"Meitä ei haluttu vuokralaisiksi mihinkään" : Köyhien kokemuksia kodista
Krug, Sunniva (2022-05-17)
"Meitä ei haluttu vuokralaisiksi mihinkään" : Köyhien kokemuksia kodista
Krug, Sunniva
(17.05.2022)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
suljettu
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2022060141568
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2022060141568
Tiivistelmä
Suomen ilmastossa kaikilla on oltava jokin säältä suojattu paikka, jossa asua. Useimmiten ja oletusarvoisesti se on koti. Kodilla on suuri merkitys asujansa elämässä, kodissa toteutetaan sosiaalisia suhteita ja se on myös keino viestiä yhteiskunnallisesta asemastaan. Asuminen vaatii aina myös rahaa. Mitä tapahtuu, kun rahaa on käytössä vain vähän?
Pro gradu -työssäni tutkin köyhyyttä kokeneiden kokemuksia kodista ja asumisesta ”Arkipäivän kokemuksia köyhyydestä” -kirjoituskilpailun (2019) aineiston kautta. Aineistosta mukaan otin 50 kirjoitusta, joissa käsiteltiin kotia ja asumista. Tutkimuskysymykseni ovat: Miten köyhyyttä kokeneet kuvaavat kotiaan ja mitä merkityksiä he antavat kodille? Miten köyhyys merkityksellistyy suhteessa kotiin ja millaisia toiminnan mahdollisuuksia asukkailla on suhteessa kotiinsa? Tutkimusmenetelmänä on teoriaohjaava sisällönanalyysi.
Köyhyyttä kokeneiden kotikokemuksista löysin seuraavat kategoriat: kodin hankkiminen, kodin säilyttäminen, kodin varustelutaso ja siellä asuminen sekä kotitoimijuus. Kaikkiin näihin vaikuttavat sekä taloudelliset, sosiaaliset, rakenteelliset että terveydelliset tekijät joko estäen tai mahdollistaen asumista. Esteinä toimivia tekijöitä löytyi huomattavasti enemmän kuin mahdollistavia tekijöitä. Poikkeuksen tähän teki ainoastaan kotitoimijuus, joka sisältää paljon mahdollisuuksia vaikuttaa kotiinsa ja asumiseensa ja kokea merkityksellisyyttä esimerkiksi naapureita auttaessaan. Osana kotitoimijuutta kirjoittajat esittävät myös yhteiskuntakritiikkiä.
Köyhyyttä kokeneet kuvaavat aineistossa kotiaan toisaalta voimavarana, tekemisen kohteena ja perhettä koossa pitävänä voimana, toisaalta häpeää aiheuttavana. Köyhyyttä kokeneilla itse tekeminen korostuu keinona saada koti viihtyisämmäksi, sillä rahaa ei ole käytettävissä paljonkaan. Koti nähdään osallisuutta lisäävänä ja yhdessäolon mahdollistavana.
Asumiseen liittyvää toimijuutta ovat mahdollistaneet kirjoittajille niin sosiaalinen luotto, asumisoikeusjärjestelmä, sosiaalitoimi, terveydenhuolto kuin hyväntekeväisyyskin. Huolestuttavaa on se, että usea kirjoittaja kertoi pudonneensa avun ulkopuolelle ”vääränlaisen” köyhyyden vuoksi: avun saamiseksi olisi pitänyt olla jokin diagnoosi, lapsia, asuntolaina tms. mitä kirjoittajalla ei itsellään ollut. Auttamisjärjestelmien byrokraattisuus ei aina huomioi asiakkaiden yksilöllisiä tilanteita.
