Asumistuen ja työnteon yhdistäminen: empiirinen tutkimus Suomen kunnista vuosilta 2017–2019
Kuhmonen, Sara (2022-05-27)
Asumistuen ja työnteon yhdistäminen: empiirinen tutkimus Suomen kunnista vuosilta 2017–2019
(27.05.2022)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
avoin
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2022060242527
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2022060242527
Tiivistelmä
Asumistuki on osa Suomen monimutkaista sosiaaliturvajärjestelmää ja viime vuosina asumisen tukeminen on kasvanut merkittävästi. Kela voi maksaa yleistä asumistukea pienituloiselle ruokakunnalle asumismenojen helpottamiseksi. Asumistuen määrään vaikuttavat asumismenot, ruokakunnan jäsenten lukumäärä, asunnon sijaintikunta, sekä bruttokuukausitulot. Talouspoliittisessa keskustelussa usein esiintyvä aihe on työnteon kannustimet ja kannustavuuden lisääminen. Kannustimia parantamalla pyritään saamaan työttömät hakeutumaan työmarkkinoille ja ansiotyössä olevat työskentelemään aiempaa enemmän ja tehokkaammin. Työn tarjontapäätös perustuu muiden tekijöiden ohella tulojen ja käteen jäävän palkan vertailuun. Sosiaalietuuksien takia voi syntyä tilanteita, joissa varsinkaan tilapäistä työpaikkaa ei kannata ottaa vastaan. Asumistuessa työnteon kannustimia pyritään parantamaan vuonna 2015 käyttöönotetulla 300 euron suuruisella ansiotulovähennyksellä, eli ns. asumistuen suojaosalla. Työtulojen ja asumistuen yhdistäminen on mielenkiintoinen aihe tulevan sosiaaliturvauudistuksen kannalta.
Tutkielman tarkoituksena on tutkia työssäkäyvien asumistuen saajien osuutta kaikista asumistuen saajista ja selvittää, mitkä tekijät asuinkunnissa ovat yhteydessä tähän. Tutkimusaineistona on Kelan rekisteriaineisto vuosilta 2017–2019, johon on lisätty tietoja Tilastokeskuksen kuntien avainluvut -tietokannasta. Tarkoituksena on tutkia regressioanalyysin avulla miten eri tekijät kunnissa vaikuttavat työssäkäyvien asumistuen saajien osuuteen. Jos kunnassa on paljon opiskelijoita, työssäkäyvien osuus on huomattavasti pienempi. Tästä syystä opiskelijat on poistettu tarkastelusta kokonaan. Opiskelijoiden rajaaminen pois tarkastelusta tekee kunnista myös vertailukelpoisempia. Regressioanalyysin selitettävä muuttuja on kuntien työssäkäyvien asumistuen saajien osuus. Selittävät muuttujat ovat kuntien asuntokuntien eli kotitalouksien määrä, keskimääräinen vuokra, palvelujen työpaikkojen osuus, työllisyysaste ja keskimääräinen ruokakunnan koko.
Tutkielman tilastollisessa analyysissa havaintoaineistoon sovitettiin kaksi lineaarista PNS-pohjaista time-fixed effects -regressiomallia käyttäen dummy-muuttujia. Ensimmäisessä regressiomallissa käytettiin vuosi-dummyja ja toisessa mallissa käytettiin vuosi-dummyjen lisäksi asuntokunta-dummyja. Regressioanalyysin tulokset osoittavat, että kaikilla selittävillä muuttujilla on positiivinen yhteys työssäkäyvien asumistuen saajien osuuteen. Analyysin tulosten mukaan työssäkäyvien osuus oli pienin vuonna 2017, ja osuus kasvoi vuosittain. Alle 2 500 asuntokunnan kunnissa oli suurin työssäkäyvien asumistuen saajien osuus, ja osuus pieneni kuntakoon kasvaessa.
Tutkielman tarkoituksena on tutkia työssäkäyvien asumistuen saajien osuutta kaikista asumistuen saajista ja selvittää, mitkä tekijät asuinkunnissa ovat yhteydessä tähän. Tutkimusaineistona on Kelan rekisteriaineisto vuosilta 2017–2019, johon on lisätty tietoja Tilastokeskuksen kuntien avainluvut -tietokannasta. Tarkoituksena on tutkia regressioanalyysin avulla miten eri tekijät kunnissa vaikuttavat työssäkäyvien asumistuen saajien osuuteen. Jos kunnassa on paljon opiskelijoita, työssäkäyvien osuus on huomattavasti pienempi. Tästä syystä opiskelijat on poistettu tarkastelusta kokonaan. Opiskelijoiden rajaaminen pois tarkastelusta tekee kunnista myös vertailukelpoisempia. Regressioanalyysin selitettävä muuttuja on kuntien työssäkäyvien asumistuen saajien osuus. Selittävät muuttujat ovat kuntien asuntokuntien eli kotitalouksien määrä, keskimääräinen vuokra, palvelujen työpaikkojen osuus, työllisyysaste ja keskimääräinen ruokakunnan koko.
Tutkielman tilastollisessa analyysissa havaintoaineistoon sovitettiin kaksi lineaarista PNS-pohjaista time-fixed effects -regressiomallia käyttäen dummy-muuttujia. Ensimmäisessä regressiomallissa käytettiin vuosi-dummyja ja toisessa mallissa käytettiin vuosi-dummyjen lisäksi asuntokunta-dummyja. Regressioanalyysin tulokset osoittavat, että kaikilla selittävillä muuttujilla on positiivinen yhteys työssäkäyvien asumistuen saajien osuuteen. Analyysin tulosten mukaan työssäkäyvien osuus oli pienin vuonna 2017, ja osuus kasvoi vuosittain. Alle 2 500 asuntokunnan kunnissa oli suurin työssäkäyvien asumistuen saajien osuus, ja osuus pieneni kuntakoon kasvaessa.