Väkivalta erityisopetuksessa : Erityisopettajien näkemyksiä kohtaamastaan väkivallasta sekä koulutuksensa antamista valmiuksista toimia väkivaltatilanteissa

Abstract

Tässä tutkimuksessa selvitettiin erityisopettajien työssään kohtaamaa fyysistä väkivaltaa sekä erityisopettajien näkemyksiä koulutuksen tarjoamista valmiuksista väkivaltatilanteiden kohtaamiseen. Tämän lisäksi tutkimuksessa kuultiin erityisopettajien toiveita väkivaltatilanteiden kohtaamista käsittelevään koulutukseen ja erityisopettajien näkemyksiä opettajan sukupuolen merkityksestä väkivaltatilanteessa. Tutkimuksessa koulutuksella tarkoitetaan sekä opettajan perustutkintokoulutusta että mahdollisia täydennyskoulutuksia. Koulutuksesta saatuja valmiuksia väkivaltatilanteiden kohtaamiseksi tarkasteltiin Tynjälän (1999, 171) esittämien asiantuntijuuden elementtien eli formaalin tiedon, käytännöllisen tiedon sekä itsesäätelytiedon valossa. Suomessa kouluissa esiintyvää väkivaltaa on tutkittu hajanaisesti ja väkivallan raportoinnissa on todettu olevan puutteita (Ellonen, Kääriäinen, Salmi & Sariola 2008, 115). Erityisopettajat joutuvat kuitenkin työssään kohtaamaan väkivaltaa muita opetusalan ammattilaisia enemmän (Salmi & Kivivuori 2009, 3). Tästä syystä on tärkeä selvittää, missä määrin heidän saamansa koulutus tarjoaa valmiuksia väkivallan kohtaamiseksi. Tutkimukseen osallistui seitsemän erityisopettajaa, joilla oli kokemusta fyysisen väkivallan kohtaamisesta työssään. Väkivaltaa esiintyi kouluissa erityisesti oppilaiden välillä ja toisinaan oppilaan opettajaan kohdistamana. Väkivalta oli useimmin luonteeltaan reaktiivista eli johonkin tilanteeseen tai tapahtumaan reagoivaa. Väkivalta ilmeni useimmin esimerkiksi irtaimiston kuten tavaroiden tai huonekalujen heittelynä tai toisen kimppuun käymisenä esimerkiksi lyöden tai potkien. Väkivaltatilanteet jäivät usein opettajien mieleen vaivaamaan ja käsittelyn tueksi opettajat kaipasivat keskustelua tilanteista esimerkiksi työyhteisöissä. Erityisopettajat olivat yhtä mieltä siitä, että opettajankoulutus ei tarjoa riittävästi valmiuksia väkivallan kohtaamiseksi. Opettajankoulutuksen todettiin tarjoavat kuitenkin jonkin verran teoreettista tietämystä eli formaalia tietoa väkivaltatilanteen ennakoimiseksi ja ehkäisemiseksi. Erityisopettajien mielestä jo opettajankoulutuksessa tulisi kuitenkin syventyä myös väkivallan kohtaamiseen ja siihen puuttumiseen, ja erityisopettajat toivoivat käytännöllistä tietoa osaksi opettajankoulutusta. Väkivaltatilanteiden varalle järjestetyt täydennyskoulutukset olivat erityisopettajien mukaan hyödyllisiä ja tarjosivat heidän kaipaamaansa käytännöllistä tietoa. Erityisopettajien mielestä sukupuolen merkitys väkivaltatilanteessa oli vaihteleva, mutta erityisesti opettajan fyysisten ominaisuuksien kuten koon koettiin vaikuttavan väkivaltatilanteeseen. Tämän lisäksi erityisopettajat mainitsivat näkemyksen siitä, että naisiin kohdistuvaa väkivaltaa pidetään kulttuurissamme paheksuttavampana ja siksi naisiin saattaa kohdistua vähemmän väkivaltaa. Erityisopettajat kuitenkin korostivat, että väkivaltatilanteiden varalle koulutettu opettaja kykenee toimimaan tilanteessa sukupuolesta huolimatta. Tutkimus antaa uutta tietoa erityisopettajien kohtaamasta väkivallasta sekä siihen liittyvästä koulutustarpeesta. Tutkimus osoittaa, että pelkkä opettajankoulutus ei riitä tarjoamaan tarvittavia valmiuksia väkivallan kohtaamiseksi, vaan formaalin tiedon ohella tarvitaan käytännöllistä tietoa osaksi koulutusta. Tämän lisäksi opettajien työhyvinvoinnin ja ammatillisen kehityksen kannalta on tärkeä huomioida itsesäätelytaidon merkitys mahdollistamalla erityisopettajille keskusteluaikaa niin työyhteisössä tai työnohjauksen merkeissä.