Suunterveyden opetus perusopetuksen vuosiluokilla 7–9
Korkiamäki, Ida (2022-05-04)
Suunterveyden opetus perusopetuksen vuosiluokilla 7–9
(04.05.2022)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
suljettu
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2022050533026
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2022050533026
Tiivistelmä
Tämän tutkimuksen aiheena oli suunterveyden opetus osana terveystiedon opetusta perusopetuksen vuosiluokilla 7–9. Tarkoituksena oli tutkia mitä opetussuunnitelmissa ja oppikirjoissa oli suunterveydestä ja miten suunterveys näkyi opetuksen toteutuksessa. Suunterveyden näkökulmasta kokemuksia terveystiedon opetuksesta on tutkittu vähän.
Aineistona tutkimuksessa oli perusopetuksen opetussuunnitelman perusteet 2014, tutkimuksen kolmen eri paikkakunnan omat opetussuunnitelmat ja paikkakuntien terveystiedon oppikirjat. Lisäksi aineistoa kerättiin haastattelemalla kyseisten paikkakuntien yläkoulujen terveystiedon opettajia suunterveyden opetukseen liittyen. Kirjalliset aineistot käytiin lävitse yksityiskohtaisesti etsien suunterveyteen liittyviä asioita ja hakusanoja apuna käyttäen. Haastattelut nauhoitettiin, jonka jälkeen ne litteroitiin. Tekstimuodossa oleva aineisto teemoitettiin kahden tutkijan toimesta, jonka jälkeen he tuottivat synteesin vertailemalla löytämiään merkityksellisiä sisältöjä suhteessa tutkimuskysymysten teemoihin.
Aineistosta kävi ilmi, että perusopetuksen opetussuunnitelman perusteista 2014 ja yhdestä paikkakuntakohtaisesta opetussuunnitelmasta ei löytynyt mainintoja suunterveydestä. Kahden paikkakunnan omassa opetussuunnitelmassa oli maininta hammaslääkärin kanssa tehtävästä yhteistyöstä. Kaikista opetussuunnitelmista nousivat esille suunterveyteen liittyvät teemat arkirytmi, ravitsemus ja päihteet. Terveystiedon oppikirjoissa oli kattavasti tietoa suunterveydestä. Haastatteluista kävi ilmi, että osa terveystiedon opettajista opetti itse suunterveyttä, osa ei. Hampaiden harjaus, reikiintyminen ja päihteet nousivat opetettavista asioista eniten esille. Suuhygienistin vierailukäynneistä mainittiin kaikissa haastatteluissa. Koska opetussuunnitelma ei velvoita opettamaan suunterveyttä, kouluilla ja terveystiedon opettajilla on mahdollisuus itse päättää opettavatko he sitä vai eivät. Useampi opettaja oli sitä mieltä, että mikäli suunterveyden opetus olisi mainittu opetussuunnitelmassa tarkemmin, tulisi siihen liittyvät asiat käytyä läpi. Yläkoulut olisivat hyviä paikkoja edistää suunterveyttä, mutta suunterveyden opetus täytyisi saada kaikkiin yläkouluihin osaksi opetusta.
Aineistona tutkimuksessa oli perusopetuksen opetussuunnitelman perusteet 2014, tutkimuksen kolmen eri paikkakunnan omat opetussuunnitelmat ja paikkakuntien terveystiedon oppikirjat. Lisäksi aineistoa kerättiin haastattelemalla kyseisten paikkakuntien yläkoulujen terveystiedon opettajia suunterveyden opetukseen liittyen. Kirjalliset aineistot käytiin lävitse yksityiskohtaisesti etsien suunterveyteen liittyviä asioita ja hakusanoja apuna käyttäen. Haastattelut nauhoitettiin, jonka jälkeen ne litteroitiin. Tekstimuodossa oleva aineisto teemoitettiin kahden tutkijan toimesta, jonka jälkeen he tuottivat synteesin vertailemalla löytämiään merkityksellisiä sisältöjä suhteessa tutkimuskysymysten teemoihin.
Aineistosta kävi ilmi, että perusopetuksen opetussuunnitelman perusteista 2014 ja yhdestä paikkakuntakohtaisesta opetussuunnitelmasta ei löytynyt mainintoja suunterveydestä. Kahden paikkakunnan omassa opetussuunnitelmassa oli maininta hammaslääkärin kanssa tehtävästä yhteistyöstä. Kaikista opetussuunnitelmista nousivat esille suunterveyteen liittyvät teemat arkirytmi, ravitsemus ja päihteet. Terveystiedon oppikirjoissa oli kattavasti tietoa suunterveydestä. Haastatteluista kävi ilmi, että osa terveystiedon opettajista opetti itse suunterveyttä, osa ei. Hampaiden harjaus, reikiintyminen ja päihteet nousivat opetettavista asioista eniten esille. Suuhygienistin vierailukäynneistä mainittiin kaikissa haastatteluissa. Koska opetussuunnitelma ei velvoita opettamaan suunterveyttä, kouluilla ja terveystiedon opettajilla on mahdollisuus itse päättää opettavatko he sitä vai eivät. Useampi opettaja oli sitä mieltä, että mikäli suunterveyden opetus olisi mainittu opetussuunnitelmassa tarkemmin, tulisi siihen liittyvät asiat käytyä läpi. Yläkoulut olisivat hyviä paikkoja edistää suunterveyttä, mutta suunterveyden opetus täytyisi saada kaikkiin yläkouluihin osaksi opetusta.