L’influence de l’oralité sur la mémorisation du vocabulaire
Norro, Jemina (2022-04-22)
L’influence de l’oralité sur la mémorisation du vocabulaire
(22.04.2022)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
suljettu
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2022051736233
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2022051736233
Tiivistelmä
Cette étude traite l’influence de l’oralité sur la mémorisation du vocabulaire, plus précisément comment la répetition à haute voix influence la mémorisation de ces mots. Nous avons essayé de répondre aux trois questions de recherches, qui sont les suivants :
1. Comment la répétition à haute voix, dans l’enseignement, influence-t-elle la mémorisation du vocabulaire ?
2. L’oralité influence-t-elle les réponses ? Par exemple, les apprenants, écrivent-ils les mots en suivant le système orthographique ou le système phonétique ?
3. Le bilinguisme, influe-t-il les résultats sur la mémorisation ?
Nous avons collecté notre corpus de la manière suivante : deux groupes ont fait des tests de vocabulaire dans une école pendant l’année scolaire 2019-2020. Le premier test était sans révision à haute voix, l’autre était avec révision à haute voix et le troisième test était une surprise pour les élèves, ainsi les élèves n’ont pas pu réviser. Après la collection du corpus, nous avons analysé les réponses des élèves d’une manière quantitative et de la façon qualitative en utilisant deux méthodes. La première est présentée dans l’article de Kübler & al. (2016) et la deuxième par Pagès (2014).
Les résultats obtenus indiquent que l’influence de l’oralité peut être positive sur la mémorisation du vocabulaire. L’autre groupe a mieux réussi avec les mots du test, dont les mots ont été révisés à haute voix. En revanche, l’autre groupe a mieux réussi avec les mots du test sans révision à haute voix, cependant ils ont mieux révisé pour ce test. Nous avons cependant remarqué que certains élèves n’ont pas révisé du tout à la maison, c’est-à-dire la révision à haute voix pendant le cours est la seule fois que ces élèves ont révisé. Il est ainsi important de réviser en classe ensemble. Il est aussi probable, que les élèves utiliseront la langue cible dans les situations orales, ainsi il est important qu’ils sachent prononcer les mots.
Par conséquent il est important de répéter les vocabulaires et d’utiliser la langue cible pendant les cours pour que les apprenants puissent apprendre la langue en entier et qu’ils puissent être prêts à l’utiliser la langue dans les situations écrites mais aussi dans les situations orales. L’échantillon de cette étude est assez petit, ainsi il serait intéressant de continuer cette étude avec un plus vaste corpus. Ääneen kertaamisen vaikutus sanaston muistamiseen
Tämä pro gradu -tutkielma käsittelee ääneen kertaamisen vaikutusta sanaston muistamiseen. Vieraita kieliä, tai kieltä ylipäätään, opetellaan kommunikointia varten. Kielen tehtävä on antaa mahdollisuuksia selviytyä erilaisista kommunikointia vaativista tilanteista. Ilman sanoja ei kommunikointi, tai kielen oppiminen yleensäkään, onnistuisi. Näin ollen on siis tärkeää, että kieliä opiskellessa opiskellaan sanastoja. Sanaston oppimista on tutkittu monin eri keinoin. Tämän tutkimuksen tarkoitus on tutkia ja pohtia, miten juuri sanojen ääneen kertaaminen vaikuttaa sanojen muistamiseen sanakokeissa. Ajatus aiheen tutkimisesta syntyi jo kandidaatin tutkielman aihetta pohtiessa, ja tuon tutkimuksen positiiviset tulokset saivat jatkamaan aiheen tutkimusta edelleen pro gradu -tutkielmassa.
Tutkimuskysymyksiä tässä tutkimuksessa on kolme ja ne ovat seuraavat:
1. Miten ääneen kertaaminen opetuksessa vaikuttaa sanaston muistamiseen?
2. Vaikuttaako ääneen kertaaminen vastauksiin? Esimerkiksi kirjoittavatko oppijat vastauksensa seuraten oikeinkirjoitussääntöjä vai foneettista mallia?
3. Vaikuttaako kaksikielisyys muistamisen tuloksiin?
Hypoteesit näille kysymyksille ovat seuraavat ja ne pohjaavat erityisesti tutkijoiden Germain ja Netten (2005) artikkeliin suullisen kielitaidon tärkeydestä kieltä opeteltaessa sekä Trévillen ja Duquetten kirjaan (1996), jossa käydään läpi erilaisia tapoja opetella vieraan kielen sanastoja. Tutkielma ja sen hypoteesit pohjaavat myös edelliseen tutkimukseeni, kandidaatin tutkielmaani (2018), samasta aiheesta.
1. Germain ja Netten (2005) toteavat, että suullisten harjoitusten merkitys on suuri kieltä opeteltaessa. On siis todennäköistä, että ääneen kertaaminen vaikuttaa positiivisesti sanojen muistamiseen. On mahdollista, että tunnilla sanojen ääneen kertaaminen yhdessä on ainut kerta, jolloin oppilas ylipäätään kertaa sanakokeeseen.