Tutkimukseni osoittaa, että köyhyyttä kokeneet ovat joutuneet kohtaamaan monia vaikeuksia monissa kotiin liittyvissä asioissa ja häpeämään kotiaan. Kotiin liittyvä köyhyys näyttäytyy enimmäkseen suhteellisena, erona vauraamman enemmistön tapaan asua. Moni köyhä on kuitenkin kehittänyt toimivia selviytymisstrategioita ja he ovat aktiivisia toimijoita. Tärkeää olisikin, ettei köyhiä pidetä pelkästään avun tarvitsijoina ja kohteina. Globaalin ympäristökriisin aikana moni vaatimattomasti asuva köyhä onkin edelläkävijä. Siitä ei tulisi joutua kokemaan häpeää.
Pro gradu -työssäni tutkin köyhyyttä kokeneiden kokemuksia kodista ja asumisesta ”Arkipäivän kokemuksia köyhyydestä” -kirjoituskilpailun (2019) aineiston kautta. Aineistosta mukaan otin 50 kirjoitusta, joissa käsiteltiin kotia ja asumista. Tutkimuskysymykseni ovat: Miten köyhyyttä kokeneet kuvaavat kotiaan ja mitä merkityksiä he antavat kodille? Miten köyhyys merkityksellistyy suhteessa kotiin ja millaisia toiminnan mahdollisuuksia asukkailla on suhteessa kotiinsa? Tutkimusmenetelmänä on teoriaohjaava sisällönanalyysi.
Köyhyyttä kokeneiden kotikokemuksista löysin seuraavat kategoriat: kodin hankkiminen, kodin säilyttäminen, kodin varustelutaso ja siellä asuminen sekä kotitoimijuus. Kaikkiin näihin vaikuttavat sekä taloudelliset, sosiaaliset, rakenteelliset että terveydelliset tekijät joko estäen tai mahdollistaen asumista. Esteinä toimivia tekijöitä löytyi huomattavasti enemmän kuin mahdollistavia tekijöitä. Poikkeuksen tähän teki ainoastaan kotitoimijuus, joka sisältää paljon mahdollisuuksia vaikuttaa kotiinsa ja asumiseensa ja kokea merkityksellisyyttä esimerkiksi naapureita auttaessaan. Osana kotitoimijuutta kirjoittajat esittävät myös yhteiskuntakritiikkiä.
Köyhyyttä kokeneet kuvaavat aineistossa kotiaan toisaalta voimavarana, tekemisen kohteena ja perhettä koossa pitävänä voimana, toisaalta häpeää aiheuttavana. Köyhyyttä kokeneilla itse tekeminen korostuu keinona saada koti viihtyisämmäksi, sillä rahaa ei ole käytettävissä paljonkaan. Koti nähdään osallisuutta lisäävänä ja yhdessäolon mahdollistavana.
Asumiseen liittyvää toimijuutta ovat mahdollistaneet kirjoittajille niin sosiaalinen luotto, asumisoikeusjärjestelmä, sosiaalitoimi, terveydenhuolto kuin hyväntekeväisyyskin. Huolestuttavaa on se, että usea kirjoittaja kertoi pudonneensa avun ulkopuolelle ”vääränlaisen” köyhyyden vuoksi: avun saamiseksi olisi pitänyt olla jokin diagnoosi, lapsia, asuntolaina tms. mitä kirjoittajalla ei itsellään ollut. Auttamisjärjestelmien byrokraattisuus ei aina huomioi asiakkaiden yksilöllisiä tilanteita.
Tutkimukseni osoittaa, että köyhyyttä kokeneet ovat joutuneet kohtaamaan monia vaikeuksia monissa kotiin liittyvissä asioissa ja häpeämään kotiaan. Kotiin liittyvä köyhyys näyttäytyy enimmäkseen suhteellisena, erona vauraamman enemmistön tapaan asua. Moni köyhä on kuitenkin kehittänyt toimivia selviytymisstrategioita ja he ovat aktiivisia toimijoita. Tärkeää olisikin, ettei köyhiä pidetä pelkästään avun tarvitsijoina ja kohteina. Globaalin ympäristökriisin aikana moni vaatimattomasti asuva köyhä onkin edelläkävijä. Siitä ei tulisi joutua kokemaan häpeää.