Lasten sosiaalinen kompetenssi vanhempien ja varhaiskasvatushenkilöstön arvioimana
Lehtelä, Susanna (2022-04-29)
Lasten sosiaalinen kompetenssi vanhempien ja varhaiskasvatushenkilöstön arvioimana
(29.04.2022)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
avoin
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2022051836746
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2022051836746
Tiivistelmä
Tutkielmassa tarkasteltiin vanhempien ja varhaiskasvatushenkilöstön arviointeja lasten sosiaalisesta kompetenssista. Lisäksi analysoitiin sitä, miten sukupuolierot näkyvät lasten sosiaalisissa taidoissa sekä emootioiden ja käyttäytymisen säätelyssä. Yhtenä tarkastelukohteena oli myös vanhempien koulutustaustan yhteys lasten sosiaaliseen kompetenssiin. Tutkimuksen tavoitteena on pyrkiä lisäämään tietoisuutta sosiaalisen kompetenssin sukupuolieroista sekä vanhempien koulutustaustan yhteydestä lasten yhteistyötaitoihin, empatiataitoihin sekä impulsiiviseen ja häiritsevään käytökseen.
Tutkimus toteutettiin määrällisenä tutkimusmenetelmällä ja tutkimus on osa laajempaa Rinnalle-hanketta (2018–2020), jonka johtajana toimii KT Marita Neitola. Tutkimukseen osallistui 74 lasta viidestä lapsiryhmästä Varsinais-Suomen alueelta. Aineisto kerättiin marraskuussa 2019 sekä tammikuussa 2020. Lapset olivat tutkimuksen aikana 3–6-vuotiaita ja osallistuneista lapsista 37 (50 %) oli tyttöjä ja 37 (50 %) poikia. Lasten sosiaalista kompetenssia arvioitiin Kaukiaisen ja kollegoiden (2005) kehittämällä MASK-monitahoarvioinnilla. Tutkimukseen osallistuneiden lasten sosiaalista kompetenssia arvioitiin 13 väitekysymyksellä, jotka lasten vanhemmat sekä kaksi varhaiskasvatuksen opettajaa tai opettaja ja lastenhoitaja täyttivät. Kvantitatiivinen aineisto analysoitiin IBM SPSS Statistics 27- ohjelmalla ja aineistoa tutkittiin Mann Whitney U- ja Wilcoxonin-testeillä.
Tulokset osoittivat, että tytöt saivat poikia korkeammat keskiarvopisteet varhaiskasvatushenkilöstön ja vanhempien arvioinneista yhteistyötaitojen, empatian kohdalla sekä matalemmat pisteet impulsiivisuudesta ja häiritsevästä käytöksestä. Henkilöstön ja vanhempien arviointeja verratessa huomattiin, että vanhemmat arvioivat suopeammin lapsiaan kuin varhaiskasvatushenkilöstö. Saatujen tulosten perusteella voidaan todeta, että tyttöjen ja poikien välinen ero sosiaalisen kompetenssin osa-alueilla olivat osittain merkitseviä. Tulokset viittaavat siihen, että sosiaalisen kompetenssin taitoja tulisi monipuolisesti harjoitella ja kehittää erilaisissa ympäristöissä taaperoiästä lähtien. Sosiaalisen kompetenssin puute saattaa lisätä syrjäytymisen riskiä sekä häiritsevää ja impulsiivista käyttäytymistä. Sosiaalista kompetenssia tulisi tukea varhaiskasvatuksessa esimerkiksi tunnetaito- ja vuorovaikutusharjoitteiden kautta ja niitä tulisi sisällyttää joka päiväiseen toimintaan mukaan.
Tutkimus toteutettiin määrällisenä tutkimusmenetelmällä ja tutkimus on osa laajempaa Rinnalle-hanketta (2018–2020), jonka johtajana toimii KT Marita Neitola. Tutkimukseen osallistui 74 lasta viidestä lapsiryhmästä Varsinais-Suomen alueelta. Aineisto kerättiin marraskuussa 2019 sekä tammikuussa 2020. Lapset olivat tutkimuksen aikana 3–6-vuotiaita ja osallistuneista lapsista 37 (50 %) oli tyttöjä ja 37 (50 %) poikia. Lasten sosiaalista kompetenssia arvioitiin Kaukiaisen ja kollegoiden (2005) kehittämällä MASK-monitahoarvioinnilla. Tutkimukseen osallistuneiden lasten sosiaalista kompetenssia arvioitiin 13 väitekysymyksellä, jotka lasten vanhemmat sekä kaksi varhaiskasvatuksen opettajaa tai opettaja ja lastenhoitaja täyttivät. Kvantitatiivinen aineisto analysoitiin IBM SPSS Statistics 27- ohjelmalla ja aineistoa tutkittiin Mann Whitney U- ja Wilcoxonin-testeillä.
Tulokset osoittivat, että tytöt saivat poikia korkeammat keskiarvopisteet varhaiskasvatushenkilöstön ja vanhempien arvioinneista yhteistyötaitojen, empatian kohdalla sekä matalemmat pisteet impulsiivisuudesta ja häiritsevästä käytöksestä. Henkilöstön ja vanhempien arviointeja verratessa huomattiin, että vanhemmat arvioivat suopeammin lapsiaan kuin varhaiskasvatushenkilöstö. Saatujen tulosten perusteella voidaan todeta, että tyttöjen ja poikien välinen ero sosiaalisen kompetenssin osa-alueilla olivat osittain merkitseviä. Tulokset viittaavat siihen, että sosiaalisen kompetenssin taitoja tulisi monipuolisesti harjoitella ja kehittää erilaisissa ympäristöissä taaperoiästä lähtien. Sosiaalisen kompetenssin puute saattaa lisätä syrjäytymisen riskiä sekä häiritsevää ja impulsiivista käyttäytymistä. Sosiaalista kompetenssia tulisi tukea varhaiskasvatuksessa esimerkiksi tunnetaito- ja vuorovaikutusharjoitteiden kautta ja niitä tulisi sisällyttää joka päiväiseen toimintaan mukaan.