2. Toinen hypoteesi on, että ääneen kertaaminen vaikuttaa myös positiivisesti vastauksiin. On mahdollista, että oppilaat muistavat sanat niin kuin ne lausutaan kerrattuaan niitä ääneen. Germain ja Netten (2005) kirjoittavat artikkelissaan, että varsinkin vieraan kielen kirjallisen opettelun alussa kirjoitetut tuotokset heijastelevat suullisia tuotoksia.
3. Kaksikielisyys vaikuttanee positiivisesti tuloksiin. Bialystok (2017) kirjoittaa, että kaksikielisyyden positiivinen vaikutus on moninaista myös lingvistisen kehityksen kannalta. On siis mahdollista, että kaksikieliset oppilaat osaavat kirjoittaa sanat oikein. Jos he eivät muista sanojen kirjoitusasuja, he voivat kirjoittaa sanat niin kuin ne lausutaan.
Tutkimus pohjaa aiempiin tutkimuksiin, joita erityisesti vieraan kielen oppimisesta ja sanaston oppimisesta on tehty. Näistä keskeisimpiä ovat Germainin ja Nettenin (2005) artikkeli suullisuuden tärkeydestä vieraan kielen oppimisessa. Vierasta kieltä ei voi heidän mukaansa opettaa ilman, että oppijoille opetettaisiin myös vieraan kielen suullista puolta. Tutkimuksessa hyödynnetään myös Trévillen ja Duquetten kirjaa (1996) sanaston opettamisesta kielen oppitunneilla. Kyseinen kirja antaa erityisesti suuntaa siihen, kuinka juuri sanastoa voi opettaa kielen tunneilla. Tutkimuksessa nojataan myös muihin lähteisiin, kuten esimerkiksi Bogaardsin (1991, 1994) ajatuksiin vieraiden kielten opiskeluun liittyvissä aiheissa. Keskeisimmät käsitteet ovat kielen omaksuminen ja oppiminen ja niiden ero sekä kaksikielisyys. Muita tärkeitä käsitteitä ovat sanaston oppiminen, muistiin painaminen ja mentaalinen sanavarasto sekä suullisuus kielten opetuksessa ja erityisesti sanaston opetuksessa.
Tutkimuksen tarkoitus on siis kartoittaa, kuinka ääneen kertaaminen vaikuttaa sanaston muistamiseen. Aineisto tutkimukseen saatiin testaamalla kahta ryhmää (A: 16 oppilasta ja B: 18 oppilasta) sanakokeilla, joissa tehtävänä oli kääntää annetut sanat suomesta ranskaan. Oppilaat eivät itse tienneet tutkimuksen kulusta, mutta vanhemmille se kerrottiin samalla, kun heiltä kysyttiin lupa oppilaiden osallistumisesta tutkimukseen. Samalla vanhemmille ilmoitettiin, että tutkimus toteutetaan tietosuojalain mukaisesti. Tutkimusta varten tarvittiin kaksi erillistä sanalistaa, eli sanastoa, jotka olivat mahdollisimman samanlaisia keskenään. Tähän käytettiin nettisivua, jossa on koottuna ranskan kielen sanoja niiden yleisyyden mukaan. Tämän jälkeen ensimmäiset sanat annettiin oppilaille lapulla ja heitä ei kehotettu erityisemmin kertaamaan viikon kuluttua pidettävään sanakokeeseen. Toisen sanakokeen sanat annettiin jo tunnilla ja ne luettiin läpi yhdessä ääneen niin, että oppilaat seurasivat sanoja joko taululta tai omalta lapultaan ja he toistivat sanat ääneen opettajan perässä. Tämän jälkeen heitä kehotettiin vielä kertaamaan sanoja ääneen kotona ja tätä varten heille oli tehty video, johon he pääsivät käsiksi qr-koodin avulla. Videolla sanat näkyvät kirjoitettuna ja ne sanotaan ääneen niin, että oppilas pystyi toistamaan nämä sanat videon perässä. Ensimmäisen ja toisen sanakokeen loppuun sai kirjoittaa, jos oli kerrannut ja miten, jotta voitiin tutkia kertaamisen määrää. Toisen sanakokeen jälkeen pidettiin vielä kolmas sanakoe, joka tuli oppilaille täysin yllätyksenä. Tässä kolmannessa sanakokeessa oli kerättynä molempien sanakokeiden sanat yhteen.
