Vesitetty ympäristösanoma : Waterworld -elokuva (1995) ilmastokatastrofin representaationa
Tikkanen, Jimi (2022-04-28)
Vesitetty ympäristösanoma : Waterworld -elokuva (1995) ilmastokatastrofin representaationa
(28.04.2022)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
avoin
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2022053039611
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2022053039611
Tiivistelmä
Tutkielma käsittelee yhdysvaltalaista toimintaelokuvaa Waterworld (1995). Maailmanlopun jälkeiseen maailmaan sijoittuva Waterworld tunnetaan aikansa kalleimpana ja suurta mediahuomiota synnyttäneenä elokuvana, joka käsitteli 1980-luvun lopulla ja 1990-luvun alussa kansainväliseen keskusteluun noussutta ilmastokriisiä.
Tarkastelen Waterworldin apokalyptistä tapaa käsitellä ilmastokriisiä ja kysyn, miten elokuva rinnastuu oman aikansa ympäristökeskusteluun. Tutkimusmetodini on kontekstualisoiva elokuvahistoria. Alkuperäislähteenä käytän Waterworldin vuonna 2018 ilmestynyttä Blu-ray-julkaisua. Lähestyn elokuvaa ekokriittisestä näkökulmasta, jonka avulla tutkitaan kulttuuritekstien suhdetta ympäristöön ja luontoon. Tutkimuksessani hyödynnän kattavasti Waterworldia koskevaa aikalaisuutisointia, elokuva-arvioita ja haastatteluita sijoittaakseni elokuvan omaan kontekstiinsa 1990-luvun alkupuolen Yhdysvaltoihin.
Waterworld pyrkii ottamaan kantaa oman aikansa ympäristöongelmiin ja osallistuu tulkintani mukaan Yhdysvaltojen sisäiseen ympäristöpoliittiseen kiistaan. Elokuva on amerikkalaisen viihdekoneiston valmistama kaupallinen tuote, jonka tarkoitus on tuottaa tekijöilleen taloudellista voittoa. Globaalia ilmastokatastrofia maalaileva Waterworld ammentaa innoitustaan 1960-luvulla syntyneestä ympäristöliikkeestä ja hyödyntää kerronnassaan varhaisen ympäristöajattelun apokalyptistä retoriikkaa. Samalla elokuva liputtaa edistysuskon ja ihmisen sopeutumiskyvyn puolesta.
Apokalypsiä on pidetty subliimina, eli ihmisen käsityskyvyn ulottumattomissa olevana ilmiönä. Pystyäkseen kuvittelemaan apokalyptisen meren peittämän maailman Waterworld ammentaa muinaisista myytteistä ja varhaismoderneista merta koskevista uskomuksista, jolloin ilmastokatastrofin mahdolliset todelliset seuraukset jäävät sivuun. Päättelen, että Waterworld kierrättää myös amerikkalaiselle itseymmärrykselle ominaista utopismia ja maalaisidylliä ihannoivaa pastoralismia.
Elokuva toistaa länsimaisen ajatteluperinteen luonnon sukupuolittamisen tapaa, jossa luonto mielletään feminiiniseksi. Ilmastokatastrofin tuhoamasta maailmasta rakennetaan Waterworldissa miehisen toiminnan kenttää lännenelokuvan lajityypin konventioita mukaillen. Loppupäätelmäni on, että ilmastokriisi jää Waterworldissa viihteen ja ihmiskeskeisen draaman taustalle, mutta elokuvan kautta avautuu kurkistusikkuna aikaan, jolloin ilmastosta alkoi tulla kiistanalainen aihe yhdysvaltalaisessa politiikassa.
Tarkastelen Waterworldin apokalyptistä tapaa käsitellä ilmastokriisiä ja kysyn, miten elokuva rinnastuu oman aikansa ympäristökeskusteluun. Tutkimusmetodini on kontekstualisoiva elokuvahistoria. Alkuperäislähteenä käytän Waterworldin vuonna 2018 ilmestynyttä Blu-ray-julkaisua. Lähestyn elokuvaa ekokriittisestä näkökulmasta, jonka avulla tutkitaan kulttuuritekstien suhdetta ympäristöön ja luontoon. Tutkimuksessani hyödynnän kattavasti Waterworldia koskevaa aikalaisuutisointia, elokuva-arvioita ja haastatteluita sijoittaakseni elokuvan omaan kontekstiinsa 1990-luvun alkupuolen Yhdysvaltoihin.
Waterworld pyrkii ottamaan kantaa oman aikansa ympäristöongelmiin ja osallistuu tulkintani mukaan Yhdysvaltojen sisäiseen ympäristöpoliittiseen kiistaan. Elokuva on amerikkalaisen viihdekoneiston valmistama kaupallinen tuote, jonka tarkoitus on tuottaa tekijöilleen taloudellista voittoa. Globaalia ilmastokatastrofia maalaileva Waterworld ammentaa innoitustaan 1960-luvulla syntyneestä ympäristöliikkeestä ja hyödyntää kerronnassaan varhaisen ympäristöajattelun apokalyptistä retoriikkaa. Samalla elokuva liputtaa edistysuskon ja ihmisen sopeutumiskyvyn puolesta.
Apokalypsiä on pidetty subliimina, eli ihmisen käsityskyvyn ulottumattomissa olevana ilmiönä. Pystyäkseen kuvittelemaan apokalyptisen meren peittämän maailman Waterworld ammentaa muinaisista myytteistä ja varhaismoderneista merta koskevista uskomuksista, jolloin ilmastokatastrofin mahdolliset todelliset seuraukset jäävät sivuun. Päättelen, että Waterworld kierrättää myös amerikkalaiselle itseymmärrykselle ominaista utopismia ja maalaisidylliä ihannoivaa pastoralismia.
Elokuva toistaa länsimaisen ajatteluperinteen luonnon sukupuolittamisen tapaa, jossa luonto mielletään feminiiniseksi. Ilmastokatastrofin tuhoamasta maailmasta rakennetaan Waterworldissa miehisen toiminnan kenttää lännenelokuvan lajityypin konventioita mukaillen. Loppupäätelmäni on, että ilmastokriisi jää Waterworldissa viihteen ja ihmiskeskeisen draaman taustalle, mutta elokuvan kautta avautuu kurkistusikkuna aikaan, jolloin ilmastosta alkoi tulla kiistanalainen aihe yhdysvaltalaisessa politiikassa.