Hengitystievirusten tarttuminen pinnoilta

Abstract

Hengitystievirukset aiheuttavat maailmanlaajuisesti enemmän kuolemia kuin yksikään muu tartunnanaiheuttaja. Lisäksi ne kuormittavat terveydenhuoltoa ja aiheuttavat merkittävää taloudellista haittaa sairaspoissaolojen kautta vuosittain. Koska keinot hengitysteiden virusinfektioiden hoitamiseen ovat rajalliset, on ennaltaehkäisy niiden kohdalla avainasemassa. Hengitystievirukset voivat tarttua neljän eri tartuntareitin kautta: suoraan kosketustartuntana, epäsuorasti esimerkiksi pintojen välityksellä, pisaratartuntana tai aerosolitartuntana ilmateitse. Kaikki hengitystievirukset voivat tarttua usealla tavalla. Pääasiallinen tartuntatapa riippuu useasta tekijästä ja vaihtelee hengitystievirusten välillä. Hengitystievirusten perimäainesta on pystytty osoittamaan eri pinnoilta, mutta pintojen merkitys hengitystievirusten leviämisessä on ollut toistaiseksi epäselvä. COVID-19-pandemian myötä hengitystievirusten eri tartuntareittien rooli nousi ennennäkemättömän kiinnostuksen kohteeksi tehokkaiden ennaltaehkäisykeinojen löytämiseksi. Tämän kirjallisuuskatsauksen tarkoituksena on selvittää viimeaikaisin tutkimustieto pintojen roolista hengitystievirusten leviämisessä. Aineisto katsaukseen kerättiin tekemällä haku Pubmediin. Hakusanoina käytettiin respiratory viruses, respiratory tract infections, respiratory viruses transmission, indirect transmission, surface stability, surfaces, inanimate surfaces, fomites. Tutkimusten luotettavuus ja ajankohtaisuus arvioitiin ja viitteet tarkistettiin asiaankuuluvien tutkimusten varalta. Vaikka COVID-19-pandemian myötä tutkimusten määrä aiheesta on lisääntynyt merkittävästi, on pintojen roolista hengitystievirusten tartuntareittinä yhä hyvin rajallisesti tutkimustietoa. Kokeellisia altistustutkimuksia ei eettisistä syistä ole juuri tehty. Valtaosassa tutkimuksista virusten havaitsemiseen pinnalta on käytetty pelkkää PCR-tutkimusta, joka ei kerro elinkykyisen viruksen olemassaolosta pinnalla. Virusviljelyllä hengitystieviruksia on pystytty osoittamaan pinnoilta merkittävästi vähemmän. Koska eri hengitystievirusten tarkat infektiiviset annokset eivät ole tiedossa, on vaikeaa arvioida riittäisikö pinnoilla säilyvä viruskopiomäärä tartunnan aiheuttamiseen. Hengitystievirusten tarttuminen pinnoilta on teoriassa mahdollista, erityisesti mikäli ollaan kosketuksissa tuoreeseen hengitystie-eritteeseen. Infektiivisen annoksen säilyminen tartuntaketjun alusta loppuun vaikuttaa kuitenkin niin epätodennäköiseltä, että pintojen roolia ei voida pitää kovin merkittävänä hengitystievirusten leviämisessä.