Sanakokeiden jälkeen oppijoiden tulokset kerättiin taulukoihin. Yksi taulukko A ryhmän ensimmäisestä ja toisesta sanakokeesta sekä B ryhmän vastaava taulukko. Erikseen tehtiin taulukot molempien ryhmien kolmannesta sanakokeesta. Oppilaiden vastaukset jaettiin useampaan kategoriaan. Näitä olivat: ”oikeat vastaukset”, ”tyhjäksi jätetyt kohdat” sekä ”yritykset täyttää”. Viimeinen kategoria jakaantui vielä neljään: ”lähellä oikeinkirjoitusta”, ”ei lähellä oikeinkirjoitusta”, ”lähellä lausumista” sekä ”synonyymi, samantyylinen sana/toinen kieli”. Yksi vastaus saattoi päätyä useampaan eri kategoriaan, jos vastaus ei ollut täysin oikein kirjoitettu. Tämä sen vuoksi, että vastaus saattoi olla lähellä oikeinkirjoitusta, mutta samalla myös lähellä lausumista. Taulukoista käy ilmi, että ääneen kertaamisen vaikutus kahden ryhmän välillä ei ole samansuuntaista. A ryhmä sai enemmän oikeita vastauksia ääneen kerratessa, mutta B ryhmä sai enemmän oikeita vastauksia ensimmäisestä sanakokeesta, johon ei kerrattu ääneen. Sama linja jatkui kolmannen sanakokeen suhteen.
Tulokset eivät siis suoraan kertoneet, että ääneen kertaaminen vaikuttaisi positiivisesti sanojen muistamiseen. On kuitenkin otettava huomioon, että oppilailta kysyttiin myös, olivatko he kerranneet sanakokeisiin vai eivät. Näistä vastauksista käy ilmi, että B ryhmästä yli puolet kertasi ensimmäiseen sanakokeeseen, mutta toiseen sanakokeeseen kertasi enää alle puolet. Sen sijaan A ryhmästä vain viisi kertasi ensimmäiseen ja kuusi seuraavaan. Taulukot osoittavat myös, että molemmissa ryhmissä jätettiin tyhjiä kohtia vähemmän toisen sanakokeen kohdalla, eli siinä, johon oli kerrattu ääneen. Oppilaat siis yrittivät enemmän toisen sanakokeen kohdalla. Taulukoita tutkiessa esiin nousi myös, että vastauksia, jotka olivat lähellä lausumistapaa, oli enemmän koskien toisen sanakokeen sanoja. Tämä toistui molemmissa ryhmissä ja edelleen kolmannessa sanakokeessa. Voitaneen todeta, että ääneen kertaaminen voi vaikuttaa positiivisesti sanojen muistamiseen, muttei ainakaan negatiivisesti. Otanta on kuitenkin suhteellisen pieni ja eroavaisuudet eri kategorioissa häilyviä.
Oppilaiden vastauksia analysoidessa esiin nousi kuitenkin mielenkiintoisia tapauksia. Oli kyseessä sitten ensimmäisen tai toisen sanakokeen sanat, niin erityisesti ranskan kielen erilaiset tavat kirjoittaa foneemi [s] tuotti oppilaille haasteita. Sanoissa oli useampia sanoja, joissa [s] esiintyi, mutta eri kirjoitusasuissa, näitä olivat s, t, c. Oppilaat saattoivat käyttää täysin väärää kirjainta tai sitten käyttää useampaa kirjainta samaan yhteyteen. Esimerkiksi sana ”tilanne” kirjoitetaan ranskaksi la circonstance. Sanassa on useampi c-kirjain sekä yksi s-kirjain, [s] äänteitä on sen sijaan useampi, tässä ne alleviivattuna la circonstance. Se, että sanan sisällä on useampaa tapaa kirjoittaa [s] äänne, voi sekoittaa oppilasta ja varsinkin, kun saman sanan sisällä c-kirjain lausutaan niin [s] kuin [k] äänteenä.
Tämän lisäksi vastauksissa oli tapauksia, joissa ääneen kertaamisen vaikutus on saattanut vaikuttaa kirjoitusasuun. Varmaksi ei voi sanoa, mitä oppilas on ajatellut vastaustaan kirjoittaessaan, mutta joistakin vastauksista voi ajatella foneettisen asun siirtyneen kirjoitukseen. Esimerkiksi sana ”selkeä” kirjoitetaan ranskaksi clair, mutta se lausutaan [klɛʁ], tämän oppilas oli kirjoittanut ”cleer” eli lähes niin kuin se lausutaan. Samoin oppilas oli kirjoittanut sanan ”kunnia”, joka kirjoitetaan ranskaksi l’honneur, seuraten ranskan ääntämistä ja jättänyt h:n pois sekä toisen n-kirjaimen, sillä ne eivät kuulu ääntämisessä: [ɔ.nœʁ].
Kolmantena esiin nousi vastausten kompensointi. Jos oppilaat eivät tienneet oikeita vastauksia, he saattoivat kompensoida tätä muiden kielien avulla tai sanaa lähellä olevilla sanoilla, joko synonyymeillä tai muuten sanaan liittyvillä sanoilla. Näin he siis hyödynsivät mentaalista sanavarastoaan. Esimerkiksi suhteellisen vaikean sanan la conversation eli ”keskustelu” kohdalla, oppilaat olivat kompensoineet vastaustaan kirjoittamalla parler eli ”puhua” tai la communication eli ”kommunikaatio”. Osan kompensaatiosta tapahtui sanojen avulla, jotka eivät niinkään tarkoita edes samaa, mutta liittyvät kiinteästi yhteen halutun sanan kanssa. Esimerkiksi sanan ”vanha”, ranskaksi vieux, kohdalla oli myös hyödynnetty sanaa ”vuosi” monikossa, ranskaksi ans. Tämä johtunee siitä, että ikää kerrottaessa, perään lisätään usein sana ”vuotta”. Esimerkiksi: ”Olen ____ vuotta.” ranskaksi: J’ai _____ ans.
