Oikeudenkäyntikuluriski hankintavalituksissa : Perus- ja ihmisoikeuksien näkökulmasta

Abstract

Julkisia hankintoja koskevissa valitusasioissa noudatetaan lakia oikeudenkäynnistä hallintoasioissa (808/2019) (hallintoprosessilaki). Hallintoprosessilain lisäksi hankintavalituksista säädetään laissa julkisista hankinnoista ja käyttöoikeussopimuksista (1397/2016) (hankintalaki). Hankintalain mukaisesti julkisia hankintoja koskevissa asioissa ei sovelleta oikeudenkäyntikuluja koskevaa hallintoprosessilain 95 §:n 3 momenttia, josta seuraa, että poikkeuksellisesti kummallakin hankintavalitusasian osapuolella on teoreettisesti yhtäläinen mahdollisuus joutua korvaamaan omat ja toisen oikeudenkäyntikulut. Merkittävimmin ratkaisuun siitä, kumpi joutuu kulujen pääasialliseksi maksajaksi, vaikuttaa pääasian ratkaisu tuomioistuimessa. Pääasian ratkaisun lisäksi otetaan huomioon tilanteen kokonaisarviointi. Tutkielman aiheesta tekee erityisen merkittävän se, että, oikeudenkäyntikulut hankintavalituksissa nousevat usein huomattavan korkeiksi asioiden ollessa tavanomaisempiin hallintoprosessuaalisiin asioihin nähden monimutkaisempia ja oikeudellisesti hankalampia. Tutkimusaiheen keskiössä on myös oikeushenkilön oikeusturvan tarkastelu, hankintavalitusasioiden osapuolten ollessa lähes aina luonnollisten henkilöiden sijaan oikeushenkilöitä. Tutkimuksen aihetta, oikeudenkäyntikuluriskiä hankintavalituksissa, tarkastellaan työssä erityisesti oikeudenkäyntikuluriskin ja oikeusturvan yhteensovittamisen näkökulmasta. Yleisemmän esittelyn jälkeen tutkielmassa perehdytään aiheeseen tarkemmin perus- ja ihmisoikeuksien näkökulmasta. Tutkielman tarkoituksena on siten selvittää, millaisia ongelmia kuluriski saattaa aiheuttaa hankintavalitusasioissa kansallisen oikeusturvan sekä perus- ja ihmisoikeuksien näkökulmasta. Tutkielma sijoittuu siten hallintoprosessioikeuden lisäksi kansainvälisen julkisoikeuden ja EU-oikeuden alalle. Tutkielma metodi on pääosin oikeusdogmaattinen. Tutkielman lähteinä on käytetty laaja-alaisesti yleistä hallintoprosessuaalista ja julkisia hankintoja koskevaa oikeuskirjallisuutta, mutta hyödynnetty myös siviilioikeudellista materiaalia sen soveltuvilta osin. Sama koskee kansallista oikeuskäytäntöä, joka on pääosin kerätty markkinaoikeuden ja korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisuista, mutta samanaikaisesti pidetty silmällä myös yleisissä tuomioistuimissa ratkaistuja asioita. Lisäksi tutkielmaan kuuluu sen perus- ja ihmisoikeudellisesta perspektiivistä johtuen runsaasti myös kansainvälisten tuomioistuinten oikeuskäytäntöä ja sen arviointia. Tutkielman perusteella nykyiseen oikeustilaan liittyvät kehitystarpeet koskevat hankintavalituksissa erityisesti oikeudenkäyntikulujen kokoluokkaa ja ennustettavuutta. Ongelmat aiheuttavat puutteita yleiseen oikeusvarmuuteen sekä hankintavalitusten osapuolten oikeusturvaan. Tutkielman lopussa tehdään muutamia ratkaisuehdotuksia nykyisen oikeustilan parantamiseksi. Ratkaisuehdotukset jakaantuvat kolmeen pääkategoriaan, jotka ovat 1) halvempaan prosessiin tähtääminen, 2) kulujen rajaaminen sääntelyllä ja 3) kulujen ennakoitavuuden parantaminen. Ratkaisuehdotusten ei ole tarkoitus olla viimeisteltyjä ratkaisumalleja, vaan enemmänkin suuntaa antavia ehdotelmia siitä, mihin suuntaan oikeustilaa voitaisiin lähteä kehittämään.