Vanhukset ja digitalisaatio : Vanhusten digilaitteiden käyttö, digiosaaminen ja näkemykset digitalisaatiosta ilmiönä

Abstract

Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää vanhusten ja ikääntyneiden digilaitteiden käyttöä, niihin liittyvää osaamista ja osaamiseen vaikuttavia tekijöitä, tuen merkitystä ja saatavuutta digilaitteiden opettelussa sekä asenteita ja mielipiteitä digitalisaatiota kohtaan ilmiönä. Teknologian ja digitalisaation nopea kehitys suhteutettuna nopeasti kasvavaan vanhusväestöön ja huoltosuhteen muuttumiseen Suomessa asettaa paineen tutkia vanhusten digitottumuksia ja digituen toteutumista nykypäivänä. Tutkimus toteutettiin laadullisena tutkimuksena, jonka aineistonkeruumenetelmänä käytettiin puolistrukturoitua teemahaastattelua ja haastattelulajina käytettiin ryhmähaastattelua. Haastatteluihin osallistui yhteensä kymmenen (n = 10) vanhusta. Tutkimus toteutettiin yhteistyö ssä Turun seudulla toimivan vapaaehtoistoimintaan perustuvan yhdistyksen avulla, jonka avulla myös haastateltavat on hankittu. Haastateltavien ryhmään valikoitui vanhuksia 72-92 ikävuoden väliltä. Aineiston analyysissä metodeina käytettiin aineistolähtöistä sisällönanalyysiä ja teemoittelua.

Tutkimustulosten mukaan vanhukset voidaan luokitella teknologian ja digilaitteiden käyttäjinä kahteen eri luokkaan; aktiivisiin ja oma-aloitteisiin käyttäjiin sekä passiivisiin ja varautuneisiin käyttäjiin. Aktiivisten vanhusten laiteosaaminen oli korkealla tasolla ja he myös käyttivät useampaa laitetta useita eri kertoja päivässä. Lisäksi aktiivisten vanhusten ryhmän yleinen asenne digitalisaatiota kohtaan sekä halu pysyä kehityksen mukana ja oppia uutta olivat korkealla. Passiivisten vanhusten ryhmässä puolestaan kokemukset olivat päinvastaisia; laitteita käytettiin huomattavasti vähemmän ja laitteisiin ja teknologiaan suhtauduttiin epäilevästi ja ennakkoluuloisesti. Tutkimustulosten mukaan iällä, aikaisemmalla elämänkokemuksella ja työtaustalla saattaa olla vaikutus vanhusten digiosaamisen kehittymisessä. Lisäksi tutkimuksessa selvisi, että suurin digiosaamiseen vaikuttava tekijä vanhusten elämässä on usein lähiomaiset kuten lapset ja lapsenlapset. Laitteiden käytössä ja opettelussa siis korostuu erityisesti sosiaalisen tuen merkitys. Yleisesti vanhukset kokivat, että perustietoa laitteiden käytöstä on hyvin saatavilla, mutta vastauksissa korostui toivomus laitteiden helppokäyttöisyydestä, ohjeiden yksinkertaisuudesta ja selkokielisyydestä sekä henkilökohtaisen ohjauksen ja tuen saatavuudesta. Tutkimustuloksista voidaan päätellä, että vaikka niin kansallisia kuin kansainvälisiäkin toimia on tehty digitalisaation edesauttaman eriarvoisuuden vähentämiseksi ja vanhusten digiosaamisen kasvattamiseksi, olisi aiheesta tärkeää kerätä lisää tutkimusnäyttöä sekä kohdentaa laite- ja ohjelmointikehitystä myös vanhusväestön kokemukset, iän tuomat rajoitteet sekä erityisesti toivomukset huomioon ottaen.