Yksityisen turvallisuusalan toimijoiden rikosoikeudellinen virkavastuu - empiirinen tutkimus käräjäoikeuksien pahoinpitelytuomioista 2015 – 2020
Jokinen, Ronja (2022-05-09)
Yksityisen turvallisuusalan toimijoiden rikosoikeudellinen virkavastuu - empiirinen tutkimus käräjäoikeuksien pahoinpitelytuomioista 2015 – 2020
(09.05.2022)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
suljettu
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2022053141079
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2022053141079
Tiivistelmä
Suomessa yksityistä turvallisuusalaa koskevaa lakia uudistettiin 2017. Lakiin toivottiin rikosoikeudellisen virkavastuun sisällyttämistä selkeänä kohtana yksityisten turvallisuusalan toimijoiden puolesta. Se tarkoittaa erityisasemaan perustuvaa vastuuta työssä tehdyistä virheistä. Tätä kohtaa ei lakiin kuitenkaan lisätty. Rikosoikeudellisen virkavastuun soveltamista yksityisen turvallisuusalan toimijoihin on perusteltu sillä, että he käyttävät työtehtävissään julkista valtaa, vaikka he toimivatkin työsuhteessa, eivät siis hallinto-oikeudellisessa virkasuhteessa.
Voimankäyttöä on pidetty yleensä sellaisena rajanvetona, josta julkisen vallan käyttö yksityisen turvallisuusalan toimijan osalta alkaa. Yksityisen turvallisuusalan toimijat joutuvatkin yleensä rikosoikeudellisen vastuun alaiseksi, jos heidän työtehtävissään käyttämänsä voimakeinot ovat liian voimakkaita. Koska oikeudeton voimankäyttö johtaa yleensä tuomioon pahoinpitely-rikosnimikkeellä, käytän tutkimuksessani aineistona vuosilta 2015–2020 Suomen käräjäoikeuksien ratkaisuja, joissa järjestyksenvalvojaa tai vartijaa epäillään pahoinpitelyrikoksesta. Koska rikosoikeudellisen virkavastuun katsotaan soveltuvan vain silloin, kun järjestyksenvalvoja tai vartija on työtehtävissä, olen rajannut tutkimukseni koskemaan vain tällaisia tapauksia. Siten aineistoksi on rajautunut 19 käräjäoikeuden ratkaisua.
Tavoitteenani on työni teoriaosiossa taustoittaa sitä, mitä oikeudellisia näkökulmia yksityisen turvallisuusalan toimijan voimankäyttöön liittyy. Lisäksi selvennän, millaisia ristiriitaisuuksia ja haasteita rikosoikeudellisen virkavastuun soveltamiseen liittyy yksityisen turvallisuusalan toimijan työssä. Empiirisen aineistoni avulla tarkastelen, millaisia yksityisen turvallisuusalan toimijoiden voimakeinojen käytön ylittävät tilanteet ovat ja miten tuomioistuin on arvioinut tilanteita. Käytän aineiston laadullisen analyysin menetelmänä teemoittelua. Teemat ovat muodostuneet aineistolähtöisesti.
Tutkimusaineistostani selvisi, että voimankäyttötilanteet liittyvät yleensä asianomistajan paikaltapoistamistilanteeseen, ja asianomistajan maahankaataminen oli yleisin voimakeinojen käyttömuoto. Pääasialliset seuraukset asianomistajalle olivat pintaruhjeita, mutta vakaviakin seurauksia aiheutui. Lähes jokaisessa tapauksessa järjestyksenvalvoja tai vartija kiisti liiallisten voimakeinojen käytön. Tuomioistumet ovat arvioineet tilanteita pääasiassa rikoslain 4 luvun 6 §:ssä mainitun voimakeinojen käytön yleissäännöksen avulla. Siten tilanteita on arvioitu puolustettavuus- ja tarpeellisuusvaatimuksen näkökulmasta. Yksittäisiä rajanvetoja sallituista tai kielletyistä voimakeinoista ei esitetty. Suoraan järjestyksenvalvojan tai vartijan rikosoikeudelliseen virkavastuuseen ei vedottu yhdessäkään tutkimassani tapauksessa.
Voimankäyttöä on pidetty yleensä sellaisena rajanvetona, josta julkisen vallan käyttö yksityisen turvallisuusalan toimijan osalta alkaa. Yksityisen turvallisuusalan toimijat joutuvatkin yleensä rikosoikeudellisen vastuun alaiseksi, jos heidän työtehtävissään käyttämänsä voimakeinot ovat liian voimakkaita. Koska oikeudeton voimankäyttö johtaa yleensä tuomioon pahoinpitely-rikosnimikkeellä, käytän tutkimuksessani aineistona vuosilta 2015–2020 Suomen käräjäoikeuksien ratkaisuja, joissa järjestyksenvalvojaa tai vartijaa epäillään pahoinpitelyrikoksesta. Koska rikosoikeudellisen virkavastuun katsotaan soveltuvan vain silloin, kun järjestyksenvalvoja tai vartija on työtehtävissä, olen rajannut tutkimukseni koskemaan vain tällaisia tapauksia. Siten aineistoksi on rajautunut 19 käräjäoikeuden ratkaisua.
Tavoitteenani on työni teoriaosiossa taustoittaa sitä, mitä oikeudellisia näkökulmia yksityisen turvallisuusalan toimijan voimankäyttöön liittyy. Lisäksi selvennän, millaisia ristiriitaisuuksia ja haasteita rikosoikeudellisen virkavastuun soveltamiseen liittyy yksityisen turvallisuusalan toimijan työssä. Empiirisen aineistoni avulla tarkastelen, millaisia yksityisen turvallisuusalan toimijoiden voimakeinojen käytön ylittävät tilanteet ovat ja miten tuomioistuin on arvioinut tilanteita. Käytän aineiston laadullisen analyysin menetelmänä teemoittelua. Teemat ovat muodostuneet aineistolähtöisesti.
Tutkimusaineistostani selvisi, että voimankäyttötilanteet liittyvät yleensä asianomistajan paikaltapoistamistilanteeseen, ja asianomistajan maahankaataminen oli yleisin voimakeinojen käyttömuoto. Pääasialliset seuraukset asianomistajalle olivat pintaruhjeita, mutta vakaviakin seurauksia aiheutui. Lähes jokaisessa tapauksessa järjestyksenvalvoja tai vartija kiisti liiallisten voimakeinojen käytön. Tuomioistumet ovat arvioineet tilanteita pääasiassa rikoslain 4 luvun 6 §:ssä mainitun voimakeinojen käytön yleissäännöksen avulla. Siten tilanteita on arvioitu puolustettavuus- ja tarpeellisuusvaatimuksen näkökulmasta. Yksittäisiä rajanvetoja sallituista tai kielletyistä voimakeinoista ei esitetty. Suoraan järjestyksenvalvojan tai vartijan rikosoikeudelliseen virkavastuuseen ei vedottu yhdessäkään tutkimassani tapauksessa.