Kehityksellisen verbaalin dyspraksian tyypilliset puheen piirteet suomenkielisillä lapsilla
Järnefelt, Henna (2022-04-28)
Kehityksellisen verbaalin dyspraksian tyypilliset puheen piirteet suomenkielisillä lapsilla
(28.04.2022)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
avoin
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2022051134426
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2022051134426
Tiivistelmä
Tämän pro gradu -tutkielman tarkoituksena oli selvittää kliinistä työtä tekevien puheterapeuttien näkemystä kehityksellisen verbaalin dyspraksian tyypillisistä puheen piirteistä suomenkielisillä lapsilla. Suomenkielisten verbaalisti dyspraktisten lasten tyypillisiä puheen piirteitä verrattiin ruotsinkielisten, persiankielisten, englanninkielisten ja kantoninkiinaa puhuvien verbaalisti dyspraktisten lasten tyypillisiin piirteisiin sekä muussa tutkimuskirjallisuudessa esitettyihin kehityksellisen verbaalin dyspraksian piirrelistoihin. Puheterapeuteilta saatuja vastauksia tyypillisistä puheen piirteistä vertailtiin enintään 10 vuoden työkokemusryhmän ja yli 10 vuoden työkokemusryhmän välillä. Tutkimuksessa selvitettiin myös, mitä arviointimenetelmiä suomalaisilla puheterapeuteilla on käytössä verbaalin dyspraksian tunnistamiseksi, ja kokevatko puheterapeutit kehityksellisen verbaalin dyspraksian diagnosoimisen haastavaksi.
Tutkimus toteutettiin laadullisena kyselytutkimuksena suomalaisille puheterapeuteille. Yhteensä 126 puheterapeuttia vastasi kyselyyn, joista lopulta 122:n vastaukset hyväksyttiin lopulliseen tutkimusaineistoon. Tutkimusaineistoon päätyi sisäänotto- ja poissulkukriteerien mukaisesti ainoastaan niiden Valviran laillistamien puheterapeuttien vastaus, joilla oli kokemusta verbaalisti dyspraktisten lasten parissa työskentelystä. Kyselytutkimusteen vastanneet puheterapeutit tavoitettiin Suomen Puheterapeuttiliiton ja Ideoita puheterapiaan -Facebook-ryhmän kautta.
Tutkimustulosten mukaan kehityksellisen verbaalin dyspraksian 15 tyypillisintä puheen piirrettä suomenkielisillä lapsilla ovat: virheiden lisääntyminen monimutkaisemmissa tavurakenteissa, erityisen epäselvä puhe, epäsystemaattinen äänteiden tuotto eri tilanteissa, epäsystemaattiset virheet samaa sanaa tai tavua toistettaessa, rajoittunut äänneinventaari, vaikeus jäljitellä äänteitä tahdonalaisesti, epätarkka suoriutuminen DDK-sarjassa, artikulatorinen hapuilu, ikään sopimattomat äänteiden korvautumiset, metateesit, virheiden lisääntyminen lauseiden pituuden kasvaessa, konsonanttiyhtymien poisjäänti, virheelliset tai vääristyneet vokaalit, pidentyneet ja vääristyneet siirtymät tavujen ja äänteiden välillä sekä konsonanttien poisjäänti. Osassa piirteitä työkokemus oli merkitsevästi yhteydessä siihen, valittiinko piirre kehityksellisen verbaalin dyspraksian tyypilliseksi piirteeksi vai ei. Verbaalin dyspraksian tyypilliset puheen piirteet olivat pääosin samoja suomenkielisillä lapsilla muihin kieliin verrattuna. Joitain viitteitä kielikohtaisempiin piirteisiin löytyi. Tutkimuskirjallisuudessa esitetyt verbaalin dyspraksian piirrelistat olivat pääosin yhteneväisiä suomenkielisten verbaalisti dyspraktisten ydinpiirteiden kanssa, mutta myös joitakin eroja löytyi. Suomalaisten puheterapeuttien käytössä oli vaihtelevasti erilaisia arviointimenetelmiä, ja verbaalin dyspraksian diagnosointi koettiin haastavaksi.
