Valtion virkamieslain mukaisten virkanimitysten lainmukaisuuden tuomioistuinarviointi : Tarkastelussa nimitysperusteiden ja kelpoisuusvaatimusten soveltaminen nimityspäätöksissä
Sakko, Emilia (2022-05-09)
Valtion virkamieslain mukaisten virkanimitysten lainmukaisuuden tuomioistuinarviointi : Tarkastelussa nimitysperusteiden ja kelpoisuusvaatimusten soveltaminen nimityspäätöksissä
(09.05.2022)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
suljettu
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2022051635914
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2022051635914
Tiivistelmä
Tutkielmassa selvitetään valtion virkamieslain mukaisia nimityspäätöksiä koskevan valituskiellon kumoamisen vaikutuksia nimitettävän virkamiehen oikeussuojaan tutkimalla sitä, miten hallintotuomioistuin arvioi nimityspäätöksen lainmukaisuutta sekä miten nimitysperusteiden ja kelpoisuusvaatimusten soveltamista arvioidaan osana lainmukaisuuden arviointia. Tutkimusmenetelminä ovat lainoppi ja teoreettinen lainoppi, ja tutkielman kannalta keskeisimpinä lähteinä korostuvat oikeuskirjallisuuden lisäksi valtion virkamieslain lainvalmisteluaineisto sekä tuore nimityspäätöksiä koskeva oikeuskäytäntö.
Valtion virkoihin nimitettävän viranhakijan valintaa sääntelevät muun ohella yleiset nimitysperusteet sekä virkamiehille asetetut kelpoisuusvaatimukset. Nimittävän viranomaisen on hallinnon lainalaisuudesta johtuen tehtävä virkanimityspäätös lainmukaisilla perusteilla ja perusteltava päätöksensä. Suomen perustuslain 125 § määrittää yleiset nimitysperusteet. Lisäksi pykälässä säädetään virkojen kelpoisuusvaatimuksista. Perustuslain 125 §:n 2 momentin mukaan yleiset nimitysperusteet ovat taito, kyky ja koeteltu kansalaiskunto. Kelpoisuusvaatimuksista voidaan säätää lain tasolla, ja pääsääntöisesti kelpoisuusvaatimukset on jaettu yleisiin ja erityisiin kelpoisuusvaatimuksiin. Lisäksi myös hallintolain 6 §:n mukaiset hallinnon oikeusperiaatteet ohjaavat virkaan nimitettävän valintaan.
1.1.2019 saakka valtion virkamieslain mukaan virkanimityksiä koskevista nimityspäätöksistä ei saanut käytännössä valittaa. Valituskiellon kumoamisen taustalla on pitkä keskustelu siitä, onko valituskielto perustuslain 21 §:n mukaisen oikeusturvaperusoikeuden tai Euroopan ihmisoikeussopimuksen 6 (1) artiklan vastainen vai ei. Näkemyksiin valituskiellon tarpeellisuudesta vaikuttivat myös nimitysperusteiden sitovuudesta käyty keskustelu ja nimityksen harkinnanvaraisuus. Toisaalta valitusoikeuden avaamisessa mietitytti myös esimerkiksi se, että valtio saattaisi menettää houkuttelevuuttaan työnantajana, jos virkanimitykset eivät pysyisikään.
Hallintotuomioistuimen on valituksesta tutkittava päätöksen lainmukaisuus. Tältä osin tutkielmassa kiinnostus kohdistuu siihen, miten valitusoikeuden avaaminen on vaikuttanut viranhakijan oikeussuojaan, ja siihen, miten tuomioistuin arvioi nimitysperusteiden ja kelpoisuusvaatimusten soveltamisen lainmukaisuutta viranomaisessa. Tutkimalla tuoretta nimityspäätöksiä koskevaa oikeuskäytäntöä huomataan, että tuomioistuin ei itse tee nimitysharkintaa tai suoraan arvioi kelpoisuusvaatimusten täyttymistä. Tuomioistuinkontrollin intensiivisyys jää siis nimityksiä koskevissa valitusasioissa melko väljäksi. Voidaan kuitenkin katsoa, että valitusoikeuden avaaminen on korostanut nimityspäätösten perusteluvelvollisuutta, ja toisaalta valitusoikeuden avaaminen on saattanut johtaa aineellisen oikeuden tarkempaan soveltamiseen. Nämä seikat toisaalta ovat omiaan parantamaan viranhakijoiden oikeussuojaa.
Valtion virkoihin nimitettävän viranhakijan valintaa sääntelevät muun ohella yleiset nimitysperusteet sekä virkamiehille asetetut kelpoisuusvaatimukset. Nimittävän viranomaisen on hallinnon lainalaisuudesta johtuen tehtävä virkanimityspäätös lainmukaisilla perusteilla ja perusteltava päätöksensä. Suomen perustuslain 125 § määrittää yleiset nimitysperusteet. Lisäksi pykälässä säädetään virkojen kelpoisuusvaatimuksista. Perustuslain 125 §:n 2 momentin mukaan yleiset nimitysperusteet ovat taito, kyky ja koeteltu kansalaiskunto. Kelpoisuusvaatimuksista voidaan säätää lain tasolla, ja pääsääntöisesti kelpoisuusvaatimukset on jaettu yleisiin ja erityisiin kelpoisuusvaatimuksiin. Lisäksi myös hallintolain 6 §:n mukaiset hallinnon oikeusperiaatteet ohjaavat virkaan nimitettävän valintaan.
1.1.2019 saakka valtion virkamieslain mukaan virkanimityksiä koskevista nimityspäätöksistä ei saanut käytännössä valittaa. Valituskiellon kumoamisen taustalla on pitkä keskustelu siitä, onko valituskielto perustuslain 21 §:n mukaisen oikeusturvaperusoikeuden tai Euroopan ihmisoikeussopimuksen 6 (1) artiklan vastainen vai ei. Näkemyksiin valituskiellon tarpeellisuudesta vaikuttivat myös nimitysperusteiden sitovuudesta käyty keskustelu ja nimityksen harkinnanvaraisuus. Toisaalta valitusoikeuden avaamisessa mietitytti myös esimerkiksi se, että valtio saattaisi menettää houkuttelevuuttaan työnantajana, jos virkanimitykset eivät pysyisikään.
Hallintotuomioistuimen on valituksesta tutkittava päätöksen lainmukaisuus. Tältä osin tutkielmassa kiinnostus kohdistuu siihen, miten valitusoikeuden avaaminen on vaikuttanut viranhakijan oikeussuojaan, ja siihen, miten tuomioistuin arvioi nimitysperusteiden ja kelpoisuusvaatimusten soveltamisen lainmukaisuutta viranomaisessa. Tutkimalla tuoretta nimityspäätöksiä koskevaa oikeuskäytäntöä huomataan, että tuomioistuin ei itse tee nimitysharkintaa tai suoraan arvioi kelpoisuusvaatimusten täyttymistä. Tuomioistuinkontrollin intensiivisyys jää siis nimityksiä koskevissa valitusasioissa melko väljäksi. Voidaan kuitenkin katsoa, että valitusoikeuden avaaminen on korostanut nimityspäätösten perusteluvelvollisuutta, ja toisaalta valitusoikeuden avaaminen on saattanut johtaa aineellisen oikeuden tarkempaan soveltamiseen. Nämä seikat toisaalta ovat omiaan parantamaan viranhakijoiden oikeussuojaa.