Kotona luonnossa : Luontoperusteinen henkisyys omavaraistaloudessa asuvien luontosuhteissa ja elämäntavoissa

Abstract

Tämä pro gradu –tutkielma käsittelee omavaraistaloudessa asuvien luontosuhteita ja elämäntapoja suomalaisessa kontekstissa luontouskonnon ja -henkisyyden näkökulmasta. Tutkielmani tarkastelee sitä, minkälaisia merkityksiä omavaraisuuden taustalla vaikuttaa, minkälainen omavaraistalouksissa asuvien luontosuhde on, millaiseksi he kokevat ja käsitteellistävät muun elollisen maailman ja oman paikkansa suhteessa siihen, sekä minkälaisia uskonnollisia tai henkisiä ulottuvuuksia luontosuhteissa ja elämäntavoissa ilmenee.

Omavaraisuus on vaihtoehtoinen elämäntapa, johon liittyy luontokeskeiset arvot sekä pyrkimys yhteiskunnalliseen riippumattomuuteen. Olettamuksena on, että kyseisistä elämäntavoista ja luontosuhteista voidaan havaita luontoperusteisen henkisyyden piirteitä sekä uskonnonkaltaisuutta, sillä suhde luontoon on ihmiselle hyvin yleinen tapa kokea yhteenkuuluvuutta johonkin itseään suurempaan kokonaisuuteen.

Aineisto koostuu lomakehaastatteluista, joihin on vastannut 61 vapaaehtoista henkilöä Facebookin omavaraisuus –ryhmistä. Aineistoa analysoidaan teoriaohjaavan sisältöanalyysin avulla. Tutkimuksen teoreettinen viitekehys rakentuu luontouskonnon ja -henkisyyden sekä animismin tutkimuksen ja teorian ympärille.

Tutkimukseen osallistuneiden henkilöiden luontosuhde on läheinen ja usein keskeinen elämää jäsentävä tekijä. Se on myös vastavuoroinen suhde, sillä luonnosta ihmiset saavat lähes kaiken minkä tarvitsevat, mutta luonnossa koetaan myös yhteenkuuluvuutta ja sitä halutaan suojella. Näin ollen luonnolla on niin itseisarvo kuin välinearvo. Luontoperusteinen henkisyys on merkittävällä tavalla läsnä aineistoissa, ja sitä ilmenee riippumatta siitä, onko henkilön maailmankatsomuksessa uskonnollisia piirteitä vai onko se puhtaasti luonnontieteellinen. Luontoarvojen lisäksi omavaraisuuden taustalla vaikuttavat muun muassa riippumattomuuden, itsenäisyyden, vapauden ja hyvinvoinnin arvot. Omavaraisuus ilmentää paluu luontoon –aatetta ja ihannetta, joka on osa kulttuurista jatkumoa, mutta se on myös eräänlaista modernin kulttuurin uudelleen rakentamista.