Taiteen kokeminen verkkoalustan kautta : Keskusteluja virtuaalimuseoiden tulevaisuudesta sekä niiden luomista mahdollisuuksista museoille, organisaatioille sekä yksittäisille toimijoille
Turkulainen, Sofia (2022-04-27)
Taiteen kokeminen verkkoalustan kautta : Keskusteluja virtuaalimuseoiden tulevaisuudesta sekä niiden luomista mahdollisuuksista museoille, organisaatioille sekä yksittäisille toimijoille
Turkulainen, Sofia
(27.04.2022)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
avoin
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2022053141002
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2022053141002
Tiivistelmä
Pro gradu -tutkielma tarkastelee taiteen kokemista digitaalisen verkkoalustan kautta. Tutkimus keskittyy virtuaalimuseoihin sekä niiden kautta esitetyn taiteen kokemiseen. Tavoitteena on osoittaa, millaisia mahdollisuuksia digitaalinen alusta tarjoaa taiteen esittämiselle museoiden, museoinstituution ulkopuolisten organisaatioiden sekä yksityisten toimijoiden eli asiakkaiden näkökulmasta. Tutkimus on suoritettu toimeksiantona Digimuseolle, joka on virtuaalinen näyttelypalveluntarjoaja.
Tutkimus koostuu johdanto- ja loppupäätelmät-osasta sekä neljästä pääluvusta. Tutkielman alkupuoli keskittyy tarkastelemaan yleispiirteisesti museoiden ja taiteen suhteen muutosta digitaalisella aikakaudella. Tätä seuraa pohdiskeleva teoriaosuus, jossa kirjallisuuskatsauksen avulla osallistutaan keskusteluun virtuaalisuudesta, sen kokemisesta sekä virtuaalimuseon tavoista aktivoida käyttäjiään. Viimeinen pääluku esittää Digimuseon kautta ehdotuksia siitä, kuinka virtuaalimuseot voivat rakentaa identiteettiään tulevaisuudessa niin asiakasmuseoille, museoinstituution ulkopuolisille organisaatioille kuin yksittäisille kävijöille.
Tutkielma on luonteeltaan kvalitatiivinen ja ilmiölähtöinen. Se lähestyy virtuaalisen taiteen kokemista fenomenologian ja neuroestetiikan kautta. Fenomenologia tarjoaa taustaa omakohtaisten kokemusten, subjektiivisten aistimusten sekä elämysten tarkastelulle. Neuroestetiikka sen sijaan esittää kognitiivisten tutkimustulosten avulla, kuinka ihmisen aivotoiminta ja hormonit aktivoituvat taidekokemuksista sekä miten niitä voidaan aktivoida virtuaalinäyttelyä suunniteltaessa. Tutkielman tarkoituksena on tarjota keskustelua myös autenttisuuden kokemisesta sekä museoiden muutoksesta digitaalisena aikana. Tavoitteena on ollut luoda monipuolinen esitys kompleksisesta aiheesta eli virtuaalisesta taiteen esittämisestä. Täten tutkimuskirjallisuus kattaa taidehistorian, fenomenologian, mediatutkimuksen, museologian, tietojärjestelmätieteiden sekä psykologian tutkimuskirjallisuutta.
Tutkielma osoittaa, että Digimuseon kaltaiset virtuaalimuseohankkeet rikkovat totuttuja museon rajoja. Virtuaalinäyttely voidaan nähdä markkinointikeinona, fyysisen museon jatkeena tai erillisenä hankkeena, jonka tavoitteena on esimerkiksi laajentaa museon vaikuttavuutta sekä käyttäjäryhmää. Tutkielma toteaakin, että virtuaalisen tilan hyödyntämisen avulla museosta voidaan luoda verkostomainen kokonaisuus, joka tukee itseään eri alustojen kautta ja näin jakaa tietouttaan sekä kokoelmiaan saavutettavaksi jopa kansainvälisesti. Tutkimuskirjallisuus osoittaa, että kerronnallisuus, pelillistäminen ja oppimisympäristöjen hyödyntäminen ovat tapoja aktivoida virtuaalinäyttelykävijää.