Kaksikielisten oppilaiden kohdalla vastausten kompensointia näkyi myös niin, että joko käytettiin sanaa kokonaan omasta kielestä, eli ei edes yritetty kirjoittaa vastausta ranskaksi tai jos kotikieli sattui olemaan ranska, niin myös omaa sanavarastoa voitiin hyödyntää laajemmin.
Tämän tutkimuksen perusteella ei voi suoraan vetää johtopäätöksiä siitä, miten ääneen kertaaminen vaikuttaa sanaston muistamiseen. Tutkimuskysymyksiin, jotka olivat siis seuraavat, saatiin kyllä vastaukset, mutta niitä ei voida pitää yleisinä totuuksina.
1. Miten ääneen kertaaminen opetuksessa vaikuttaa sanaston muistamiseen?
Tutkimus vastasi tähän kysymykseen niin, että ääneen kertaamisella saattaa olla positiivisia vaikutuksia sanojen muistamiseen. Ainakin B-ryhmä, joka kertasi molempiin sanakokeisiin yhtä paljon, pärjäsi paremmin toisen sanakokeen sanojen kanssa, eli sanojen, joita oli kerrattu ääneen.
2. Vaikuttaako ääneen kertaaminen vastauksiin? Esimerkiksi, kirjoittavatko oppijat vastauksensa seuraten oikeinkirjoitussääntöjä vai foneettista mallia?
Ääneen kertaaminen saattoi vaikuttaa oppilaiden vastauksiin niin, että jos he eivät muistaneet oikeinkirjoitusta he kirjoittivat sanan seuraten sanan foneettista mallia.
3. Vaikuttaako kaksikielisyys muistamisen tuloksiin?
Kaksikielisyys antoi oppilaille mahdollisuuden kompensoida sanoja mentaalisen sanavarastonsa avulla niin, että he kirjoittivat halutun sanan synonyymin tai sitä lähellä olevan sanan, myös foneettisuus näkyi useamman kaksikielisen oppilaan vastauksissa.
Sen sijaan hypoteesien toteutumisesta ei voi suoraltaan sanoa, sillä otanta on niin pieni ja tulosten väliset erot eivät ole selkeitä. On kuitenkin todennäköistä, että ensimmäinen hypoteesi osuisi oikeaan, eli ääneen kertaaminen vaikuttaisi positiivisesti sanojen muistamiseen ja tutkimus osoitti, että sanojen kertaaminen tunnilla yhteen ääneen oli isolle osalle ainut kerta, kun he ylipäätään kertasivat sanoja. Toinen hypoteesi toteutui osittain. Ääneen kertaaminen vaikutti vastauksiin niin, että foneettisesti kirjoitettuja vastauksia oli enemmän koskien toisen sanakokeen sanoja. Kolmas hypoteesi, koskien kaksikielisyyden positiivista vaikutusta vastauksiin, toteutui pitkälti. Kaksikieliset oppilaat pystyivät kompensoimaan vastauksiaan foneettisella kirjoitusasulla, mutta myös käyttäen synonyymeja tai oman kielen sanoja oikean vastauksen sijaan.
Vaikka tutkimuksen otanta on pieni ja tuloksista ei voi vetää suoria johtopäätöksiä, tutkimus kuitenkin osoittaa sen, että suullisissa tilanteissa tai suullisessa kokeessa, oikeita vastauksia olisi tullut, sillä oppilaat kirjoittivat vastauksia foneettisen kirjoitusasun mukaan. Myös vastausten kompensointi joko toisen kielen sanoilla tai saman kielen synonyymeillä tai edelleen sanaan liittyvillä sanoilla osoittaa, että suullisessa tilanteessa viestin välitys voisi onnistua, vaikkei tietäisikään aivan oikeaa sanaa.
Voitaneen kuitenkin todeta, että suullisen kielitaidon opettaminen ja sanojen ääneen kertaaminen on hyödyllistä vierasta kieltä opeteltaessa. Opetettaessa vierasta kieltä, on myös tärkeää pitää opeteltavat aiheet lähellä oppilasta itseään, jotta opetellusta voisi olla hyötyä oppijalle heti, eikä vasta joskus tulevaisuudessa. Kuten alussa on todettu, kieltä opetellaan kommunikointia varten. On todennäköistä, että oppilaat tulevat käyttämään oppimaansa kieltä tulevaisuudessa juuri suullisissa tilanteissa enemmän kuin kirjallisissa, vaikka toki on mahdollista, että he tulevat tarvitsemaan kieltä myös kirjallisesti. On kuitenkin erityisen todennäköistä, että suulliset tilanteet ovat usein spontaaneja kirjallisiin verrattuna, joten sanan oikean foneettisen asun osaaminen on hyödyllistä, jotta tilanteessa pärjää. Opetuksen tavoitteena tulisi siis olla kielen opettaminen tehokkaasti, jotta oppija voisi oppia kieltä niin, että pääsisi hyödyntämään sitä mahdollisimman nopeasti ja jotta oppiminen voisi jatkua myös myöhemminkin.
