Suomalaisten työssäkäyvien ja työttömien asenteet joustoihin työsuhteissa ja työnhaussa
Kaartinen, Aura (2022-06-01)
Suomalaisten työssäkäyvien ja työttömien asenteet joustoihin työsuhteissa ja työnhaussa
Kaartinen, Aura
(01.06.2022)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
avoin
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2022060343280
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2022060343280
Tiivistelmä
Työttömyysasteen laskeminen ja työttömien aktivointi ovat olleet viime aikoina johtavia ajatuksia suomalaisessa työvoimapolitiikassa. Vaikka työllisyysaste onkin parantunut, on huoli työttömyydestä ja sen ongelmien ratkaisuista jäänyt sosiaalipoliittisen keskustelun keskiöön. Samaan aikaan käydään myös keskustelua työelämän kasvaneista paineista. Niin kutsuttua työn murrosta ovat Suomessa ajaneet työelämän epävarmuuden kasvaminen ja lisääntyneet odotukset työntekijöiden joustavuudesta. Myös hyvinvointivaltio on käynyt läpi selvää ideologista murrosta, jossa ovat korostuneet velvollisuus työhön ja negatiiviset käsitykset työttömistä joiden työnhaun esitetään tarvitsevan aktivoimista. Suomalaista tutkimusta työssäkäyvien ja työttömien joustovalmiuksista ei ole juurikaan tehty, ja työelämän joustoja koskevien tutkimusten tulokset ovat keskenään ristiriitaisia.
Tässä tutkielmassa selvitettiin suomalaisten työssäkäyvien ja työttömien työhakijoiden asenteita henkilökohtaisten joustojen tekemiseen tilanteissa, joissa joustoon suostuminen olisi ehtona nykyisen työpaikan säilymiselle tai työn saamiselle. Tarkastellut joustomuodot olivat: uusien taitojen opettelu, määräaikainen työsuhde, matalampi palkkataso ja työn vuoksi toiselle paikkakunnalle muuttaminen. Analyysi toteutettiin kvantitatiivisin menetelmin hyödyntäen ristiintaulukointia, Khiin -neliötestiä ja multinomiaalista regressioanalyysiä. Aineistona tutkielmassa käytettiin ISSP 2015: Työorientaatiot IV -kyselyn Suomen aineistoa. Aineiston koko oli 1203, ja vastausprosentti 48. Joustoasenteiden selittäjinä käytettiin työmarkkina-aseman lisäksi sukupuolta, ikää ja koulutustasoa, sekä työssäkäyvillä kokemusta turvatusta työsuhteesta ja työttömillä kokemusta pitkäaikaistyöttömyydestä.
Tutkielman tulosten mukaan suomalaiset työssäkäyvät ja työttömät suhtautuvat joustojen tekemiseen pääosin positiivisesti. Selviä eroja havaittiin eri joustomuotojen välillä ja ne selittyvät yksilöllisillä kokemuksilla ja tekijöillä. Selvästi havaittiin, ettei työmarkkina-asema yksin selitä joustoasenteen muodostumista – työttömät eivät ole sen joustamattomampia kuin työssäkäyvät. Tulos havainnollistaa sitä, että työssäkäyvät ja työttömät hyväksyvät työelämän uusia realiteetteja, mutta tietyin varauksin. Tulosten perusteella suomalaisessa työvoimapolitiikassa ei ole syytä erikseen korostaa työttömien aktivointia tai työssäkäyvien joustavuuden lisäämistä ratkaisuna työelämän haasteisiin, vaan kestäviä ratkaisuja on etsittävä muita reittejä.
Tässä tutkielmassa selvitettiin suomalaisten työssäkäyvien ja työttömien työhakijoiden asenteita henkilökohtaisten joustojen tekemiseen tilanteissa, joissa joustoon suostuminen olisi ehtona nykyisen työpaikan säilymiselle tai työn saamiselle. Tarkastellut joustomuodot olivat: uusien taitojen opettelu, määräaikainen työsuhde, matalampi palkkataso ja työn vuoksi toiselle paikkakunnalle muuttaminen. Analyysi toteutettiin kvantitatiivisin menetelmin hyödyntäen ristiintaulukointia, Khiin -neliötestiä ja multinomiaalista regressioanalyysiä. Aineistona tutkielmassa käytettiin ISSP 2015: Työorientaatiot IV -kyselyn Suomen aineistoa. Aineiston koko oli 1203, ja vastausprosentti 48. Joustoasenteiden selittäjinä käytettiin työmarkkina-aseman lisäksi sukupuolta, ikää ja koulutustasoa, sekä työssäkäyvillä kokemusta turvatusta työsuhteesta ja työttömillä kokemusta pitkäaikaistyöttömyydestä.
Tutkielman tulosten mukaan suomalaiset työssäkäyvät ja työttömät suhtautuvat joustojen tekemiseen pääosin positiivisesti. Selviä eroja havaittiin eri joustomuotojen välillä ja ne selittyvät yksilöllisillä kokemuksilla ja tekijöillä. Selvästi havaittiin, ettei työmarkkina-asema yksin selitä joustoasenteen muodostumista – työttömät eivät ole sen joustamattomampia kuin työssäkäyvät. Tulos havainnollistaa sitä, että työssäkäyvät ja työttömät hyväksyvät työelämän uusia realiteetteja, mutta tietyin varauksin. Tulosten perusteella suomalaisessa työvoimapolitiikassa ei ole syytä erikseen korostaa työttömien aktivointia tai työssäkäyvien joustavuuden lisäämistä ratkaisuna työelämän haasteisiin, vaan kestäviä ratkaisuja on etsittävä muita reittejä.