From Vaccines to Unequal Vaccinations : International IP Law Perspective on the Global Distribution of COVID-19 Vaccines

Abstract

Ever since 2020, COVID-19 has influenced our lives in many foundational ways but also has brought with it multiple life-changing inventions, among which was the first-ever mRNA technology-based vaccine. This thesis examines the international intellectual property (IP) law framework from the perspective of COVID-19 vaccines. After determining the relevant international IP framework, the thesis investigates the influence of these policies on the global distribution of COVID-19 vaccines. Finally, the thesis discusses whether current international IP policies are adequate and in what way they should be amended to better prepare for future health crises. The research method for this thesis begins with legal dogmatics, focusing on the Trade-Related Aspects of Intellectual Property Rights Agreement (TRIPS) and different international organization policies. Furthermore, the thesis uses e.g., interpretivism in examining the tension between IP policies and the unequal global COVID-19 vaccine distribution, which has disproportionately harmed lower-income countries and indirectly, the entire world during the COVID-19 pandemic. The research finds that international IP law in connection to medical inventions, especially pharmaceutical patents, constitutes a fundamental tension between human rights and economic development and between innovation incentivization and public health. These tensions have been highlighted even more during the pandemic in relation to COVID-19 vaccines. However, international IP norms themselves do not prohibit equal vaccine access but rather argue for interpreting IP norms in ways that promote public health. Regardless, COVID-19 vaccines have not been equally distributed across the world. Therefore, while international IP regulation has partly negatively affected the global access to COVID-19 vaccines, the distributional inequalities have not merely been a matter of written international IP law or policies, but rather have stemmed from other underlying factors such as economic interests relating to patents and their licensing, and negotiation power of different stakeholders, just like in the past with the HIV/AIDS pandemic. Thus, to better prepare for future crises, concrete action must be taken toward helping developing countries build up their domestic manufacturing capacity and promoting faster and less reluctant IP and technology sharing and global technology transfer.

COVID-19 on vaikuttanut vuodesta 2020 asti elämäämme monella eri tavalla, jonka lisäksi sen myötä on syntynyt myös täysin uusia innovaatioita maailmaan. Näistä keskeisempänä ovat ensimmäisenä mRNA-teknologiaa hyödyntävät koronarokotteet. Tämä tutkielma käsitteleekin kansainvälistä immateriaalioikeussääntelyä erityisesti COVID-19-rokotteiden näkökulmasta. Sen jälkeen kun relevantti kansainvälinen sääntelykehikko on ensin määritelty, tutkielmassa keskustellaan sääntelyn vaikutusta COVID-19-rokotteiden maailmanlaajuiseen jakaantumiseen. Lopuksi tutkielma keskittyy tutkimaan nykyisten käytänteiden toimivuutta ja sitä, onko näitä kansainvälisiä immateriaalisäädöksiä tarpeita muuttaa, jotta tuleviin terveyskriiseihin pystyttäisiin valmistautua paremmin. Tutkielma alkaa oikeusdogmaattisella näkökulmalla tutkien erityisesti Maailmankauppajärjestön TRIPS-sopimusta sekä kansainvälisten järjestöjen käytänteitä. Tämän lisäksi tutkielma käyttää tulkinnallista metodia löytääkseen ja tutkiakseen jännitteitä immateriaalioikeuspolitiikkojen sekä COVID-19-rokotteiden epätasaisen maailmanlaajuisen jakautumisen välillä, joka on vaikuttanut koronapandemian aikana kielteisesti erityisesti vähävaraisempiin maihin ja siten epäsuorasti koko maailmaan. Tutkielman johtopäätöksenä on, että lääketieteellisiä keksintöjä, erityisesti lääkepatentteja, koskeva kansainvälinen immateriaalioikeussääntely sisältää keskeisiä jännitteitä sekä ihmisoikeuksien ja taloudellisen kehityksen että toisaalta innovaatioihin kannustamisen ja maailmanlaajuisen kansanterveyden välillä. Nämä jännitteet ovat korostuneet entisestään COVID-19-pandemian aikana koronarokotuksiin liittyen. Kansainvälinen immateriaalioikeussääntely ei itsessään kuitenkaan ole esteenä rokotteiden tasa-arvoiselle jakautumiselle, vaan enemminkin vaatii ja kannustaa immateriaalioikeussääntelyn tulkintaan kansainvälistä kansanterveyttä parhaiten tukevalla tavalla. Tästä huolimatta koronarokotteet eivät ole maailmanlaajuisesti jakaantuneet tasaisesti. Vaikka kansainvälinen immateriaalioikeussääntely onkin siten vaikuttanut osin kielteisesti COVID-19-rokotteiden maailmanlaajuiseen jakaantumiseen, syy ei löydy ainoastaan kirjoitetusta kansainvälisestä immateriaalioikeudesta. Syitä rokotteiden epätasaiseen jakaantumiseen löytyy lisäksi kirjoitetun oikeuden ulkopuolisista tekijöistä, kuten eri tahojen taloudellisista intresseistä liittyen esimerkiksi patentteihin ja niiden lisensointiin sekä neuvotteluvoimasta, kuten on nähty myös aiemmin HIV/AIDS-pandemian aikana. Konkreettisia toimia on tehtävä, jotta tulevaisuuden kriisitilanteisiin voitaisiin varautua paremmin. Tällaisiin toimenpiteisiin voisi kuulua esimerkiksi panostukset kehittyvien maiden tuotantokapasiteetin nostamiseen ja varmistamalla nopeampi ja vähemmän vastahakoisempi relevanttien immateriaalioikeuksien ja teknologioiden jakaminen sekä teknologiasiirrot eri tahojen välillä.