Vakuutusoikeuden asema hallintolainkäyttäjänä
Urho, Helen (2022-05-25)
Vakuutusoikeuden asema hallintolainkäyttäjänä
Urho, Helen
(25.05.2022)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
suljettu
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2022060844129
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2022060844129
Tiivistelmä
Tutkin vakuutusoikeuden asemaa hallintolainkäyttäjänä ja sen suhdetta korkeimpaan hallintooikeuteen. Tutkimuksen tavoitteena on selvittää, miten ylimmän tuomiovallan käyttö ja ylimmille
tuomioistuimille perustuslaissa osoitetut tehtävät käytännössä jakautuvat vakuutusoikeuden ja
korkeimman hallinto-oikeuden välillä hallintolainkäytön alaan kuuluvissa toimeentuloturva-asioissa.
Lisäksi tutkin sitä, miten oikeusvaltioperiaatteesta seuraavat, suomalaiseen tuomioistuinjärjestelmään
kohdistuvat vaatimukset toteutuvat vakuutusoikeudessa ja millaisia haasteita vakuutusoikeuden
asemaan liittyy yksityisen oikeussubjektin oikeusturvan toteutumisen ja tuomioistuinjärjestelmän
läpinäkyvyyden kannalta. Tutkimuksella pyritään selvittämään myös syitä vakuutusoikeuden aseman
muodostumiselle sellaiseksi kuin se nyt on, sekä syitä aseman edelleen kehittämisen vaikeudelle.
Vakuutusoikeuden asema hallintolainkäyttäjänä on jäänyt oikeuskirjallisuudessa vähälle huomiolle
siitä huolimatta, että se on merkittävä ja poikkeuksellinen tuomiovallan käyttäjä.
Selvitän vakuutusoikeuden asemaa ja sen suhdetta korkeimpaan hallinto-oikeuteen keskeisesti
lainsäädännön, lainvalmisteluaineiston ja oikeuskäytännön avulla. Oikeuskäytännöstä merkittävin
lähde ovat vakuutusoikeuden lainvoimaisen päätöksen purkamista koskevat korkeimman hallintooikeuden vuosikirjapäätökset ajanjaksolta 2003–2021. Tarkastelen myös Euroopan unionin
tuomioistuimen ja Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen oikeuskäytäntöä soveltuvilta osin. Lisäksi
käytän aineistona Euroopan neuvoston alaisten toimielinten julkaisemia suosituksia ja kannanottoja,
oikeusministeriön selvityksiä ja komiteanmietintöjä sekä oikeuskirjallisuutta.
Tutkimuksessa tuli selvitetyksi, ettei korkeimmalla hallinto-oikeudella ole mahdollisuutta huolehtia
lainkäytön yhdenmukaisuudesta toimeentuloturva-asioissa, sillä korkeimman hallinto-oikeuden oikeus
purkaa vakuutusoikeuden lainvoimainen päätös olennaisen menettelyvirheen perusteella ei mahdollista
vakuutusoikeuden päätöksen sisältöön puuttumista. Lainkäytön ohjaus ja oikeuskäytännön
yhtenäisyydestä huolehtiminen toimeentuloturva-asioissa jää siis vakuutusoikeuden tehtäväksi.
Vakuutusoikeudella ei ole kuitenkaan ylimmän tuomioistuimen asemaa, eikä sen lainkäyttötoiminta
toteuta tällä hetkellä oikeusvaltioperiaatteesta seuraavia vaatimuksia tuomioistuimen ratkaisujen
saavutettavuudelle, päätösten perustelulle ja oikeuden ennakoitavuudelle.
