Suomen kielen omistusmuotojärjestelmä ja omistuksen lajit arkikeskusteluissa
Norblad, Otso (2022-05-04)
Suomen kielen omistusmuotojärjestelmä ja omistuksen lajit arkikeskusteluissa
(04.05.2022)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
avoin
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2022053039793
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2022053039793
Tiivistelmä
Tarkastelen pro gradu -tutkielmassani omistusmuotojen käyttöä ja vaihtelua suomenkielisissä arkikeskusteluissa. Tutkimani omistusmuodot ovat substantiivilausekkeita, joihin sisältyy joko possessiivisuffiksi (kirjani), genetiivimuotoinen persoonapronominimäärite (minun kirja) tai molemmat (minun kirjani). Näiden omistusmuototyyppien vaihtelu muodostaa omistusmuotojärjestelmän.
Puhekielen omistusmuotojärjestelmää koskevassa tutkimuksessa on havaittu, että possessiivisuffiksien käyttö on selvästi vähentynyt esimerkiksi 1970-luvun ja 1990-luvun aineistoja verratessa. Possessiivisuffiksittomia muotoja on kuitenkin esiintynyt jo vanhoissa kansanmurteissa. Possessiivisuffiksien ja persoonapronominien vaihteluun ja työnjakoon on vaikuttanut erityisesti omistusmuodon refleksiivisyys. Selvitän tutkielmassani, vastaako omistusmuotojen vaihtelu arkikeskusteluaineistossa niitä tuloksia, joita aiemmassa tutkimuksessa on saatu murreaineistoista ja sosiolingvistisistä haastatteluaineistoista.
Omistusmuodoilla ilmaistaan varsinaisen omistamisen lisäksi monenlaisia suhteita omistajan ja omistettavan välillä. Omistussuhteet jaetaan usein erottamattomaan omistukseen, kuten perhesuhteisiin ja erilaisiin osa-kokonaisuussuhteisiin, ja erotettavissa olevaan omistukseen. Monissa kielissä näiden välinen ero on usein myös kieliopillinen, eli niitä ilmaistaan eri rakentein. Tavoitteeni on selvittää, onko myös suomen kielessä omistussuhteen laadulla vaikutusta omistusmuotojen käytön vaihteluun.
Tutkimusaineistoni on peräisin Arkisyn-korpuksesta, ja se koostuu yksikön 1. ja 2. persoonan omistusmuodoista. Luokittelen aineistoni omistussuhteen laadun perusteella kuuteen eri omistuksen lajiin. Tarkastelen omistusmuotojen vaihtelua omistusmuodon refleksiivisyyden perusteella sekä eri omistuksen lajeissa määrällisesti ja laadullisesti.
Tutkimustulosteni perusteella omistusmuotojen käyttö arkikeskusteluissa ei eroa merkittävästi aiempien tutkimusten tuloksista. Refleksiivisyys on merkittävä vaihtelua selittävä tekijä: refleksiivisistä omistusmuodoista enemmistö on possessiivisuffiksillisia, ei-refleksiivisistä taas enemmistö on suffiksittomia. Yksikön 2. persoonassa possessiivisuffiksia käytetään jonkin verran enemmän kuin yksikön 1. persoonassa.
Refleksiivisissä omistusmuodoissa on viitteitä siitä, että esimerkiksi ruumiinosia tarkoittavat, erottamatonta omistusta ilmaisevat omistusmuodot ovat useammin possessiivisuffiksillisia. Sen sijaan erotettavissa olevan, konkreettisen omistuksen yhteydessä käytetään useammin pelkkää pronominia myös refleksiivisissä tapauksissa. Aiemmista tutkimuksista poiketen konkreettista omistusta ilmaisevia omistusmuotoja on aineistossa myös verrattain paljon, noin neljännes. Sukulaisuussuhteita ilmaisevia omistusmuotoja taas esiintyy vähemmän kuin haastatteluaineistoista tehdyissä tutkimuksissa. Tutkimusaineiston luonne vaikuttaa siis omistusmuotojen esiintymiin.
Puhekielen omistusmuotojärjestelmää koskevassa tutkimuksessa on havaittu, että possessiivisuffiksien käyttö on selvästi vähentynyt esimerkiksi 1970-luvun ja 1990-luvun aineistoja verratessa. Possessiivisuffiksittomia muotoja on kuitenkin esiintynyt jo vanhoissa kansanmurteissa. Possessiivisuffiksien ja persoonapronominien vaihteluun ja työnjakoon on vaikuttanut erityisesti omistusmuodon refleksiivisyys. Selvitän tutkielmassani, vastaako omistusmuotojen vaihtelu arkikeskusteluaineistossa niitä tuloksia, joita aiemmassa tutkimuksessa on saatu murreaineistoista ja sosiolingvistisistä haastatteluaineistoista.
Omistusmuodoilla ilmaistaan varsinaisen omistamisen lisäksi monenlaisia suhteita omistajan ja omistettavan välillä. Omistussuhteet jaetaan usein erottamattomaan omistukseen, kuten perhesuhteisiin ja erilaisiin osa-kokonaisuussuhteisiin, ja erotettavissa olevaan omistukseen. Monissa kielissä näiden välinen ero on usein myös kieliopillinen, eli niitä ilmaistaan eri rakentein. Tavoitteeni on selvittää, onko myös suomen kielessä omistussuhteen laadulla vaikutusta omistusmuotojen käytön vaihteluun.
Tutkimusaineistoni on peräisin Arkisyn-korpuksesta, ja se koostuu yksikön 1. ja 2. persoonan omistusmuodoista. Luokittelen aineistoni omistussuhteen laadun perusteella kuuteen eri omistuksen lajiin. Tarkastelen omistusmuotojen vaihtelua omistusmuodon refleksiivisyyden perusteella sekä eri omistuksen lajeissa määrällisesti ja laadullisesti.
Tutkimustulosteni perusteella omistusmuotojen käyttö arkikeskusteluissa ei eroa merkittävästi aiempien tutkimusten tuloksista. Refleksiivisyys on merkittävä vaihtelua selittävä tekijä: refleksiivisistä omistusmuodoista enemmistö on possessiivisuffiksillisia, ei-refleksiivisistä taas enemmistö on suffiksittomia. Yksikön 2. persoonassa possessiivisuffiksia käytetään jonkin verran enemmän kuin yksikön 1. persoonassa.
Refleksiivisissä omistusmuodoissa on viitteitä siitä, että esimerkiksi ruumiinosia tarkoittavat, erottamatonta omistusta ilmaisevat omistusmuodot ovat useammin possessiivisuffiksillisia. Sen sijaan erotettavissa olevan, konkreettisen omistuksen yhteydessä käytetään useammin pelkkää pronominia myös refleksiivisissä tapauksissa. Aiemmista tutkimuksista poiketen konkreettista omistusta ilmaisevia omistusmuotoja on aineistossa myös verrattain paljon, noin neljännes. Sukulaisuussuhteita ilmaisevia omistusmuotoja taas esiintyy vähemmän kuin haastatteluaineistoista tehdyissä tutkimuksissa. Tutkimusaineiston luonne vaikuttaa siis omistusmuotojen esiintymiin.