Teknofobia edistysuskon kultakaudella : Teknologia, edistys ja teollistuminen Edgar Allan Poen 1840-luvun science fiction -novelleissa

Abstract

Tässä tutkielmassa käsitellään 1800-luvun alkupuoliskon teknologisoitumista, teollistumista, kirjallisuutta ja aateilmapiiriä merkittävän yhdysvaltalaisen kirjailijan, Edgar Allan Poen (1809–1849) 1840-luvun science fiction -novellien kautta. Poen novellien tyyliä sekä aihe- ja sanavalintoja peilataan aikansa ilmiöihin ja valtavirtauksiin. Tutkielman alkuperäisaineisto koostuu viidestä alunperin yhdysvaltalaisissa lehdissä julkaistusta novellista: The Colloquy of Monos and Una (1841), The Balloon Hoax (1844), Some Words with a Mummy (1845), The Thousand-and-Second Tale of Scheherazade (1845) ja Mellonta Tauta (1849).

Tutkielmassa analysoitavissa novelleissa on runsaasti teknofobisia, dystooppisia sekä edistysuskoa ja modernin ajan ylivertaisuutta kritisoivia elementtejä. Tällaisia teemoja käsitellään suhteessa niiden laajoihin ajallisiin, maantieteellisiin, teknologisiin, teollisiin, aatteellisiin ja kirjallisuushistoriallisiin konteksteihin. Novellien tyylien ja tiettyjen Poen valintojen analysoinnin yhteydessä käsitellään soveltuvin osin myös Poen henkilökohtaisen elämän vaiheita.

Novelleissa esiintyy runsaasti aikanaan käytössä ollutta teknologiaa, muun muassa junia, lentäviä palloja, lennättimiä ja painoalalle ominaisia välineitä. Ajalle ominaisen teknologian runsas määrä viestii todennäköisesti kirjoittajansa jonkinasteisesta kiinnostuksesta teknologiaa kohtaan. Poen teknologiasuhde näyttäytyy kuitenkin monin paikoin myös teknofobisena, mikä on ajallinen konteksti huomioon ottaen yllättävää. Scifi-kirjallisuus ja ylipäätään teknologian yhdistäminen kaikenlaisiin kauhuskenaarioihin yleistyi vasta selvästi Poen kuoleman jälkeen, karkeasti katsoen 1800-luvun lopulla ja 1900-luvun aikana.

Teknologisten välineiden lisäksi myös laajemmat ajalle ominaiset ilmiöt saavat Poen tuotannossa osakseen kritiikkiä. Tässä tutkielmassa analysoitavissa novelleissa esimerkiksi teollistuminen, kasvanut media-ala, edistysusko ja modernin ajan ylivertaisuutta korostavat ajattelutavat näyttäytyvät selkeän negatiivisina ja paikka paikoin jopa kohtalokkaina. Analysoitavien novellien ja tämän tutkielman valossa Poen tyylistä piirtyy kaiken kaikkiaan ajastaan voimakkaasti eriävä ja siten jokseenkin pioneerimainen kokonaiskuva. Vaikuttaisi ilmeiseltä, että vaikka novellit olivat tietyllä tavalla aikaansa edellä, ovat niissä esiintyvät kritiikit ja huolenaiheet vahvasti kytköksissä aikaansa ja modernin ajan kehityskulkuihin.