Voimavaraistumista tukevan potilasohjauksen toteutuminen kirurgisessa hoitotyössä

Abstract

Terveyden edistäminen on tärkeä tavoite terveydenhuollossa, ja siihen kuuluu olennaisesti potilaskeskeinen ja voimavaraistumista tukeva ohjaus. Voimavaraistumista tukeva ohjaus vahvistaa potilaan itseluottamusta, itsetuntoa ja kykyä hallita terveysongelmaansa ja elämäänsä eri osa-alueilla, ja se on keskeinen osa sairaanhoitajan työtä. Tietoa voimavaraistumista tukevan potilasohjauksen toteutumisesta tarvitaan laadukkaan potilasohjauksen kehittämiseen. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli kuvata voimavaraistumista tukevaa potilasohjausta ja sen toteutumista kirurgisen hoitotyön alueella. Tutkimuksen tavoitteena oli tuottaa tietoa sairaanhoitajien toteuttamasta potilasohjauksesta. Tutkimuksessa vastattiin tutkimuskysymyksiin: minkälaisia potilasohjauskeskustelut ovat ja miten potilaan voimavaraistumisen tukeminen ilmenee ohjauskeskusteluissa. Aineistonkeruumenetelmänä oli havainnointi, ja tutkimukseen osallistui 57 sairaanhoitajaa yliopistollisen sairaalan kirurgisilta osastoilta. Aineisto kerättiin lokakuussa 2021 – helmikuussa 2022. Havainnointilomake perustui Voimavaraistumista tukevan ohjauskeskustelun osaaminen -kyselylomakkeeseen (© Virtanen, Hupli & Leino-Kilpi 2019) ja sisälsi ohjaustilannetta koskevia avoimia kysymyksiä sekä ohjauksen menetelmällistä ja sisällöllistä toteutusta koskevia strukturoituja kysymyksiä. Strukturoidut kysymykset sisälsivät ohjausprosessin vaiheet ja ohjauksen kuusi sisältöaluetta: biofysiologinen, toiminnallinen, kokemuksellinen, eettinen, sosiaalinen, ja taloudellinen. Aineisto analysoitiin sisällön erittelyllä ja tilastollisesti käyttäen kuvailevia menetelmiä. Ohjauskeskusteluissa oli paljon puutteita vastavuoroisuudessa, mutta myös ihanteellisia keskusteluja potilaan voimavaraistumisen kannalta havaittiin. Ohjauskeskustelujen välillä oli huomattavia eroja keskusteluun käytetyssä ajassa. Ohjaustilanteissa oli usein keskeytyksiä ja muita häiriötekijöitä. Potilaan yksityisyyden huomiointi toteutui useassa tilanteessa heikosti. Voimavaraistumista tukeva ohjaus toteutui saman suuntaisesti menetelmällisen ja sisällöllisen ohjauksen osalta. Menetelmällisesti parhaiten toteutui voimavaraistumista tukevien keskustelumenetelmien käyttö ja heikoimmin potilaan olemassa olevien voimavarojen tunnistaminen. Sisällöllisesti ohjaus toteutui parhaiten biofysiologisella alueella. Tulokset antavat suuntaa, mutta eivät ole yleistettävissä. Laadukkaan ja voimavaraistumista tukevan ohjauksen kannalta olisi tärkeää, että potilasohjaukselle olisi riittävät resurssit ja osaaminen. Potilasohjauksen koulutusta tarvitaan sairaanhoitajille lisää.

Health promotion is an important goal of healthcare, which includes patient-centered and empowering guidance. Empowerment strengthens a patient’s self-confidence, self-esteem, and ability to manage life in various areas. Supporting empowerment is an important part of a nurse’s occupation. Information on patient guidance that supports empowerment is needed to develop quality patient guidance. The purpose of this study was to describe patient guidance that supports empowerment and its implementation in the field of surgical nursing. The aim of the study was to provide information on patient guidance provided by nurses. The study answered to research questions: what the patient guidance situations are like and how support for patient empowerment is perceived in patient guidance. This study was an observational study. The population of the study were nurses (n = 57) of the surgical wards in one university hospital. The data were collected in October 2021 - February 2022. The observation form was based on a previously developed questionnaire (© Virtanen, Hupli & Leino-Kilpi 2019), and included open-ended questions on the counseling situation as well as structured questions on the methodological and substantive implementation of guidance. The structured questions included the steps of the guidance process and the six content areas of guidance: biophysiological, functional, experiential, ethical, social and economic. The data were analyzed by content differentiation and statistically using descriptive methods. A lack of reciprocity was found in guidance discussions, but ideal discussions in terms of patient empowerment were also observed. There were significant differences in the time spent on guidance discussions. Interruptions and distractions were common in the counseling situations. Patient privacy was poor in several counseling situations. Patient guidance supporting empowerment was perceived in the same direction in terms of methodological and content guidance. From the point of view of the implementation of methodological guidance, the use of empowerment supporting discussion methods was most ideally realized and the weakest was the identification of the patient’s existing resources. In terms of content, the counseling of the biophysiological dimension was superior to the other informational dimensions. The results provide direction but cannot be generalized. Adequate resources and competence of nurses are important factors for high-quality and empowering patient guidance. More patient guidance education for nurses is needed.