Valvebruksismi
Saikkonen, Ella (2022-05-27)
Valvebruksismi
(27.05.2022)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
avoin
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2022060141833
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2022060141833
Tiivistelmä
Tämä syventävien opintojen opinnäytetyö toteutettiin kirjallisuuskatsauksena, joka käsittelee valvebruksismia. Opinnäytetyön tarkoituksena on kartoittaa tällä hetkellä vallitseva tieto valvebruksismista sekä perehtyä eroavaisuuksiin valve- ja unibruksismin välillä.
Kirjallisuuskatsauksen aineistona käytettiin artikkeleita PubMed-tietokannasta sekä Purentaelimistön kipu ja toimintahäiriöt (TMD) Käypä Hoito -suosituksen lähteinä käytettyjä artikkeleita soveltuvin osin. Tiedonhaussa hakusanana oli ”awake bruxism”.
Bruksismilla tarkoitetaan valveilla tai unen aikana tapahtuvaa tahdosta riippumatonta ja keskushermoston säätelemää hampaiden narskuttelua, hampaiden voimakasta yhteen puremista, alaleuan jännittämistä tai eteenpäin työntämistä. Bruksismi on hyvin yleistä ja sitä esiintyy suurella osalla väestöstä jossain elämän vaiheessa. Valvebruksismi on yleisempää kuin unibruksismi. Sen etiologisina tekijöinä pidetään erityisesti psykososiaalisia tekijöitä ja hoitomenetelminä suositaan käyttäytymiseen vaikuttavia hoitomuotoja, omahoitoa ja fysioterapiaa.
Kirjallisuuskatsauksen aineistona käytettiin artikkeleita PubMed-tietokannasta sekä Purentaelimistön kipu ja toimintahäiriöt (TMD) Käypä Hoito -suosituksen lähteinä käytettyjä artikkeleita soveltuvin osin. Tiedonhaussa hakusanana oli ”awake bruxism”.
Bruksismilla tarkoitetaan valveilla tai unen aikana tapahtuvaa tahdosta riippumatonta ja keskushermoston säätelemää hampaiden narskuttelua, hampaiden voimakasta yhteen puremista, alaleuan jännittämistä tai eteenpäin työntämistä. Bruksismi on hyvin yleistä ja sitä esiintyy suurella osalla väestöstä jossain elämän vaiheessa. Valvebruksismi on yleisempää kuin unibruksismi. Sen etiologisina tekijöinä pidetään erityisesti psykososiaalisia tekijöitä ja hoitomenetelminä suositaan käyttäytymiseen vaikuttavia hoitomuotoja, omahoitoa ja fysioterapiaa.