Euroopan unionin kyberturvallisuustoimijuus : Kokonaisvaltaisesta lähestymistavasta kohti yksilötasoa uhkakuvia arkipäiväistämällä
Rannikko, Rauha-Maija (2022-04-20)
Euroopan unionin kyberturvallisuustoimijuus : Kokonaisvaltaisesta lähestymistavasta kohti yksilötasoa uhkakuvia arkipäiväistämällä
(20.04.2022)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
avoin
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2022050532995
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2022050532995
Tiivistelmä
Tutkielma tarkastelee Euroopan unionia (EU) toimijana, joka on nopeasti nostanut kyberturvallisuuden keskeiseksi osaksi turvallisuuspolitiikkaansa. Aiemmin hyvin teknisenä käsitteenä ymmärretty kyberturvallisuus on EU:ssa noussut poikkihallinnolliseksi politiikka-alaksi, joka vaikuttaa niin yhteisiin sisämarkkinoihin, yksittäisen yksilön vapauksiin ja oikeuksiin kuin EU:n yhteisen turvallisuus- ja puolustuspolitiikan kehitykseen. Euroopan unioni on tunnetaan kompleksisena turvallisuuspolitiikan toimijana, mikä herättää kysymyksen siitä, millaisena kyberturvallisuuden toimijana EU puolestaan pyrkii itsensä esittämään ja millaisille tekijöille sen kyberturvallisuustoimijuus perustuu.
Tutkielma on teoriaohjaava laadullinen tutkimus, jossa kriittisen turvallisuustutkimuksen sekä kriittisen diskurssianalyysin teoretisointi ovat keskeisessä osassa. Kriittisen turvallisuustutkimuksen suuntauksista tutkielma nojaa niin kutsutun ’Pariisin koulukunnan’ ja Didier Bigon turvattomuuden politiikan elementtien tarkasteluun. Kriittisiä teoreettisia raameja tukee vahvasti kriittinen diskurssianalyysi, joka toimii aineiston analyysin metodina. Kriittisen diskurssianalyysin menetelmistä tutkielmassa hyödynnetään Norman Fairclough’n tulkintaa diskurssin ja kontekstin välisestä vuorovaikutuksesta sekä vallan paikantumisesta diskurssin takaa.
Tutkielman aineisto koostuu Euroopan unionin virallisista dokumenteista, jotka avaavat kuvaa siitä, millaisena kyberturvallisuustoimijana EU pyrkii itsensä esittämään. Lisäksi tukea-antavana aineistona toimivat Eurobarometrin tuottamat kyberturvallisuutta käsittelevät tilastoaineistot, jotka kertovat EU-kansalaisten suhtautumisesta kyberturvallisuuteen.
Tutkielman analyysi paljastaa mielenkiintoisesti sen, kuinka Euroopan unioni pyrkii esittämään itsensä auktoriteetin omaavana kyberturvallisuustoimijana, joka määrittelee kyberuhkakuvia kansainvälisen turvallisuuspolitiikan tasolta aina yksilötasolle asti. Uhkakuvia arkipäiväistämällä EU pyrkii osoittamaan EU-kansalaisille, kuinka kyberuhat ovat jatkuvasti läsnä ihmisten elämässä erilaisten verkkoon kytkettyjen laitteiden kautta. EU:n arkipäiväisiin asioihin liittyvä turvallisuusuhkien määrittely on turvallistamisen teko. Se, mihin EU kuitenkin turvallistamisellaan pyrkii on yksilöiden tietoisuuden parantaminen ja kouluttaminen kyberuhkiin varautumiseen. Tutkimus osoittaa myös, että kyberturvallisuustutkimusta on tehtävä lisää etenkin yhteiskuntatieteellisen tutkimuksen piirissä, jotta ihmislähtöisemmät näkökulmat aiheeseen lisääntyisivät.
Tutkielma on teoriaohjaava laadullinen tutkimus, jossa kriittisen turvallisuustutkimuksen sekä kriittisen diskurssianalyysin teoretisointi ovat keskeisessä osassa. Kriittisen turvallisuustutkimuksen suuntauksista tutkielma nojaa niin kutsutun ’Pariisin koulukunnan’ ja Didier Bigon turvattomuuden politiikan elementtien tarkasteluun. Kriittisiä teoreettisia raameja tukee vahvasti kriittinen diskurssianalyysi, joka toimii aineiston analyysin metodina. Kriittisen diskurssianalyysin menetelmistä tutkielmassa hyödynnetään Norman Fairclough’n tulkintaa diskurssin ja kontekstin välisestä vuorovaikutuksesta sekä vallan paikantumisesta diskurssin takaa.
Tutkielman aineisto koostuu Euroopan unionin virallisista dokumenteista, jotka avaavat kuvaa siitä, millaisena kyberturvallisuustoimijana EU pyrkii itsensä esittämään. Lisäksi tukea-antavana aineistona toimivat Eurobarometrin tuottamat kyberturvallisuutta käsittelevät tilastoaineistot, jotka kertovat EU-kansalaisten suhtautumisesta kyberturvallisuuteen.
Tutkielman analyysi paljastaa mielenkiintoisesti sen, kuinka Euroopan unioni pyrkii esittämään itsensä auktoriteetin omaavana kyberturvallisuustoimijana, joka määrittelee kyberuhkakuvia kansainvälisen turvallisuuspolitiikan tasolta aina yksilötasolle asti. Uhkakuvia arkipäiväistämällä EU pyrkii osoittamaan EU-kansalaisille, kuinka kyberuhat ovat jatkuvasti läsnä ihmisten elämässä erilaisten verkkoon kytkettyjen laitteiden kautta. EU:n arkipäiväisiin asioihin liittyvä turvallisuusuhkien määrittely on turvallistamisen teko. Se, mihin EU kuitenkin turvallistamisellaan pyrkii on yksilöiden tietoisuuden parantaminen ja kouluttaminen kyberuhkiin varautumiseen. Tutkimus osoittaa myös, että kyberturvallisuustutkimusta on tehtävä lisää etenkin yhteiskuntatieteellisen tutkimuksen piirissä, jotta ihmislähtöisemmät näkökulmat aiheeseen lisääntyisivät.