Haasteina vakuutusoikeuden liittämiselle selkeämmin korkeimman hallinto-oikeuden valvontaan on
osoittautunut erityisesti vakuutusoikeuden käsittelemien asioiden suuri määrä sekä oikeudenkäynnin
kokonaiskeston pitenemisen estäminen. Riippumatta siitä, millaisia uudistuksia vakuutusoikeuden
asemaan tehdään tulevaisuudessa, vakuutusoikeuden päätösten julkaisemista sekä päätösten
perusteluiden monipuolisuutta ja avoimuutta tulisi lisätä.
tuomioistuimille perustuslaissa osoitetut tehtävät käytännössä jakautuvat vakuutusoikeuden ja
korkeimman hallinto-oikeuden välillä hallintolainkäytön alaan kuuluvissa toimeentuloturva-asioissa.
Lisäksi tutkin sitä, miten oikeusvaltioperiaatteesta seuraavat, suomalaiseen tuomioistuinjärjestelmään
kohdistuvat vaatimukset toteutuvat vakuutusoikeudessa ja millaisia haasteita vakuutusoikeuden
asemaan liittyy yksityisen oikeussubjektin oikeusturvan toteutumisen ja tuomioistuinjärjestelmän
läpinäkyvyyden kannalta. Tutkimuksella pyritään selvittämään myös syitä vakuutusoikeuden aseman
muodostumiselle sellaiseksi kuin se nyt on, sekä syitä aseman edelleen kehittämisen vaikeudelle.
Vakuutusoikeuden asema hallintolainkäyttäjänä on jäänyt oikeuskirjallisuudessa vähälle huomiolle
siitä huolimatta, että se on merkittävä ja poikkeuksellinen tuomiovallan käyttäjä.
Selvitän vakuutusoikeuden asemaa ja sen suhdetta korkeimpaan hallinto-oikeuteen keskeisesti
lainsäädännön, lainvalmisteluaineiston ja oikeuskäytännön avulla. Oikeuskäytännöstä merkittävin
lähde ovat vakuutusoikeuden lainvoimaisen päätöksen purkamista koskevat korkeimman hallintooikeuden vuosikirjapäätökset ajanjaksolta 2003–2021. Tarkastelen myös Euroopan unionin
tuomioistuimen ja Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen oikeuskäytäntöä soveltuvilta osin. Lisäksi
käytän aineistona Euroopan neuvoston alaisten toimielinten julkaisemia suosituksia ja kannanottoja,
oikeusministeriön selvityksiä ja komiteanmietintöjä sekä oikeuskirjallisuutta.
Tutkimuksessa tuli selvitetyksi, ettei korkeimmalla hallinto-oikeudella ole mahdollisuutta huolehtia
lainkäytön yhdenmukaisuudesta toimeentuloturva-asioissa, sillä korkeimman hallinto-oikeuden oikeus
purkaa vakuutusoikeuden lainvoimainen päätös olennaisen menettelyvirheen perusteella ei mahdollista
vakuutusoikeuden päätöksen sisältöön puuttumista. Lainkäytön ohjaus ja oikeuskäytännön
yhtenäisyydestä huolehtiminen toimeentuloturva-asioissa jää siis vakuutusoikeuden tehtäväksi.
Vakuutusoikeudella ei ole kuitenkaan ylimmän tuomioistuimen asemaa, eikä sen lainkäyttötoiminta
toteuta tällä hetkellä oikeusvaltioperiaatteesta seuraavia vaatimuksia tuomioistuimen ratkaisujen
saavutettavuudelle, päätösten perustelulle ja oikeuden ennakoitavuudelle.
Haasteina vakuutusoikeuden liittämiselle selkeämmin korkeimman hallinto-oikeuden valvontaan on
osoittautunut erityisesti vakuutusoikeuden käsittelemien asioiden suuri määrä sekä oikeudenkäynnin
kokonaiskeston pitenemisen estäminen. Riippumatta siitä, millaisia uudistuksia vakuutusoikeuden
asemaan tehdään tulevaisuudessa, vakuutusoikeuden päätösten julkaisemista sekä päätösten
perusteluiden monipuolisuutta ja avoimuutta tulisi lisätä.