Mahdollisen ja toden rajapinnat Philip Pullmanin His Dark Materials -trilogiassa
Teppo, Anni (2022-04-22)
Mahdollisen ja toden rajapinnat Philip Pullmanin His Dark Materials -trilogiassa
(22.04.2022)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
avoin
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2022051134662
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2022051134662
Tiivistelmä
Tämä pro gradu -tutkielma käsittelee Philip Pullmanin fantasiatrilogiaa His Dark Materials (1995–2000) siinä ilmenevien totuuden ja mahdollisuuden teemojen näkökulmasta. Tutkimuskysymyksenäni on selvittää, mitä toden ja mahdollisen rajapinnoille jää His Dark Materials -trilogiassa. Pullmanin trilogia kertoo nuoresta Lyrasta, joka päätyy seikkailemaan monissa eri maailmoissa saavuttaakseen totuuden mystisestä Tomusta. Yksi Pullmanin trilogian erottuvimpia piirteitä on sen laaja rinnakkaismaailmojen verkosto, joka kasvaa kaiken aikaa uusien maailmojen syntyessä uusien mahdollisuuksien yhteydessä.
Lähestyn trilogiaa mahdollisten maailmojen semantiikan, kirjallisuusfilosofisen totuuden määrittelyn ja tarinankerronnan etiikan avulla. Mahdollisten maailmojen analysoinnissa hyödynnän erityisesti Lubomír Doleželin teosta Heterocosmica: Fiction and Possible Worlds (1998). Mahdolliset maailmat näyttäytyvät selkeästi Pullmanin trilogiassa esimerkiksi juuri laajan rinnakkaismaailmojen verkoston muodossa. Totuuden asemaa kirjallisuustieteellisessä kontekstissa tarkastelen erityisesti esimerkiksi Peter Lamarquen ja Stein Haugom Olsenin teoksen Truth, Fiction, and Literature: A Philosophical Perspective (1996) avulla. Tarinoiden ja tarinankerronnan merkitystä trilogiassa tarkastelen erityisesti Hanna Meretojan teoksen The Ethics of Storytelling: Narrative Hermeneutics, History, and the Possible (2018b) avulla.
Luvussa 4.3 analysoin tarkemmin tutkimuskysymykseni kohteena olevia toden ja mahdollisen rajapintoja. Totean tutkimuksessani, että tulkintani mukaan toden ja mahdollisen välille jää tarinoita. Tarinat kertovat sekä erilaisista mahdollisuuksista että erilaisista totuuksista, ja niiden avulla on hyvä alkaa kartoittamaan maailmalle sopivia uusia mahdollisuuksia ja lähteä rakentamaan ja muokkaamaan todellisuutta inhimillisempään suuntaan.
Lähestyn trilogiaa mahdollisten maailmojen semantiikan, kirjallisuusfilosofisen totuuden määrittelyn ja tarinankerronnan etiikan avulla. Mahdollisten maailmojen analysoinnissa hyödynnän erityisesti Lubomír Doleželin teosta Heterocosmica: Fiction and Possible Worlds (1998). Mahdolliset maailmat näyttäytyvät selkeästi Pullmanin trilogiassa esimerkiksi juuri laajan rinnakkaismaailmojen verkoston muodossa. Totuuden asemaa kirjallisuustieteellisessä kontekstissa tarkastelen erityisesti esimerkiksi Peter Lamarquen ja Stein Haugom Olsenin teoksen Truth, Fiction, and Literature: A Philosophical Perspective (1996) avulla. Tarinoiden ja tarinankerronnan merkitystä trilogiassa tarkastelen erityisesti Hanna Meretojan teoksen The Ethics of Storytelling: Narrative Hermeneutics, History, and the Possible (2018b) avulla.
Luvussa 4.3 analysoin tarkemmin tutkimuskysymykseni kohteena olevia toden ja mahdollisen rajapintoja. Totean tutkimuksessani, että tulkintani mukaan toden ja mahdollisen välille jää tarinoita. Tarinat kertovat sekä erilaisista mahdollisuuksista että erilaisista totuuksista, ja niiden avulla on hyvä alkaa kartoittamaan maailmalle sopivia uusia mahdollisuuksia ja lähteä rakentamaan ja muokkaamaan todellisuutta inhimillisempään suuntaan.