Monarkian uudistaja vai brändin uudet kasvot? : Meghan Marklen kuuluminen Britannian kuninkaalliseen perheeseen The Guardianin diskursseissa
Laukkanen, Julia (2022-04-11)
Monarkian uudistaja vai brändin uudet kasvot? : Meghan Marklen kuuluminen Britannian kuninkaalliseen perheeseen The Guardianin diskursseissa
(11.04.2022)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
avoin
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2022051134450
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2022051134450
Tiivistelmä
Tutkielma käsittelee kuninkaallisten esittämistä mediassa. Tutkimuskohteena on Meghan Marklen kuuluminen Britannian kuninkaalliseen perheeseen. Tavoitteena on selvittää, millaisia puhetapoja eli diskursseja lehdistö käyttää puhuessaan Meghanista osana kuninkaallista perhettä.
Aineisto koostuu brittiläisen sanomalehden The Guardianin nettiartikkeleista. Tutkimusmenetelmänä toimii diskurssianalyysi. Artikkelit sijoittuvat ajallisesti Meghanin kuulumisen kannalta tärkeisiin tapahtumiin: Meghanin ja prinssi Harryn häät vuonna 2018 ja pariskunnan ilmoitus vetäytyä kuninkaallisista velvollisuuksistaan vuonna 2020. Aineisto sisältää 32 artikkelia, joista 20 sijoittuu häiden aikaan ja 12 eroilmoituksen aikaan. Tavoitteena on vertailla Meghanin kuulumisen diskursseissa tapahtuneita muutoksia ajankohtien välillä. Teoreettisena viitekehyksenä artikkelien analyysissa toimii Nira Yuval-Davisin kuuluminen (belonging) ja kuulumisen politiikka (politics of belonging).
Analyysin perusteella aineistosta on muodostettu seuraavat Meghanin kuulumista määrittävät diskurssit: uudistaminen, lehdistön ja kuninkaallisen perheen vaikea suhde, saippuaooppera ja muuttuva rooli -diskurssit. Tutkielmassa selvitettiin, että Meghanille asetetaan diskursseissa odotuksia monarkian uudistajana ja kuninkaallisen perheen ”brändin” uusina kasvoina. Keskeisenä kuulumisen merkitsijänä on Meghanin rodullistettu tausta puoliksi mustana naisena sekä hänen edustamansa arvo edistyksellisyydestä. Keskeisiä kuulumisen kohteita ovat Meghanin kuuluminen kuninkaalliseen perheeseen, kansakunnan ja ihonvärin välinen suhde sekä ei-valkoisten toimittajien suhde kuninkaalliseen perheeseen.
Vertailu vuoteen 2018 ja 2020 sijoittuvien diskurssien välillä osoitti, että häiden aikaan The Guardian kokee Meghanin laajentavan käsitystä kuninkaalliseen perheeseen sekä kansakuntaan kuulumisesta rodullistetun taustansa kautta, kun taas eroilmoituksen aikaan puhutaan Meghanin ja prinssi Harryn kuulumattomuudesta kuninkaalliseen perheeseen. Näin ollen The Guardian toteuttaa kuulumisen politiikkaa neuvottelemalla siitä, missä kuulumisen rajat ovat kulloinkin vedettyinä. Eroilmoituksen aikaan lehti vetää rajan pariskunnan ja kuninkaallisen perheen välille, koska perheeseen kuulumista ei nähdä toivottavana. Moderni pariskunta nähdään kuuluvan osaksi nykyajan Britanniaa toisin kuin perinnöllinen monarkia.
The Guardian tuo aineistosssa aktiivisesti näkyviin asemaansa laatulehdistön edustajana, mikä eroaa ahdistelevasta ja yksityisyyttä loukkaavasta tabloid-lehdistöstä. Väitän, että The Guardian käyttää kuitenkin tabloid-lehdistölle ominaisia toimintatapoja uutisoidessaan kuninkaallisista.
Aineisto koostuu brittiläisen sanomalehden The Guardianin nettiartikkeleista. Tutkimusmenetelmänä toimii diskurssianalyysi. Artikkelit sijoittuvat ajallisesti Meghanin kuulumisen kannalta tärkeisiin tapahtumiin: Meghanin ja prinssi Harryn häät vuonna 2018 ja pariskunnan ilmoitus vetäytyä kuninkaallisista velvollisuuksistaan vuonna 2020. Aineisto sisältää 32 artikkelia, joista 20 sijoittuu häiden aikaan ja 12 eroilmoituksen aikaan. Tavoitteena on vertailla Meghanin kuulumisen diskursseissa tapahtuneita muutoksia ajankohtien välillä. Teoreettisena viitekehyksenä artikkelien analyysissa toimii Nira Yuval-Davisin kuuluminen (belonging) ja kuulumisen politiikka (politics of belonging).
Analyysin perusteella aineistosta on muodostettu seuraavat Meghanin kuulumista määrittävät diskurssit: uudistaminen, lehdistön ja kuninkaallisen perheen vaikea suhde, saippuaooppera ja muuttuva rooli -diskurssit. Tutkielmassa selvitettiin, että Meghanille asetetaan diskursseissa odotuksia monarkian uudistajana ja kuninkaallisen perheen ”brändin” uusina kasvoina. Keskeisenä kuulumisen merkitsijänä on Meghanin rodullistettu tausta puoliksi mustana naisena sekä hänen edustamansa arvo edistyksellisyydestä. Keskeisiä kuulumisen kohteita ovat Meghanin kuuluminen kuninkaalliseen perheeseen, kansakunnan ja ihonvärin välinen suhde sekä ei-valkoisten toimittajien suhde kuninkaalliseen perheeseen.
Vertailu vuoteen 2018 ja 2020 sijoittuvien diskurssien välillä osoitti, että häiden aikaan The Guardian kokee Meghanin laajentavan käsitystä kuninkaalliseen perheeseen sekä kansakuntaan kuulumisesta rodullistetun taustansa kautta, kun taas eroilmoituksen aikaan puhutaan Meghanin ja prinssi Harryn kuulumattomuudesta kuninkaalliseen perheeseen. Näin ollen The Guardian toteuttaa kuulumisen politiikkaa neuvottelemalla siitä, missä kuulumisen rajat ovat kulloinkin vedettyinä. Eroilmoituksen aikaan lehti vetää rajan pariskunnan ja kuninkaallisen perheen välille, koska perheeseen kuulumista ei nähdä toivottavana. Moderni pariskunta nähdään kuuluvan osaksi nykyajan Britanniaa toisin kuin perinnöllinen monarkia.
The Guardian tuo aineistosssa aktiivisesti näkyviin asemaansa laatulehdistön edustajana, mikä eroaa ahdistelevasta ja yksityisyyttä loukkaavasta tabloid-lehdistöstä. Väitän, että The Guardian käyttää kuitenkin tabloid-lehdistölle ominaisia toimintatapoja uutisoidessaan kuninkaallisista.