TURUN VAPAUTTAJAT : Saariston Vapaajoukko ja Bertel Reimsin vaiheet sen jäsenenä vuoden 1918 aikana
Reims, Annastina (2022-05-13)
TURUN VAPAUTTAJAT : Saariston Vapaajoukko ja Bertel Reimsin vaiheet sen jäsenenä vuoden 1918 aikana
(13.05.2022)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
avoin
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2022060141821
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2022060141821
Tiivistelmä
Tutkielmassa tarkastellaan mikä oli vuoden 1918 sisällissodassa Saariston Vapaajoukkona tunnettu sotilasyksikkö, mistä osista se koostui ja mitkä sen vaiheet vuoden 1918 sodassa olivat. Toisekseen tutkimuksessa katsotaan minkälaisena ja miten sota näyttäytyi Vapaajoukon jäsenen, kartanonomistaja Bertel Reimsin kotiin lähettämissä kirjeissä ja hänen jälkeen jättämässään aineistossa. Lopuksi tarkastellaan miten vuoden 1918 sodan tapahtumista kirjoitetun kirjallisuuden kuva valkoisesta osapuolesta eroaa erilaisten muistelmien ja arkistomateriaalin luomasta kuvasta.
Primääriaineistona on käytetty Bertel Reimsin kokoelmaa, sieltä löytyviä muistiinpanoja, erilaisia listoja, kulkulupia ja tiedusteluraportteja keväältä 1918.Tämän lisäksi primääriaineistona on käytetty Kansallisarkistosta löytyvää Saariston Vapaajoukon arkistomateriaalia sekä Vapaussodan suorituskomitean Vapaajoukkoa käsittelevää nidettä. Aikalaisnäkökulman laajentamiseen käytetään myös Ludvig Lindströmin muistelmateosta Skärgårdens Frikår. Tarkasteltaessa valkoisen Suomen suhtautumista sotaan myöhemmin, käytetään J.O. Hannulan Suomen vapaussodan historiaa aikalaisnäkökulman saamiseen ja Aapo Roseliuksen ja Miika Siirosen valkoisten toimintaan ja suhtautumiseen perehtyneitä teoksia. Tutkimuksen metodi ja lähestymistapa on pääosin mikrohistoriallinen, mutta sen voi katsoa aihepiirinsä puolesta myös sotahistorian alaan kuuluvaksi.
Tutkimustulosten perusteella Saariston Vapaajoukko oli Ahvenanmaalla perustettu yksikkö, joka koostui useamman yhteiskuntaluokan edustajista: siihen kuului korkeakoulutettuja henkilöitä, kuten lääkäreitä, lakimiehiä ja agronomeja, mutta mukana oli myös konttorityöläisiä, kalastajia ja torppareita. Vapaajoukko oli erikoinen yksikkö, sillä se oli kaksikielinen, ja siihen kuului sekä ruotsin- että suomenkielisiä komppanioita, ruotsinkielisten muodostaessa kaksi kolmasosaa Vapaajoukosta. Jäsenet olivat pääosin kotoisin saaristosta ja Varsinais-Suomesta. Lisää haasteita aiheutti, että Ahvenanmaalle saapuneet saksalaiset kouluttivat Vapaajoukkoa ennen varsinaisiin taistelutehtäviin lähtöä, joten joukko käytti toiminnassaan useampaa kieltä.
Vapaajoukko kävi taisteluita saaristossa ja karkotti punaiset saksalaisten tukemana. Saksalaisten suunnatessa Hankoon, Vapaajoukko eteni Turkuun, jossa se otettiin valkoisen väestön puolella vastaan riemuiten sen jälkeen, kun punaiset olivat paenneet Turusta taisteluitta. Turusta joukko jatkoi matkaa Loimaalta Forssaan, johon sen varsinainen sotatie päättyi. Saaristossa perustettuna joukkona sen olemassaolo ei koko sodan aikana tavoittanut kunnolla valkoisen armeijan päämajaa, joka aiheutti toisinaan sekaannuksia valkoisten joukkojen tilannetietoisuudessa.
