Jos ei jalka tassaa, ei suu massaa : Pieneläjien työn ja elämäntavan välimuotoa osittaisen omavaraisuuden loppuvaiheessa Ahlaisten Alakylässä 1940- 1970
Saukko, Terttu (2022-05-02)
Jos ei jalka tassaa, ei suu massaa : Pieneläjien työn ja elämäntavan välimuotoa osittaisen omavaraisuuden loppuvaiheessa Ahlaisten Alakylässä 1940- 1970
(02.05.2022)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
avoin
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2022060242503
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2022060242503
Tiivistelmä
Pro- gradu tutkielmani aihe on pieneläjien elämäntavan ja työn välimuodon toteutuminen
osittaisessa omavaraistaloudessa. Tutkielman kohteena on Ahlaisten kirkonkylän suistoseudun asukkaiden selviytyminen Suomelle monin tavoin merkittävänä aikana 1940-1970 -luvuilla. Tutkin mikä oli voiman lähde, jonka avulla he jaksoivat. Miksi he elivät niin kuin elivät? Tutkimukseni perustuu muistitietoon ja on empiirishermeneuttinen. Aineistona on haastattelut ja muistelmakirjat. Haastateltavat ovat omakohtaisesti eläneet ja muistavat tutkimaani elämäntapaa Ahlaisten suistoseudulla. Muistelmakirjoissaan Aino Saukko on tallentanut tavallisen ihmisen arkea ja vähän vaatimatonta juhlaakin. Saukon muistelmista käy myös ilmi, miksi tutkimukseni kohteena oleva elämänmuoto oli sekä kohtalona että myös tavoiteltu unelma; punainen tupa ja perunamaa, pihapiirissä navetta, lehmä ja muut eläimet. Tutkimus koskee Ahlaisten suistoseudun maankohoamisalueella elettyä, nyt kadonnutta elämäntavan ja työn välimuotoa. Niin elämänmuotoa kuin suistoseutuakaan ei enää sellaisenaan ole; maaseudun elinkeinorakenne muuttui. Maankohoamisen takia suistoseutu on jatkuvan muutoksen alla. Karjanlaidunnuksen loputtua lehmänlaitumet metsittyivät ja jokien rannoilla järviruoko valloitti alaa.
Sota- ja pula-aikana elämänmuoto oli hyödyllinen, koska osittainen omavaraisuus piti ihmiset hengissä. Tutkimukseni ajankohdan loppuaikana se oli poistumassa tekijöidensä mukana. Hyvinvointivaltion eduista he kuitenkin ehtivät nauttia. Nuorempi väki osallistui uuden rakentamiseen; Suomi nousi sodan- ja pula-ajan vuosista 1970-luvun alun voimakkaan talouskasvun aikaan. Tätä aikaa olen pro gradu- tutkielmassani aineistoni pohjalta tutkinut ja kuvannut, esittänyt kysymyksiä ja niihin työssäni vastannut.
osittaisessa omavaraistaloudessa. Tutkielman kohteena on Ahlaisten kirkonkylän suistoseudun asukkaiden selviytyminen Suomelle monin tavoin merkittävänä aikana 1940-1970 -luvuilla. Tutkin mikä oli voiman lähde, jonka avulla he jaksoivat. Miksi he elivät niin kuin elivät? Tutkimukseni perustuu muistitietoon ja on empiirishermeneuttinen. Aineistona on haastattelut ja muistelmakirjat. Haastateltavat ovat omakohtaisesti eläneet ja muistavat tutkimaani elämäntapaa Ahlaisten suistoseudulla. Muistelmakirjoissaan Aino Saukko on tallentanut tavallisen ihmisen arkea ja vähän vaatimatonta juhlaakin. Saukon muistelmista käy myös ilmi, miksi tutkimukseni kohteena oleva elämänmuoto oli sekä kohtalona että myös tavoiteltu unelma; punainen tupa ja perunamaa, pihapiirissä navetta, lehmä ja muut eläimet. Tutkimus koskee Ahlaisten suistoseudun maankohoamisalueella elettyä, nyt kadonnutta elämäntavan ja työn välimuotoa. Niin elämänmuotoa kuin suistoseutuakaan ei enää sellaisenaan ole; maaseudun elinkeinorakenne muuttui. Maankohoamisen takia suistoseutu on jatkuvan muutoksen alla. Karjanlaidunnuksen loputtua lehmänlaitumet metsittyivät ja jokien rannoilla järviruoko valloitti alaa.
Sota- ja pula-aikana elämänmuoto oli hyödyllinen, koska osittainen omavaraisuus piti ihmiset hengissä. Tutkimukseni ajankohdan loppuaikana se oli poistumassa tekijöidensä mukana. Hyvinvointivaltion eduista he kuitenkin ehtivät nauttia. Nuorempi väki osallistui uuden rakentamiseen; Suomi nousi sodan- ja pula-ajan vuosista 1970-luvun alun voimakkaan talouskasvun aikaan. Tätä aikaa olen pro gradu- tutkielmassani aineistoni pohjalta tutkinut ja kuvannut, esittänyt kysymyksiä ja niihin työssäni vastannut.