Muisti ja unohtaminen Roberto Bolañon pienoisromaanissa Amuleto

Abstract

Muistin ja unohtamisen tematiikalla on perinteisesti vahva jalansija latinalaisamerikkalaisessa kirjallisuudessa, jonka merkkiteokset ovat 1900-luvulla pohtineet latinalaisamerikkalaisen identiteetin ja historiankirjoituksen mahdollisuuksia poliittisten konfliktien puristuksessa. Myös Roberto Bolañon pienoisromaani Amuleto (1999) sijoittuu tällaisen konfliktin hetkiin, vuoden 1968 syksyyn, jonka aikana Meksikon hallitus tukahdutti väkivaltaisesti opiskelijaliikehdinnän maan pääkaupungissa.

Pro gradu -tutkielmassani käsittelen muistin ja unohtamisen eri ilmenemismuotoja ja merkityksiä Bolañon pienoisromaanissa, joka on muodoltaan eräänlainen todistajanlausunto valtiojohtoisesta väkivallasta ja sen seurauksista yhteisöille ja niiden kulttuureille. Tarkastelen tutkimusaihettani tekstilähtöisesti muistia koskevista, kertomusteoreettisista ja postmodernin jälkeisen kirjallisuuden teorioista käsin. Muisti- ja kirjallisuudentutkimuksen toisilleen avaamia tutkimuksellisia tarjoumia pohtiessani tukeudun erityisesti Suzanne Nalbantianin laaja-alaiseen muistia ja kirjallisuutta koskevaan tutkimustyöhön. Muistin poliittisia ja kollektiivisia ulottuvuuksia tarkastelen Maurice Halbwachsin alkuperäisen sosiologisen tutkimuksen teorioista käsin. Kohdeteokseni kerronnallisten ratkaisujen analyysissa hyödynnän muun muassa Irmtraud Huberin sekä Timotheus Vermeulenin ja Robin van den Akkerin postmodernin jälkeistä kirjallisuutta koskevia ajatuksia.

Tutkimukseeni pohjaten esitän, että muistin ja unohtamisen ilmiöiden merkitys rakentuu Amuleto-pienoisromaanissa niiden suhteesta muun muassa aikaa, identiteettiä ja traumaa koskeviin aiheisiin. Samalla teoksen tapa käsitellä muistin ja identiteetin kysymyksiä viittaa uudenlaisen tulkintakehyksen mahdollisuuteen, tutkielman kirjoitushetkellä vielä muotoutuvaan postmodernin jälkeiseen kirjallisuusperiodiin.