Tulokset vahvistavat aiempia tutkimustuloksia kehityksellisen verbaalin dyspraksian motorisesta luonteesta. Myös kielellisen tason ongelmiin yhdistettyjä piirteitä pidettiin tyypillisinä. Kehityksellistä verbaalia dyspraksiaa ei tunneta häiriönä hyvin vielä tänäkään päivänä, ja standardoitujen arviointimenetelmien puutteellisuus aiheuttaa omat haasteensa arviointiin. Tutkimustyö aiheen parissa on tärkeää ja sitä tarvitaan lisää, jotta verbaalisti dyspraktiset lapset pystytään diagnosoimaan luotettavasti. Luotettavalla arviointiprosessilla voidaan välttyä vääriltä diagnooseilta paremmin, ja kuntoutus kohdistuu varmemmin juuri niihin asioihin, jotka edistävät verbaalisti dyspraktisten lasten toimintakykyä parhaiten.
Tutkimus toteutettiin laadullisena kyselytutkimuksena suomalaisille puheterapeuteille. Yhteensä 126 puheterapeuttia vastasi kyselyyn, joista lopulta 122:n vastaukset hyväksyttiin lopulliseen tutkimusaineistoon. Tutkimusaineistoon päätyi sisäänotto- ja poissulkukriteerien mukaisesti ainoastaan niiden Valviran laillistamien puheterapeuttien vastaus, joilla oli kokemusta verbaalisti dyspraktisten lasten parissa työskentelystä. Kyselytutkimusteen vastanneet puheterapeutit tavoitettiin Suomen Puheterapeuttiliiton ja Ideoita puheterapiaan -Facebook-ryhmän kautta.
Tutkimustulosten mukaan kehityksellisen verbaalin dyspraksian 15 tyypillisintä puheen piirrettä suomenkielisillä lapsilla ovat: virheiden lisääntyminen monimutkaisemmissa tavurakenteissa, erityisen epäselvä puhe, epäsystemaattinen äänteiden tuotto eri tilanteissa, epäsystemaattiset virheet samaa sanaa tai tavua toistettaessa, rajoittunut äänneinventaari, vaikeus jäljitellä äänteitä tahdonalaisesti, epätarkka suoriutuminen DDK-sarjassa, artikulatorinen hapuilu, ikään sopimattomat äänteiden korvautumiset, metateesit, virheiden lisääntyminen lauseiden pituuden kasvaessa, konsonanttiyhtymien poisjäänti, virheelliset tai vääristyneet vokaalit, pidentyneet ja vääristyneet siirtymät tavujen ja äänteiden välillä sekä konsonanttien poisjäänti. Osassa piirteitä työkokemus oli merkitsevästi yhteydessä siihen, valittiinko piirre kehityksellisen verbaalin dyspraksian tyypilliseksi piirteeksi vai ei. Verbaalin dyspraksian tyypilliset puheen piirteet olivat pääosin samoja suomenkielisillä lapsilla muihin kieliin verrattuna. Joitain viitteitä kielikohtaisempiin piirteisiin löytyi. Tutkimuskirjallisuudessa esitetyt verbaalin dyspraksian piirrelistat olivat pääosin yhteneväisiä suomenkielisten verbaalisti dyspraktisten ydinpiirteiden kanssa, mutta myös joitakin eroja löytyi. Suomalaisten puheterapeuttien käytössä oli vaihtelevasti erilaisia arviointimenetelmiä, ja verbaalin dyspraksian diagnosointi koettiin haastavaksi.
Tulokset vahvistavat aiempia tutkimustuloksia kehityksellisen verbaalin dyspraksian motorisesta luonteesta. Myös kielellisen tason ongelmiin yhdistettyjä piirteitä pidettiin tyypillisinä. Kehityksellistä verbaalia dyspraksiaa ei tunneta häiriönä hyvin vielä tänäkään päivänä, ja standardoitujen arviointimenetelmien puutteellisuus aiheuttaa omat haasteensa arviointiin. Tutkimustyö aiheen parissa on tärkeää ja sitä tarvitaan lisää, jotta verbaalisti dyspraktiset lapset pystytään diagnosoimaan luotettavasti. Luotettavalla arviointiprosessilla voidaan välttyä vääriltä diagnooseilta paremmin, ja kuntoutus kohdistuu varmemmin juuri niihin asioihin, jotka edistävät verbaalisti dyspraktisten lasten toimintakykyä parhaiten.