1. Comment la répétition à haute voix, dans l’enseignement, influence-t-elle la mémorisation du vocabulaire ?
2. L’oralité influence-t-elle les réponses ? Par exemple, les apprenants, écrivent-ils les mots en suivant le système orthographique ou le système phonétique ?
3. Le bilinguisme, influe-t-il les résultats sur la mémorisation ?
Nous avons collecté notre corpus de la manière suivante : deux groupes ont fait des tests de vocabulaire dans une école pendant l’année scolaire 2019-2020. Le premier test était sans révision à haute voix, l’autre était avec révision à haute voix et le troisième test était une surprise pour les élèves, ainsi les élèves n’ont pas pu réviser. Après la collection du corpus, nous avons analysé les réponses des élèves d’une manière quantitative et de la façon qualitative en utilisant deux méthodes. La première est présentée dans l’article de Kübler & al. (2016) et la deuxième par Pagès (2014).
Les résultats obtenus indiquent que l’influence de l’oralité peut être positive sur la mémorisation du vocabulaire. L’autre groupe a mieux réussi avec les mots du test, dont les mots ont été révisés à haute voix. En revanche, l’autre groupe a mieux réussi avec les mots du test sans révision à haute voix, cependant ils ont mieux révisé pour ce test. Nous avons cependant remarqué que certains élèves n’ont pas révisé du tout à la maison, c’est-à-dire la révision à haute voix pendant le cours est la seule fois que ces élèves ont révisé. Il est ainsi important de réviser en classe ensemble. Il est aussi probable, que les élèves utiliseront la langue cible dans les situations orales, ainsi il est important qu’ils sachent prononcer les mots.
Par conséquent il est important de répéter les vocabulaires et d’utiliser la langue cible pendant les cours pour que les apprenants puissent apprendre la langue en entier et qu’ils puissent être prêts à l’utiliser la langue dans les situations écrites mais aussi dans les situations orales. L’échantillon de cette étude est assez petit, ainsi il serait intéressant de continuer cette étude avec un plus vaste corpus.
Tämä pro gradu -tutkielma käsittelee ääneen kertaamisen vaikutusta sanaston muistamiseen. Vieraita kieliä, tai kieltä ylipäätään, opetellaan kommunikointia varten. Kielen tehtävä on antaa mahdollisuuksia selviytyä erilaisista kommunikointia vaativista tilanteista. Ilman sanoja ei kommunikointi, tai kielen oppiminen yleensäkään, onnistuisi. Näin ollen on siis tärkeää, että kieliä opiskellessa opiskellaan sanastoja. Sanaston oppimista on tutkittu monin eri keinoin. Tämän tutkimuksen tarkoitus on tutkia ja pohtia, miten juuri sanojen ääneen kertaaminen vaikuttaa sanojen muistamiseen sanakokeissa. Ajatus aiheen tutkimisesta syntyi jo kandidaatin tutkielman aihetta pohtiessa, ja tuon tutkimuksen positiiviset tulokset saivat jatkamaan aiheen tutkimusta edelleen pro gradu -tutkielmassa.
Tutkimuskysymyksiä tässä tutkimuksessa on kolme ja ne ovat seuraavat:
1. Miten ääneen kertaaminen opetuksessa vaikuttaa sanaston muistamiseen?
2. Vaikuttaako ääneen kertaaminen vastauksiin? Esimerkiksi kirjoittavatko oppijat vastauksensa seuraten oikeinkirjoitussääntöjä vai foneettista mallia?
3. Vaikuttaako kaksikielisyys muistamisen tuloksiin?
Hypoteesit näille kysymyksille ovat seuraavat ja ne pohjaavat erityisesti tutkijoiden Germain ja Netten (2005) artikkeliin suullisen kielitaidon tärkeydestä kieltä opeteltaessa sekä Trévillen ja Duquetten kirjaan (1996), jossa käydään läpi erilaisia tapoja opetella vieraan kielen sanastoja. Tutkielma ja sen hypoteesit pohjaavat myös edelliseen tutkimukseeni, kandidaatin tutkielmaani (2018), samasta aiheesta.
1. Germain ja Netten (2005) toteavat, että suullisten harjoitusten merkitys on suuri kieltä opeteltaessa. On siis todennäköistä, että ääneen kertaaminen vaikuttaa positiivisesti sanojen muistamiseen. On mahdollista, että tunnilla sanojen ääneen kertaaminen yhdessä on ainut kerta, jolloin oppilas ylipäätään kertaa sanakokeeseen.
2. Toinen hypoteesi on, että ääneen kertaaminen vaikuttaa myös positiivisesti vastauksiin. On mahdollista, että oppilaat muistavat sanat niin kuin ne lausutaan kerrattuaan niitä ääneen. Germain ja Netten (2005) kirjoittavat artikkelissaan, että varsinkin vieraan kielen kirjallisen opettelun alussa kirjoitetut tuotokset heijastelevat suullisia tuotoksia.
