Vanhemman ja lapsen emotionaalisen saatavillaolon yhteydet lapsen jaetun tarkkaavuuden taitoihin kahdeksan kuukauden iässä

Abstract

Jaetun tarkkaavuuden nähdään olevan perustavanlaatuinen vastavuoroisen vuorovaikutuksen mahdollistava taito, joka kehittyy varhain vuorovaikutuksessa toisen ihmisen kanssa. Kyky jakaa tarkkaavuutta mahdollistaa tutkimusten mukaan kielen kehityksen, ja sillä on todettu olevan yhteyksiä myös lapsen myöhempään kognitiiviseen kehitykseen. Vanhemman ja lapsen välisellä varhaisella vuorovaikutuksella tiedetään olevan vaikutusta lapsen jaetun tarkkaavuuden taitoihin. Vanhemman ja lapsen välistä vuorovaikutusta voidaan tarkastella kokonaisvaltaisesti emotionaalisen saatavillaolon viitekehyksen avulla, missä vuorovaikutussuhteen arvioinnissa otetaan huomioon sekä vanhemman että lapsen ominaisuudet. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, ovatko vanhemman ja lapsen emotionaalinen saatavillaolo vuorovaikutustilanteessa yhteydessä lapsen kahdeksan kuukauden iässä mitattuun jaettuun tarkkaavuuteen. Hypoteesina oli, että sekä vanhemman että lapsen emotionaalisen saatavillaolon dimensiot olisivat yhteydessä lapsen jaettuun tarkkaavuuteen. Tutkielmassa käytetty aineisto on osa Turun yliopiston FinnBrain -kohorttitutkimuksen dataa. Tutkielmassa käytetty lopullinen otoskoko oli 85 vanhempi-lapsiparia. Sekä vanhemman (sensitiivisyys, jäsentävyys, ei-vihamielisyys ja eitunkeilevuus) ja lapsen (responsiivisuus ja aloitteellisuus) emotionaalisen saatavillaolon dimensioita että lasten jaettua tarkkaavuutta koodattiin samoista leikkitilannetaltioinneista. Vanhemman ja lapsen emotionaalisen saatavillaolon sekä lapsen jaetun tarkkaavuuden yhteyden selvittämiseksi muodostettiin yleinen lineaarinen malli. Lapsen emotionaalisen saatavillaolon dimensiot olivat yhteydessä lapsen jaetun tarkkaavuuden taitoihin. Yhteys säilyi, kun lapsen sukupuolen vaikutus kontrolloitiin. Hypoteesien vastaisesti vanhemman emotionaalisen saatavillaolon dimensiot eivät olleet yhteydessä lapsen jaettuun tarkkaavuuteen. Vanhemman dimensioiden osalta tutkimustulokset olivat aiempien tutkimusten tulosten vastaisia, sillä etenkin sensitiivisten vanhempien on todettu mahdollistavan lapsilleen enemmän jaetun tarkkaavuuden mahdollistavia hetkiä, mitkä ovat olennaisen tärkeitä taidon kehittymisen kannalta. Lapsen vuorovaikutusvalmiuksien osalta puolestaan tulokset olivat saman suuntaisia aiempien tutkimusten kanssa, vaikka empiiristä tutkimusta aiheesta ei ole aikaisemmin tehty. Varhaiset vuorovaikutusvalmiudet heijastelevat lapsen kokemusta tämän ja vanhemman välisestä kiintymyssuhteesta. Tämän tutkimuksen pohjalta voidaan ajatella, että tämä positiivinen vuorovaikutussuhde on perustavanlaatuisen tärkeä lapsen jaetun tarkkaavuuden taitojen mahdollistaja. Toisaalta jaetun tarkkaavuuden tekijät voivat myös vaikuttaa lapsen vuorovaikutustaitojen kehitykseen.