin
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2022050532961
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2022050532961
Tiivistelmä
Tämän syventävien opintojen kirjallisen työn tarkoituksena on perehtyä yleisimpiin pahanlaatuisiin veri- ja imukudoksen sairauksiin ja anemioihin sekä niiden ilmenemiseen suussa. Työssä tarkastellaan myös veritautien hoitoon liittyviä suuoireita hammaslääkärin näkökulmasta. Työn tavoitteena on koota yhteen keskeiset asiat yleisimpien veritautien taudinkuvasta, niihin liittyvät tyypillisimmät suumuutokset sekä tiivistetysti kuvata suuoireiden hoitomenetelmiä. Kirjallinen työ on toteutettu kirjallisuuskatsauksena.
Suumuutos voi olla ensimmäinen merkki pahanlaatuisesta veritaudista. Hammaslääkärin tulee tunnistaa suun poikkeavat löydökset ja osata epäillä taustalla olevaa veritautia. Hammaslääkärillä on tärkeä rooli potilaan hoitotiimissä ennen syöpähoitoa, hoidon aikana ja seurannassa. Veritautia sairastavalla on usein kohonnut verenvuoto- ja infektioriski ja pysyvä alttius kariekseen. Veritautipotilaan hyvä suun terveys vähentää suuontelon oireita ja tukee yleisterveyttä.
Suurten ikäluokkien vanhetessa syöpien ilmaantuvuus tulee kasvamaan ja näin oletetaan käyvän myös veri- ja imukudoksen syöville. On siis yhä todennäköisempää, että hammaslääkäri tapaa vastaanotolla veritautia sairastavan tai sairastaneen tai jopa jouduttaa potilaan taudinmääritystä huomaamalla veritautiin viittaavia muutoksia suussa. Pahanlaatuisten veritautien ilmaantuvuuden kasvamisesta huolimatta potilaiden elinajanennuste tulee edelleen parantumaan hoitomuotojen kehittyessä. Tautien geneettisten syiden selvittäminen voi johtaa täsmähoitojen kehittämiseen.
Suumuutos voi olla ensimmäinen merkki pahanlaatuisesta veritaudista. Hammaslääkärin tulee tunnistaa suun poikkeavat löydökset ja osata epäillä taustalla olevaa veritautia. Hammaslääkärillä on tärkeä rooli potilaan hoitotiimissä ennen syöpähoitoa, hoidon aikana ja seurannassa. Veritautia sairastavalla on usein kohonnut verenvuoto- ja infektioriski ja pysyvä alttius kariekseen. Veritautipotilaan hyvä suun terveys vähentää suuontelon oireita ja tukee yleisterveyttä.
Suurten ikäluokkien vanhetessa syöpien ilmaantuvuus tulee kasvamaan ja näin oletetaan käyvän myös veri- ja imukudoksen syöville. On siis yhä todennäköisempää, että hammaslääkäri tapaa vastaanotolla veritautia sairastavan tai sairastaneen tai jopa jouduttaa potilaan taudinmääritystä huomaamalla veritautiin viittaavia muutoksia suussa. Pahanlaatuisten veritautien ilmaantuvuuden kasvamisesta huolimatta potilaiden elinajanennuste tulee edelleen parantumaan hoitomuotojen kehittyessä. Tautien geneettisten syiden selvittäminen voi johtaa täsmähoitojen kehittämiseen.