Psykoterapioiden ja henkisyyden muotojen keskinäinen suhde toimijuuden resursseina seitsemässä haastattelussa
Ristimäki, Laura (2022-05-02)
Psykoterapioiden ja henkisyyden muotojen keskinäinen suhde toimijuuden resursseina seitsemässä haastattelussa
(02.05.2022)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
avoin
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2022060242398
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2022060242398
Tiivistelmä
Pro gradu -tutkielmassani tarkastelen, miten henkisyydestä ja psykoterapioista puhutaan toimijuuden resursseina suhteessa toisiinsa. Primaariaineistoni koostuu seitsemästä puolistrukturoidusta haastattelusta, jotka toteutin vuoden 2019 aikana, sekä kahden haastateltavan tekemistä sähköpostitäydennyksistä. Haastateltavien etsimisessä käytin kriteerihakuna vähintään vuoden kokemusta psykoterapiasta ja henkisyyden kokemista itselle tärkeäksi. Ensisijainen tutkimuskysymykseni on: Miten henkisyyden muodot ja psykoterapiat suhteutuvat toimijuuden resursseina toisiinsa? Tutkielman tarkoitus on lisätä perustutkimusta henkisten ja sekulaarien hyvinvontikäytänteiden keskinäisistä suhteista sekä henkisyyden kategorian suosiosta.
Pääasiallisesti analyysissä nojaudun teoriaohjaavaan temaattiseen sisällönanalyysiin. Analyysiäni ohjaavat valitsemani teorianäkökulmat, jotka kytkeytyvät toimijuuteen tilanteisena ja henkisyyteen diskursiivisena kategoriana. Osana analyysiä hyödynnän myös väljästi elementtejä kategoria-analyysistä sen tarkastelemiseen, miten henkisen ja sekulaarin suhteet haastattelupuheessa näyttäytyvät toimijuuden kannalta.
Pääsääntöisesti haastateltavat puhuivat psykoterapiasta arvostaen. Useampi haastateltava kuvaili psykoterapian mahdollistavan toimijuuden tietyssä mielessä ensisijaisemmaksi. Kutsun tätä sekulaariksi toimijuudeksi ja tulkitsen sen koskettavan erityisesti sekulaarissa elämässä pärjäämistä, sillä haastateltavat viittasivat esimerkiksi opiskelun, työn ja kotitöiden sujumiseen. Sen minkä tulkitsen henkiseksi toimijuudeksi, kuvattiin mahdollistuvan kunnolla vasta, kun edellä mainittu pohja on kunnossa.
Psykoterapian ja henkisyyden lähestymistavoissa nähtiin yhtäläisyyksiä ja kosketuspintoja. Pääasiallisesti haastateltavat kuitenkin puhuivat lähestymistavoista erilaisina ja toisiaan täydentävinä. Erillisyyden tietoisesta säilyttämisestä puhuttiin toisinaan toimijuutta lisäävänä: Henkisyyden lumoavuutta ei haluta pilata psykoterapeutin mahdollisella ymmärtämättömyydellä tai analyyttisyydellä. Toisaalta myös psykoterapiassa käyminen näyttäytyi lumoavalta kokemukselta, mahdollisuutena ottaa aikaa itselle ja saada uusia näkökulmia luotettavassa sosiaalisessa suhteessa. Myös henkisyyden reflektointi psykoterapeutin kanssa näyttäytyi omaehtoista henkistä toimijuutta mahdollistavana. Psykoterapiassa opittuja lähestymistapoja sovellettiin myös itsenäisesti henkisiin käytäntöihin. Osa haastateltavista kuvasi lähestymistapojen kytkeytyneen elämässään myöhemmin yhteen tavalla, joka mahdollistaa eräänlaista hybridiä toimijuutta, joka ei olisi mahdollista vain toisella lähestymistavalla yksinään.
Pääasiallisesti analyysissä nojaudun teoriaohjaavaan temaattiseen sisällönanalyysiin. Analyysiäni ohjaavat valitsemani teorianäkökulmat, jotka kytkeytyvät toimijuuteen tilanteisena ja henkisyyteen diskursiivisena kategoriana. Osana analyysiä hyödynnän myös väljästi elementtejä kategoria-analyysistä sen tarkastelemiseen, miten henkisen ja sekulaarin suhteet haastattelupuheessa näyttäytyvät toimijuuden kannalta.
Pääsääntöisesti haastateltavat puhuivat psykoterapiasta arvostaen. Useampi haastateltava kuvaili psykoterapian mahdollistavan toimijuuden tietyssä mielessä ensisijaisemmaksi. Kutsun tätä sekulaariksi toimijuudeksi ja tulkitsen sen koskettavan erityisesti sekulaarissa elämässä pärjäämistä, sillä haastateltavat viittasivat esimerkiksi opiskelun, työn ja kotitöiden sujumiseen. Sen minkä tulkitsen henkiseksi toimijuudeksi, kuvattiin mahdollistuvan kunnolla vasta, kun edellä mainittu pohja on kunnossa.
Psykoterapian ja henkisyyden lähestymistavoissa nähtiin yhtäläisyyksiä ja kosketuspintoja. Pääasiallisesti haastateltavat kuitenkin puhuivat lähestymistavoista erilaisina ja toisiaan täydentävinä. Erillisyyden tietoisesta säilyttämisestä puhuttiin toisinaan toimijuutta lisäävänä: Henkisyyden lumoavuutta ei haluta pilata psykoterapeutin mahdollisella ymmärtämättömyydellä tai analyyttisyydellä. Toisaalta myös psykoterapiassa käyminen näyttäytyi lumoavalta kokemukselta, mahdollisuutena ottaa aikaa itselle ja saada uusia näkökulmia luotettavassa sosiaalisessa suhteessa. Myös henkisyyden reflektointi psykoterapeutin kanssa näyttäytyi omaehtoista henkistä toimijuutta mahdollistavana. Psykoterapiassa opittuja lähestymistapoja sovellettiin myös itsenäisesti henkisiin käytäntöihin. Osa haastateltavista kuvasi lähestymistapojen kytkeytyneen elämässään myöhemmin yhteen tavalla, joka mahdollistaa eräänlaista hybridiä toimijuutta, joka ei olisi mahdollista vain toisella lähestymistavalla yksinään.