Tutkielma toteaa, että virtuaalimuseoiden esityskäytänteet sitoutuvat vielä vahvasti aikaisempiin taiteen esittämiskäytänteisiin. Ajan kuluessa on kuitenkin oletettavaa, että virtuaalinäyttelyt saavat yhä enenevissä määrin tilaa kehittyä omanlaisekseen esitysmuodoksi. Samalla tämä uusi tila tulee tarjoamaan ympäristön uudenlaiselle taiteen esitykselle.
Tutkielma antaa ideoita niin virtuaalimuseotoimijoille kuin virtuaalimuseoista kiinnostuneille organisaatoille sekä yksityiskäyttäjille.
.
Tutkimus koostuu johdanto- ja loppupäätelmät-osasta sekä neljästä pääluvusta. Tutkielman alkupuoli keskittyy tarkastelemaan yleispiirteisesti museoiden ja taiteen suhteen muutosta digitaalisella aikakaudella. Tätä seuraa pohdiskeleva teoriaosuus, jossa kirjallisuuskatsauksen avulla osallistutaan keskusteluun virtuaalisuudesta, sen kokemisesta sekä virtuaalimuseon tavoista aktivoida käyttäjiään. Viimeinen pääluku esittää Digimuseon kautta ehdotuksia siitä, kuinka virtuaalimuseot voivat rakentaa identiteettiään tulevaisuudessa niin asiakasmuseoille, museoinstituution ulkopuolisille organisaatioille kuin yksittäisille kävijöille.
Tutkielma on luonteeltaan kvalitatiivinen ja ilmiölähtöinen. Se lähestyy virtuaalisen taiteen kokemista fenomenologian ja neuroestetiikan kautta. Fenomenologia tarjoaa taustaa omakohtaisten kokemusten, subjektiivisten aistimusten sekä elämysten tarkastelulle. Neuroestetiikka sen sijaan esittää kognitiivisten tutkimustulosten avulla, kuinka ihmisen aivotoiminta ja hormonit aktivoituvat taidekokemuksista sekä miten niitä voidaan aktivoida virtuaalinäyttelyä suunniteltaessa. Tutkielman tarkoituksena on tarjota keskustelua myös autenttisuuden kokemisesta sekä museoiden muutoksesta digitaalisena aikana. Tavoitteena on ollut luoda monipuolinen esitys kompleksisesta aiheesta eli virtuaalisesta taiteen esittämisestä. Täten tutkimuskirjallisuus kattaa taidehistorian, fenomenologian, mediatutkimuksen, museologian, tietojärjestelmätieteiden sekä psykologian tutkimuskirjallisuutta.
Tutkielma osoittaa, että Digimuseon kaltaiset virtuaalimuseohankkeet rikkovat totuttuja museon rajoja. Virtuaalinäyttely voidaan nähdä markkinointikeinona, fyysisen museon jatkeena tai erillisenä hankkeena, jonka tavoitteena on esimerkiksi laajentaa museon vaikuttavuutta sekä käyttäjäryhmää. Tutkielma toteaakin, että virtuaalisen tilan hyödyntämisen avulla museosta voidaan luoda verkostomainen kokonaisuus, joka tukee itseään eri alustojen kautta ja näin jakaa tietouttaan sekä kokoelmiaan saavutettavaksi jopa kansainvälisesti. Tutkimuskirjallisuus osoittaa, että kerronnallisuus, pelillistäminen ja oppimisympäristöjen hyödyntäminen ovat tapoja aktivoida virtuaalinäyttelykävijää.
Tutkielma toteaa, että virtuaalimuseoiden esityskäytänteet sitoutuvat vielä vahvasti aikaisempiin taiteen esittämiskäytänteisiin. Ajan kuluessa on kuitenkin oletettavaa, että virtuaalinäyttelyt saavat yhä enenevissä määrin tilaa kehittyä omanlaisekseen esitysmuodoksi. Samalla tämä uusi tila tulee tarjoamaan ympäristön uudenlaiselle taiteen esitykselle.
Tutkielma antaa ideoita niin virtuaalimuseotoimijoille kuin virtuaalimuseoista kiinnostuneille organisaatoille sekä yksityiskäyttäjille.
.