Ikkuna Länteen : Virolaisten muistikuvia rautaesiripun takaa tulleista suomalaisturisteista vuosina 1965-1991

Abstract

Tutkielma käsittelee Tallinnan ja Helsingin välille uudelleen avatun laivalinjan ja turismin vaikutuksia Neuvosto-Virossa vuosina 1965–1991. Lähestyn aihetta tarkastelemalla virolaisten muistikuvia rautaesiripun takaa tulleista suomalaisista laivaturisteista. Lähdeaineisto pohjautuu vuosina 2004– 2009 Viron Kirjallisuusmuseon ja Suomi-Instituutin sekä Postimees-lehden kilpakeruu vastauksiin. Muistitieto on sopivaa tutkittaessa yksilöiden kokemuksia, arjen ilmiöitä ja tapahtumien merkityksiä. Aineisto on käyty läpi lähiluvun menetelmällä. Useaan kertaan lukemalla voidaan tavoittaa tiedostava lukeminen. Lisäaineistona on kulttuurituotoksia, kuten virolaisia lehtiartikkeleita sekä dokumenttifilmejä. Kylmän sodan aikana eri talousjärjestelmiin ja blokkeihin kuuluvien maiden kilpailu ulottui myös turismiin. Laivalinjan avaaminen lännestä suljettuun maahan nähtiin Neuvostoliitossa ideologisesti vaarallisena, mutta myös mahdollisuutena herättää myönteistä suhtautumista sosialismiin. Neuvosto Viroa kutsuttiin korkeamman elintason takia muissa liittovaltioissa ”meidän länneksemme”, ja soveltui tämän johdosta näytteeksi hyvästä sosialismista. Suomella oli poikkeuksellinen asema Neuvostoliittoon nähden ja sopi näytteeksi kuinka eri järjestelmistä olevien ihmisten kanssakäyminen edistää ystävyyttä ja rauhaa. Todellisuudessa valtion turvallisuuspoliisi vahti tarkasti paikallisten ja turistien kohtaamisia ja pyrki pitämään heidät erillään toisistaan. Turismin kautta saatava ulkomainen valuutta näyttää olleen painavin tekijä laivalinjan avaamiseen. Laivalinjan avaaminen kasvatti majoitustilojen tarvetta. Tallinnan suurhotellin Virun rakentaminen annettiin suomalaisille. Hotelli suunniteltiin soft power aseeksi, jonka tuli viestittää Neuvostoliiton edistyksellisyyttä. Viru-hotellin ympäristöstä muodostui kaupungin uusi keskus, erityinen Idän ja Lännen kohtauspiste. Laivaturismin myötä syntyi uusi yrittäjäluokka – Virun diilerit, jotka ostivat suomalaisilta vaatteita ja tavaraa sekä vaihtoivat heidän kanssaan valuuttaa. Diilerit myivät tavarat kaupunkilaisille eteenpäin. Tutkimuksessa on mukana uusmaterialistinen ajatus siitä, kuinka esineet, rakennukset ja kulkuvälineet taustoittavat ihmisten arkea ja elinympäristöä sekä mahdollistavat heidän kanssakäymistään. Aineistosta tulee esille länsimaisten tavaroiden erikoismerkitys neuvostoajalla. Tallinna-Helsinki laivalinja toimi kanavana, jonka kautta tavaroiden lisäksi myös tieto kulki rautaesiripun läpi molempiin suuntiin. Muistelijoiden teksteissä laivalinja kuvaillaan ikkunana Länteen. Etenkin 1980-luvulla vodkaturismi aiheutti ongelmia, mutta suuremmaksi ongelmaksi virallinen taho näki suomalaisten muodostaman vaaran ideologialle. Valtion turvallisuuspoliisi ja puolue kävivät taistelua Suomesta tulevaa vaikutusta vastaan koko tutkielmassa olevan ajan. Keruuvastauksissa korostuu virolaisten kiitollisuus ihmiseltä ihmiselle annetusta aineellisesta ja henkisestä tuesta sekä muodostuneista ystävyyssuhteista. Tallinna-Helsinki- laivalinjalla ja suomalaisturistien mukana tulleilla vaikutteilla näyttää olleen myös yhteiskunnallinen vaikutus.