Suomalaisen metalliteollisuuden vientiyhteistyön rakentuminen ja muutos Osuuskunta Metexin toiminnassa 1950- ja 1960-luvuilla
Karvonen, Aleksi (2022-04-29)
Suomalaisen metalliteollisuuden vientiyhteistyön rakentuminen ja muutos Osuuskunta Metexin toiminnassa 1950- ja 1960-luvuilla
Karvonen, Aleksi
(29.04.2022)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
suljettu
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2022052037468
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2022052037468
Tiivistelmä
Tässä tutkielmassa tarkastellaan suomalaisten metalliteollisuusyritysten vientiyhteistyön rakentumista ja muutosta Osuuskunta Metexin kautta 1950- ja 1960-luvuilla. Tutkimusongelmaa on lähestytty tarkastelemalla osuuskunnan toimintaa ja painopisteitä 1950-luvulla ja 1960-luvun alussa sekä kiinnittämällä erityistä huomiota vuonna 1963 läpivietyyn osuuskunnan sääntö- ja organisaatiouudistukseen. Tutkielmassa Metexin perustaminen ja toiminta on asetettu osaksi laajempaa institutionaalista viitekehystä, ensin osaksi siirtymää sotakorvauksista idänkauppaan, toiseksi suomalaisyritysten vientiyhteistyön perinteitä.
Tutkielman aineistona on käytetty Osuuskunta Metexin arkistossa olevia osuuskunnan kokousten ja osuuskunnan hallituksen pöytäkirjoja ja niiden liitteinä olevia osuuskunnan vuosikertomuksia.
Suomen metalliteollisuuden tärkeimmän vientimaan Neuvostoliiton kanssa harjoitetun bilateraalisen kaupan instituutioiden muotoutuessa osuuskunta Metex jäi sivurooliin idänkaupassa. Osuuskunnan alkuvaiheissa idänkauppaa koskeneille yhteistyöponnisteluille annettiin kuitenkin arvoa hyvin pitkään, sillä jäsenyritysten Neuvostoliiton-viennistä kerättiin Metexille provisioita vuoden 1963 loppuun asti.
Vuoden 1957 devalvaatioon asti osuuskunnan myyntiponnistelut tuottivat tuloksia lähinnä sosialistisissa maissa. 1950-luvun loppupuolella osuuskunnan toimintaa laajennettiin ja erityisesti myyntitoimintaa tehostettiin, mikä näkyi muun muassa asiamiesverkoston laajentamisena, myyntimahdollisuuksien tutkimisena ja tarjoustoiminnan lisääntymisenä. Myyntitulokset näyttivät lähdeaineistojen perusteella keskittyneen lähinnä puunjalostusteollisuuden koneisiin, joita osuuskunnan suurimmat jäsenet valmistivat. Tästä johtuen myyntitulokset ja myös myynnistä maksetut provisiot keskittyivät hyvin pienelle joukolle jäseniä. Vuosina 1958–1963 Metexin hankkimista tilauksista yli 85 prosenttia ohjautui viidelle jäsenyritykselle. Tämä epäsuhta alkoi purkaantua kritiikkinä osuuskunnan toimintaa kohtaan 1960-luvun alkuvuosina, jonka seurauksena vuonna 1963 toteutettiin sääntö- ja organisaatiouudistus. Osuuskunnan organisaatiota uudistettiin hajauttamalla myyntitoiminta itsenäisille myyntiosastoille, jonka lisäksi osuuskunnan rahoitusjärjestelmää uudistettiin ottamalla käyttöön jäsenyritysten liikevaihtoon perustuva perusvuosimaksu ja muuttamalla provisiojärjestelmää.
Organisaation ja rahoitusjärjestelmän uudistuksen seurauksena osuuskunnasta erosi vuoden 1964 aikana 12 jäsenyritystä. Eronneiden jäsenten vienti oli ollut vuoteen 1963 asti hyvin pientä, ja ne eivät olleet valmiita maksamaan perusvuosimaksua. Uudistusta voimakkaimmin ajaneiden jäsenten näkökulmasta lähes kaikki keskeiset uudistuksella tavoitellut asiat saavutettiin. Uudistuksen seurauksena osuuskunnan provisiojärjestelmää muutettiin siten, että Metexille automaattisesti tilitetyistä provisioista luovuttiin, jonka seurauksena jäsenten Neuvostoliiton-viennistä ei enää kerätty provisiota, joka näyttää olleen suurimmille yrityksille sääntöuudistuksen tärkein päämäärä.
Tutkielman aineistona on käytetty Osuuskunta Metexin arkistossa olevia osuuskunnan kokousten ja osuuskunnan hallituksen pöytäkirjoja ja niiden liitteinä olevia osuuskunnan vuosikertomuksia.
Suomen metalliteollisuuden tärkeimmän vientimaan Neuvostoliiton kanssa harjoitetun bilateraalisen kaupan instituutioiden muotoutuessa osuuskunta Metex jäi sivurooliin idänkaupassa. Osuuskunnan alkuvaiheissa idänkauppaa koskeneille yhteistyöponnisteluille annettiin kuitenkin arvoa hyvin pitkään, sillä jäsenyritysten Neuvostoliiton-viennistä kerättiin Metexille provisioita vuoden 1963 loppuun asti.
Vuoden 1957 devalvaatioon asti osuuskunnan myyntiponnistelut tuottivat tuloksia lähinnä sosialistisissa maissa. 1950-luvun loppupuolella osuuskunnan toimintaa laajennettiin ja erityisesti myyntitoimintaa tehostettiin, mikä näkyi muun muassa asiamiesverkoston laajentamisena, myyntimahdollisuuksien tutkimisena ja tarjoustoiminnan lisääntymisenä. Myyntitulokset näyttivät lähdeaineistojen perusteella keskittyneen lähinnä puunjalostusteollisuuden koneisiin, joita osuuskunnan suurimmat jäsenet valmistivat. Tästä johtuen myyntitulokset ja myös myynnistä maksetut provisiot keskittyivät hyvin pienelle joukolle jäseniä. Vuosina 1958–1963 Metexin hankkimista tilauksista yli 85 prosenttia ohjautui viidelle jäsenyritykselle. Tämä epäsuhta alkoi purkaantua kritiikkinä osuuskunnan toimintaa kohtaan 1960-luvun alkuvuosina, jonka seurauksena vuonna 1963 toteutettiin sääntö- ja organisaatiouudistus. Osuuskunnan organisaatiota uudistettiin hajauttamalla myyntitoiminta itsenäisille myyntiosastoille, jonka lisäksi osuuskunnan rahoitusjärjestelmää uudistettiin ottamalla käyttöön jäsenyritysten liikevaihtoon perustuva perusvuosimaksu ja muuttamalla provisiojärjestelmää.
Organisaation ja rahoitusjärjestelmän uudistuksen seurauksena osuuskunnasta erosi vuoden 1964 aikana 12 jäsenyritystä. Eronneiden jäsenten vienti oli ollut vuoteen 1963 asti hyvin pientä, ja ne eivät olleet valmiita maksamaan perusvuosimaksua. Uudistusta voimakkaimmin ajaneiden jäsenten näkökulmasta lähes kaikki keskeiset uudistuksella tavoitellut asiat saavutettiin. Uudistuksen seurauksena osuuskunnan provisiojärjestelmää muutettiin siten, että Metexille automaattisesti tilitetyistä provisioista luovuttiin, jonka seurauksena jäsenten Neuvostoliiton-viennistä ei enää kerätty provisiota, joka näyttää olleen suurimmille yrityksille sääntöuudistuksen tärkein päämäärä.