Yhteisöllinen ateria : Omavaraistalous ja ruoka marilaisessa Untšon kylässä 2000-luvun alussa
Aaltonen, Mari (2022-04-11)
Yhteisöllinen ateria : Omavaraistalous ja ruoka marilaisessa Untšon kylässä 2000-luvun alussa
(11.04.2022)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
avoin
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2022050933702
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2022050933702
Tiivistelmä
Tämä pro gradu -tutkielma käsittelee omavaraistaloutta ja ruokaa marilaisessa Untšon kylässä Venäjällä 2000-luvun alussa. Tutkielman aineisto on kerätty osana Turun ja Helsingin yliopistojen yhteistä tutkimus- ja kenttätyöhanketta, jonka aiheena oli marilaisen naisen arki ja modernisaatio. Tutkimus on luonteeltaan empiirinen, ja keskeiset aineiston keruussa käytetyt kenttätyömenetelmät ovat osallistuva havainnointi ja teemahaastattelut.
Untšolaista ruokataloutta lähestytään tutkielmassa kulttuurin ja yhteisön käsitteiden kautta. Teoreettisena lähtökohtana on ruokakulttuurin järjestelmä, jonka ytimessä on ateria. Tämän mukaisesti tutkielmassa huomioidaan ruuan materiaalisen puolen lisäksi ruuan nauttimiseen liittyvät sosiaaliset tilanteet. Tutkimuksessa käsitellään ruokaa myös osana naisen arkea. Haastatteluissa on haluttu selvittää, miten untšolaiset naiset ovat oppineet ruuanlaiton. Lisäksi työssä on tarkasteltu arkipäiväistä ruokailua ja sen vaikutuksia naisten arkipäivään. Omavaraistaloudessa elävän yhteisön ja ympäristön vuorovaikutussuhde tulee tutkielmassa näkyväksi kulttuuriekologisen näkökulman kautta.
Pro gradu -tutkielmassa selvitetään millaisissa rakennuksissa ja tiloissa ruuanlaitto tapahtui Untšossa. Lisäksi kartoitetaan kyläläisten ruokatalouteen kuuluvia ruoka- ja juoma-aineita, niiden kasvatusta, hankintaa, säilytystä ja valmistustapoja. Työssä on huomioitu arkipäiväisen ruokailun vastakohtana myös juhla ja vieraanvaraisuus. Tutkielmassa on lisäksi selvitetty marilaisina pidettyjä ruokalajeja ja ruuan asemaa luontouskontoon liittyvässä vainajien muistojuhlassa sekä perinteisessä marilaisessa hääjuhlassa.
Untšossa suurin osa kylän talouksista oli 2000-luvun alussa yhdistelmä omavaraistaloutta ja markkinataloutta. Tutkielmassa todetaan sosiaalisella pääomalla ja yhteisöllisyydellä olevan tärkeä merkitys kyläläisille, mikä näkyy omavaraisuuteen kuuluvassa vaihdantataloudessa ja naapuriavussa. Työssä tulee myös ilmi ruuan keskeinen asema sekä ruokaan liittyvät uskomukset ja tavat osana vieraanvaraisuutta, luontouskontoon liittyviä rituaaleja ja hääperinteitä. Naisten kokemukset arkipäiväisestä ruuanlaitosta sekä ruuanlaiton oppimisesta tuovat esille ruuanlaiton yksilöllisen ja kokemuksellisen tason. Lisäksi tutkielmassa tuodaan näkyville ruuanlaittoon liittyvä kokemusperäinen ja kehollinen tieto.
Untšolaista ruokataloutta lähestytään tutkielmassa kulttuurin ja yhteisön käsitteiden kautta. Teoreettisena lähtökohtana on ruokakulttuurin järjestelmä, jonka ytimessä on ateria. Tämän mukaisesti tutkielmassa huomioidaan ruuan materiaalisen puolen lisäksi ruuan nauttimiseen liittyvät sosiaaliset tilanteet. Tutkimuksessa käsitellään ruokaa myös osana naisen arkea. Haastatteluissa on haluttu selvittää, miten untšolaiset naiset ovat oppineet ruuanlaiton. Lisäksi työssä on tarkasteltu arkipäiväistä ruokailua ja sen vaikutuksia naisten arkipäivään. Omavaraistaloudessa elävän yhteisön ja ympäristön vuorovaikutussuhde tulee tutkielmassa näkyväksi kulttuuriekologisen näkökulman kautta.
Pro gradu -tutkielmassa selvitetään millaisissa rakennuksissa ja tiloissa ruuanlaitto tapahtui Untšossa. Lisäksi kartoitetaan kyläläisten ruokatalouteen kuuluvia ruoka- ja juoma-aineita, niiden kasvatusta, hankintaa, säilytystä ja valmistustapoja. Työssä on huomioitu arkipäiväisen ruokailun vastakohtana myös juhla ja vieraanvaraisuus. Tutkielmassa on lisäksi selvitetty marilaisina pidettyjä ruokalajeja ja ruuan asemaa luontouskontoon liittyvässä vainajien muistojuhlassa sekä perinteisessä marilaisessa hääjuhlassa.
Untšossa suurin osa kylän talouksista oli 2000-luvun alussa yhdistelmä omavaraistaloutta ja markkinataloutta. Tutkielmassa todetaan sosiaalisella pääomalla ja yhteisöllisyydellä olevan tärkeä merkitys kyläläisille, mikä näkyy omavaraisuuteen kuuluvassa vaihdantataloudessa ja naapuriavussa. Työssä tulee myös ilmi ruuan keskeinen asema sekä ruokaan liittyvät uskomukset ja tavat osana vieraanvaraisuutta, luontouskontoon liittyviä rituaaleja ja hääperinteitä. Naisten kokemukset arkipäiväisestä ruuanlaitosta sekä ruuanlaiton oppimisesta tuovat esille ruuanlaiton yksilöllisen ja kokemuksellisen tason. Lisäksi tutkielmassa tuodaan näkyville ruuanlaittoon liittyvä kokemusperäinen ja kehollinen tieto.