3. Kaksikielisyys vaikuttanee positiivisesti tuloksiin. Bialystok (2017) kirjoittaa, että kaksikielisyyden positiivinen vaikutus on moninaista myös lingvistisen kehityksen kannalta. On siis mahdollista, että kaksikieliset oppilaat osaavat kirjoittaa sanat oikein. Jos he eivät muista sanojen kirjoitusasuja, he voivat kirjoittaa sanat niin kuin ne lausutaan.
Tutkimus pohjaa aiempiin tutkimuksiin, joita erityisesti vieraan kielen oppimisesta ja sanaston oppimisesta on tehty. Näistä keskeisimpiä ovat Germainin ja Nettenin (2005) artikkeli suullisuuden tärkeydestä vieraan kielen oppimisessa. Vierasta kieltä ei voi heidän mukaansa opettaa ilman, että oppijoille opetettaisiin myös vieraan kielen suullista puolta. Tutkimuksessa hyödynnetään myös Trévillen ja Duquetten kirjaa (1996) sanaston opettamisesta kielen oppitunneilla. Kyseinen kirja antaa erityisesti suuntaa siihen, kuinka juuri sanastoa voi opettaa kielen tunneilla. Tutkimuksessa nojataan myös muihin lähteisiin, kuten esimerkiksi Bogaardsin (1991, 1994) ajatuksiin vieraiden kielten opiskeluun liittyvissä aiheissa. Keskeisimmät käsitteet ovat kielen omaksuminen ja oppiminen ja niiden ero sekä kaksikielisyys. Muita tärkeitä käsitteitä ovat sanaston oppiminen, muistiin painaminen ja mentaalinen sanavarasto sekä suullisuus kielten opetuksessa ja erityisesti sanaston opetuksessa.
Tutkimuksen tarkoitus on siis kartoittaa, kuinka ääneen kertaaminen vaikuttaa sanaston muistamiseen. Aineisto tutkimukseen saatiin testaamalla kahta ryhmää (A: 16 oppilasta ja B: 18 oppilasta) sanakokeilla, joissa tehtävänä oli kääntää annetut sanat suomesta ranskaan. Oppilaat eivät itse tienneet tutkimuksen kulusta, mutta vanhemmille se kerrottiin samalla, kun heiltä kysyttiin lupa oppilaiden osallistumisesta tutkimukseen. Samalla vanhemmille ilmoitettiin, että tutkimus toteutetaan tietosuojalain mukaisesti. Tutkimusta varten tarvittiin kaksi erillistä sanalistaa, eli sanastoa, jotka olivat mahdollisimman samanlaisia keskenään. Tähän käytettiin nettisivua, jossa on koottuna ranskan kielen sanoja niiden yleisyyden mukaan. Tämän jälkeen ensimmäiset sanat annettiin oppilaille lapulla ja heitä ei kehotettu erityisemmin kertaamaan viikon kuluttua pidettävään sanakokeeseen. Toisen sanakokeen sanat annettiin jo tunnilla ja ne luettiin läpi yhdessä ääneen niin, että oppilaat seurasivat sanoja joko taululta tai omalta lapultaan ja he toistivat sanat ääneen opettajan perässä. Tämän jälkeen heitä kehotettiin vielä kertaamaan sanoja ääneen kotona ja tätä varten heille oli tehty video, johon he pääsivät käsiksi qr-koodin avulla. Videolla sanat näkyvät kirjoitettuna ja ne sanotaan ääneen niin, että oppilas pystyi toistamaan nämä sanat videon perässä. Ensimmäisen ja toisen sanakokeen loppuun sai kirjoittaa, jos oli kerrannut ja miten, jotta voitiin tutkia kertaamisen määrää. Toisen sanakokeen jälkeen pidettiin vielä kolmas sanakoe, joka tuli oppilaille täysin yllätyksenä. Tässä kolmannessa sanakokeessa oli kerättynä molempien sanakokeiden sanat yhteen.
Sanakokeiden jälkeen oppijoiden tulokset kerättiin taulukoihin. Yksi taulukko A ryhmän ensimmäisestä ja toisesta sanakokeesta sekä B ryhmän vastaava taulukko. Erikseen tehtiin taulukot molempien ryhmien kolmannesta sanakokeesta. Oppilaiden vastaukset jaettiin useampaan kategoriaan. Näitä olivat: ”oikeat vastaukset”, ”tyhjäksi jätetyt kohdat” sekä ”yritykset täyttää”. Viimeinen kategoria jakaantui vielä neljään: ”lähellä oikeinkirjoitusta”, ”ei lähellä oikeinkirjoitusta”, ”lähellä lausumista” sekä ”synonyymi, samantyylinen sana/toinen kieli”. Yksi vastaus saattoi päätyä useampaan eri kategoriaan, jos vastaus ei ollut täysin oikein kirjoitettu. Tämä sen vuoksi, että vastaus saattoi olla lähellä oikeinkirjoitusta, mutta samalla myös lähellä lausumista. Taulukoista käy ilmi, että ääneen kertaamisen vaikutus kahden ryhmän välillä ei ole samansuuntaista. A ryhmä sai enemmän oikeita vastauksia ääneen kerratessa, mutta B ryhmä sai enemmän oikeita vastauksia ensimmäisestä sanakokeesta, johon ei kerrattu ääneen. Sama linja jatkui kolmannen sanakokeen suhteen.