Tutkimus osoittaa, että kirjeistä ja muistelmista välittynyt kuva sodasta ja yksilön suhtautuminen punaisiin ei ollut yhtä raakaa tai verenhimoista, kun aikalaislehdistöstä olisi voinut olettaa. Vaikka punaisten kapinointi tuomittiin, suhtautuminen punaisiin oli enemmän säälivää ja kuvasti osittain hämmästystä siitä, miten sotaan oli päädytty.
Primääriaineistona on käytetty Bertel Reimsin kokoelmaa, sieltä löytyviä muistiinpanoja, erilaisia listoja, kulkulupia ja tiedusteluraportteja keväältä 1918.Tämän lisäksi primääriaineistona on käytetty Kansallisarkistosta löytyvää Saariston Vapaajoukon arkistomateriaalia sekä Vapaussodan suorituskomitean Vapaajoukkoa käsittelevää nidettä. Aikalaisnäkökulman laajentamiseen käytetään myös Ludvig Lindströmin muistelmateosta Skärgårdens Frikår. Tarkasteltaessa valkoisen Suomen suhtautumista sotaan myöhemmin, käytetään J.O. Hannulan Suomen vapaussodan historiaa aikalaisnäkökulman saamiseen ja Aapo Roseliuksen ja Miika Siirosen valkoisten toimintaan ja suhtautumiseen perehtyneitä teoksia. Tutkimuksen metodi ja lähestymistapa on pääosin mikrohistoriallinen, mutta sen voi katsoa aihepiirinsä puolesta myös sotahistorian alaan kuuluvaksi.
Tutkimustulosten perusteella Saariston Vapaajoukko oli Ahvenanmaalla perustettu yksikkö, joka koostui useamman yhteiskuntaluokan edustajista: siihen kuului korkeakoulutettuja henkilöitä, kuten lääkäreitä, lakimiehiä ja agronomeja, mutta mukana oli myös konttorityöläisiä, kalastajia ja torppareita. Vapaajoukko oli erikoinen yksikkö, sillä se oli kaksikielinen, ja siihen kuului sekä ruotsin- että suomenkielisiä komppanioita, ruotsinkielisten muodostaessa kaksi kolmasosaa Vapaajoukosta. Jäsenet olivat pääosin kotoisin saaristosta ja Varsinais-Suomesta. Lisää haasteita aiheutti, että Ahvenanmaalle saapuneet saksalaiset kouluttivat Vapaajoukkoa ennen varsinaisiin taistelutehtäviin lähtöä, joten joukko käytti toiminnassaan useampaa kieltä.
Vapaajoukko kävi taisteluita saaristossa ja karkotti punaiset saksalaisten tukemana. Saksalaisten suunnatessa Hankoon, Vapaajoukko eteni Turkuun, jossa se otettiin valkoisen väestön puolella vastaan riemuiten sen jälkeen, kun punaiset olivat paenneet Turusta taisteluitta. Turusta joukko jatkoi matkaa Loimaalta Forssaan, johon sen varsinainen sotatie päättyi. Saaristossa perustettuna joukkona sen olemassaolo ei koko sodan aikana tavoittanut kunnolla valkoisen armeijan päämajaa, joka aiheutti toisinaan sekaannuksia valkoisten joukkojen tilannetietoisuudessa.
Tutkimus osoittaa, että kirjeistä ja muistelmista välittynyt kuva sodasta ja yksilön suhtautuminen punaisiin ei ollut yhtä raakaa tai verenhimoista, kun aikalaislehdistöstä olisi voinut olettaa. Vaikka punaisten kapinointi tuomittiin, suhtautuminen punaisiin oli enemmän säälivää ja kuvasti osittain hämmästystä siitä, miten sotaan oli päädytty.