”Mieli tästä eniten kärsi, kun kaikki tuntui niin tyhjältä” : Korona-ajan koetut vaikutukset hyvinvointiin ja tulevaisuuden näkymiin lukion abiturienttien kertomana

Abstract

Tässä tutkielmassa tarkastellaan korona-ajan ja poikkeusolosuhteiden vaikutuksia lukion abiturienttien hyvinvointiin ja tulevaisuuden näkymiin. Tutkielman tavoitteena on antaa nuorille itselleen ääni kertoa, millaisia vaikutuksia he näkevät korona-ajalla olleen omaan oppimiseen, mielenterveyteen, sosiaalisiin suhteisiin ja ajatuksiin tulevaisuudesta. Abiturientit valikoituivat tutkimukseni kohderyhmäksi siksi, että koronan mukanaan tuoma poikkeusaika ja poikkeukselliset opetusjärjestelyt ovat koskettaneet erityisesti heitä. Abiturienttien kohdalla valtaosa lukion opiskelutaipaleesta on taitettu poikkeuksellisten opetusjärjestelyiden piirissä. Tutkimukseni teoriaosuudessa käyn läpi lukiokoulutuksen olennaisia piirteitä ja melko suuriakin muutoksia, joiden kourissa lukiot opiskelijoineen ovat olleet. Lukion muutosten tuulien jälkeen kuvaan lukiolaisen opiskelukyvyn eli työkyvyn osa-alueita, nuoruutta ihmisen tärkeänä kehitysvaiheena sekä nuoren hyvinvointia heikentäviä riskitekijöitä. Tutkielmani on laadullinen tutkimus, jonka empiirinen tutkimusaineisto koostuu abiturienttien esseemuotoisista kirjoitelmista. Tutkimusotteeni konstruktionistinen, koska tutkimuksessani kyse on sosiaalisen todellisuuden rakentamisesta nuorten näkökulmasta. Aineiston analyysin menetelmänä hyödynnän teoriaohjaavaa sisällönanalyysiä sekä teemoittelua. Tutkielmani kautta saadut tulokset kertovat, että korona-aika ja rajoitustoimien myötä sosiaalinen eristäytyminen ovat vaikuttaneet monella tavalla abiturienttien hyvinvointiin, opiskeluihin, sosiaalisiin suhteisiin sekä myös ajatuksiin tulevaisuudesta. Etäopiskeluun siirtyminen toi nuorille ensivaiheessa iloa ja helpotustakin, mutta se vaihtui nopeasti erilaisiin opiskeluvaikeuksiin, motivaatiopulaan, keskittymishaasteisiin sekä uupumusoireisiin. Korona-aika toi abiturienttien elämään epävarmuutta ja epätietoisuutta, jotka puolestaan aiheuttivat stressiä. Stressillä ja etenkin pitkittyneellä stressillä sekä mielialaoireilulla on tutkitusti vahva yhteys keskenään. Koronapandemia on lisännyt nuorten mielialaoireilua ja etenkin ahdistuneisuus- ja masennusoireilua. Huolestuttavaa on myös hyvinvointierojen kasvu tyttöjen ja poikien välillä. Tytöt voivat hyvinvoinnin jokaisella osa-alueella poikia heikommin ja koronan myötä välimatka näyttää vain kasvavan. Liikkumisrajoitukset, etätyöt ja -opiskelut sekä sosiaalinen eristäytyminen ovat muuttaneet monella tavalla perheiden arkea. Korona-aika on kohdellut perheitä eriarvoisesti niin Suomessa kuin muuallakin maailmassa. Ongelmien kärjistyminen ja kasaantuminen näkyvät erityisesti suhteessa heikommassa asemassa oleviin lapsiin, nuoriin ja perheisiin. Erityisen huolestuttavaa on koetun henkisen- ja fyysisen väkivallan lisääntyminen perheissä. Perhesuhteiden lisäksi korona-ajalla on ollut vaikutuksensa myös nuorten vertaissuhteisiin. Lukiolaisten osalta voidaan todeta, että korona-aikana yhteydenpito kavereiden kanssa on vähentynyt ja yksinäisyyden kokemukset puolestaan selvästi lisääntyneet. Tulevaisuuteen nuoret suhtautuvat lähtökohtaisesti optimistisesti. Pitkittynyt koronatilanne on kuitenkin heikentänyt tulevaisuususkoa erityisesti niiden nuorten kohdalla, joiden hyvinvointi on jo valmiiksi ennen koronaa ollut uhattuna. Kaiken kaikkiaan voidaan kuitenkin todeta, että nuorten tulevaisuususko on nousussa ja tämä siitäkin huolimatta, että koettu tyytyväisyys elämään laski koronaa edeltävään aikaan verrattuna. Hienoa voida todeta, että suomalaiset nuoret suhtautuvat myönteisemmin ja positiivisemmin tulevaisuuteen.