Tulokset eivät siis suoraan kertoneet, että ääneen kertaaminen vaikuttaisi positiivisesti sanojen muistamiseen. On kuitenkin otettava huomioon, että oppilailta kysyttiin myös, olivatko he kerranneet sanakokeisiin vai eivät. Näistä vastauksista käy ilmi, että B ryhmästä yli puolet kertasi ensimmäiseen sanakokeeseen, mutta toiseen sanakokeeseen kertasi enää alle puolet. Sen sijaan A ryhmästä vain viisi kertasi ensimmäiseen ja kuusi seuraavaan. Taulukot osoittavat myös, että molemmissa ryhmissä jätettiin tyhjiä kohtia vähemmän toisen sanakokeen kohdalla, eli siinä, johon oli kerrattu ääneen. Oppilaat siis yrittivät enemmän toisen sanakokeen kohdalla. Taulukoita tutkiessa esiin nousi myös, että vastauksia, jotka olivat lähellä lausumistapaa, oli enemmän koskien toisen sanakokeen sanoja. Tämä toistui molemmissa ryhmissä ja edelleen kolmannessa sanakokeessa. Voitaneen todeta, että ääneen kertaaminen voi vaikuttaa positiivisesti sanojen muistamiseen, muttei ainakaan negatiivisesti. Otanta on kuitenkin suhteellisen pieni ja eroavaisuudet eri kategorioissa häilyviä.
Oppilaiden vastauksia analysoidessa esiin nousi kuitenkin mielenkiintoisia tapauksia. Oli kyseessä sitten ensimmäisen tai toisen sanakokeen sanat, niin erityisesti ranskan kielen erilaiset tavat kirjoittaa foneemi [s] tuotti oppilaille haasteita. Sanoissa oli useampia sanoja, joissa [s] esiintyi, mutta eri kirjoitusasuissa, näitä olivat s, t, c. Oppilaat saattoivat käyttää täysin väärää kirjainta tai sitten käyttää useampaa kirjainta samaan yhteyteen. Esimerkiksi sana ”tilanne” kirjoitetaan ranskaksi la circonstance. Sanassa on useampi c-kirjain sekä yksi s-kirjain, [s] äänteitä on sen sijaan useampi, tässä ne alleviivattuna la circonstance. Se, että sanan sisällä on useampaa tapaa kirjoittaa [s] äänne, voi sekoittaa oppilasta ja varsinkin, kun saman sanan sisällä c-kirjain lausutaan niin [s] kuin [k] äänteenä.
Tämän lisäksi vastauksissa oli tapauksia, joissa ääneen kertaamisen vaikutus on saattanut vaikuttaa kirjoitusasuun. Varmaksi ei voi sanoa, mitä oppilas on ajatellut vastaustaan kirjoittaessaan, mutta joistakin vastauksista voi ajatella foneettisen asun siirtyneen kirjoitukseen. Esimerkiksi sana ”selkeä” kirjoitetaan ranskaksi clair, mutta se lausutaan [klɛʁ], tämän oppilas oli kirjoittanut ”cleer” eli lähes niin kuin se lausutaan. Samoin oppilas oli kirjoittanut sanan ”kunnia”, joka kirjoitetaan ranskaksi l’honneur, seuraten ranskan ääntämistä ja jättänyt h:n pois sekä toisen n-kirjaimen, sillä ne eivät kuulu ääntämisessä: [ɔ.nœʁ].
Kolmantena esiin nousi vastausten kompensointi. Jos oppilaat eivät tienneet oikeita vastauksia, he saattoivat kompensoida tätä muiden kielien avulla tai sanaa lähellä olevilla sanoilla, joko synonyymeillä tai muuten sanaan liittyvillä sanoilla. Näin he siis hyödynsivät mentaalista sanavarastoaan. Esimerkiksi suhteellisen vaikean sanan la conversation eli ”keskustelu” kohdalla, oppilaat olivat kompensoineet vastaustaan kirjoittamalla parler eli ”puhua” tai la communication eli ”kommunikaatio”. Osan kompensaatiosta tapahtui sanojen avulla, jotka eivät niinkään tarkoita edes samaa, mutta liittyvät kiinteästi yhteen halutun sanan kanssa. Esimerkiksi sanan ”vanha”, ranskaksi vieux, kohdalla oli myös hyödynnetty sanaa ”vuosi” monikossa, ranskaksi ans. Tämä johtunee siitä, että ikää kerrottaessa, perään lisätään usein sana ”vuotta”. Esimerkiksi: ”Olen ____ vuotta.” ranskaksi: J’ai _____ ans.
Kaksikielisten oppilaiden kohdalla vastausten kompensointia näkyi myös niin, että joko käytettiin sanaa kokonaan omasta kielestä, eli ei edes yritetty kirjoittaa vastausta ranskaksi tai jos kotikieli sattui olemaan ranska, niin myös omaa sanavarastoa voitiin hyödyntää laajemmin.
Tämän tutkimuksen perusteella ei voi suoraan vetää johtopäätöksiä siitä, miten ääneen kertaaminen vaikuttaa sanaston muistamiseen. Tutkimuskysymyksiin, jotka olivat siis seuraavat, saatiin kyllä vastaukset, mutta niitä ei voida pitää yleisinä totuuksina.
1. Miten ääneen kertaaminen opetuksessa vaikuttaa sanaston muistamiseen?
Tutkimus vastasi tähän kysymykseen niin, että ääneen kertaamisella saattaa olla positiivisia vaikutuksia sanojen muistamiseen. Ainakin B-ryhmä, joka kertasi molempiin sanakokeisiin yhtä paljon, pärjäsi paremmin toisen sanakokeen sanojen kanssa, eli sanojen, joita oli kerrattu ääneen.
2. Vaikuttaako ääneen kertaaminen vastauksiin? Esimerkiksi, kirjoittavatko oppijat vastauksensa seuraten oikeinkirjoitussääntöjä vai foneettista mallia?
Ääneen kertaaminen saattoi vaikuttaa oppilaiden vastauksiin niin, että jos he eivät muistaneet oikeinkirjoitusta he kirjoittivat sanan seuraten sanan foneettista mallia.
3. Vaikuttaako kaksikielisyys muistamisen tuloksiin?
Kaksikielisyys antoi oppilaille mahdollisuuden kompensoida sanoja mentaalisen sanavarastonsa avulla niin, että he kirjoittivat halutun sanan synonyymin tai sitä lähellä olevan sanan, myös foneettisuus näkyi useamman kaksikielisen oppilaan vastauksissa.
Sen sijaan hypoteesien toteutumisesta ei voi suoraltaan sanoa, sillä otanta on niin pieni ja tulosten väliset erot eivät ole selkeitä. On kuitenkin todennäköistä, että ensimmäinen hypoteesi osuisi oikeaan, eli ääneen kertaaminen vaikuttaisi positiivisesti sanojen muistamiseen ja tutkimus osoitti, että sanojen kertaaminen tunnilla yhteen ääneen oli isolle osalle ainut kerta, kun he ylipäätään kertasivat sanoja. Toinen hypoteesi toteutui osittain. Ääneen kertaaminen vaikutti vastauksiin niin, että foneettisesti kirjoitettuja vastauksia oli enemmän koskien toisen sanakokeen sanoja. Kolmas hypoteesi, koskien kaksikielisyyden positiivista vaikutusta vastauksiin, toteutui pitkälti. Kaksikieliset oppilaat pystyivät kompensoimaan vastauksiaan foneettisella kirjoitusasulla, mutta myös käyttäen synonyymeja tai oman kielen sanoja oikean vastauksen sijaan.
Vaikka tutkimuksen otanta on pieni ja tuloksista ei voi vetää suoria johtopäätöksiä, tutkimus kuitenkin osoittaa sen, että suullisissa tilanteissa tai suullisessa kokeessa, oikeita vastauksia olisi tullut, sillä oppilaat kirjoittivat vastauksia foneettisen kirjoitusasun mukaan. Myös vastausten kompensointi joko toisen kielen sanoilla tai saman kielen synonyymeillä tai edelleen sanaan liittyvillä sanoilla osoittaa, että suullisessa tilanteessa viestin välitys voisi onnistua, vaikkei tietäisikään aivan oikeaa sanaa.
Voitaneen kuitenkin todeta, että suullisen kielitaidon opettaminen ja sanojen ääneen kertaaminen on hyödyllistä vierasta kieltä opeteltaessa. Opetettaessa vierasta kieltä, on myös tärkeää pitää opeteltavat aiheet lähellä oppilasta itseään, jotta opetellusta voisi olla hyötyä oppijalle heti, eikä vasta joskus tulevaisuudessa. Kuten alussa on todettu, kieltä opetellaan kommunikointia varten. On todennäköistä, että oppilaat tulevat käyttämään oppimaansa kieltä tulevaisuudessa juuri suullisissa tilanteissa enemmän kuin kirjallisissa, vaikka toki on mahdollista, että he tulevat tarvitsemaan kieltä myös kirjallisesti. On kuitenkin erityisen todennäköistä, että suulliset tilanteet ovat usein spontaaneja kirjallisiin verrattuna, joten sanan oikean foneettisen asun osaaminen on hyödyllistä, jotta tilanteessa pärjää. Opetuksen tavoitteena tulisi siis olla kielen opettaminen tehokkaasti, jotta oppija voisi oppia kieltä niin, että pääsisi hyödyntämään sitä mahdollisimman nopeasti ja jotta oppiminen voisi jatkua myös myöhemminkin.