Tasa-arvo ja yhdenvertaisuus kansainvälisessä urheiluoikeudessa ja sen kehityksessä
Autere, Marita (2022-05-24)
Tasa-arvo ja yhdenvertaisuus kansainvälisessä urheiluoikeudessa ja sen kehityksessä
(24.05.2022)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
suljettu
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2022060844153
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2022060844153
Tiivistelmä
Tutkielmassani perehdyn tasa-arvoon ja yhdenvertaisuuteen kansainvälisen urheiluoikeuden kehitystendenssissä kohti transnationaalista globaalia urheiluoikeutta. Tutkimuksen kohteena ovat Olympialainen peruskirja, urheiluoikeuden periaatteet ja etiikka, Court of Arbitration for Sport (CAS), kansainvälinen oikeus, transnationaalinen oikeus, Kaikkinaisen naisten syrjinnän poistamista koskeva yleissopimus, Euroopan ihmisoikeustuomioistuin ja EU-oikeus. Metodeina olen käyttänyt oikeusdogmatiikkaa, sen analyyttistä sekä periaatteellista puolta, ja vertailevaa tutkimusta. Materiaaliksi olen valinnut oikeustieteellistä kirjallisuutta, etiikan ja filosofian kirjallisuutta, kansainvälisiä sopimuksia, urheilun normeja sekä eri instanssien oikeustapauksia. Työni perustuu de lege lata tilannearvioon.
Urheilun instanssien ja CAS:n päätökset eivät aina ilmennä ihmisoikeuksien noudattamista tai ne eivät ole linjassa aiempien ratkaisujen kanssa. CAS:n tulisi toimia lex sportivaa luovana vetoomustuomioistuimena. Sen toimintaa leimaa kuitenkin ennakkopäätösten ohjaamattomuuden lisäksi avoimuuden puute. Siten se ei ole onnistunut lunastamaan normatiivisen doktriinin funktiotaan.
Kansainvälisiä urheiluliittoja voidaan säännellä lailla. Perinteisesti kansainvälinen urheiluoikeus on liitetty osaksi kansainvälistä oikeutta, jolloin sen sitovuus perustuu pacta sunt servanda -periaatteelle. Urheilun toiminta perustuu vahvasti sopimuksellisuuteen lajiliittojen sääntöjen kulkiessa läpi pyramidirakenteen. Tällöin liiton säännöt kulkevat ylhäältä alas sitoen niihin niin urheilijat kuin lajin säännöt luovan monopoliasemassa toimivan johtavan kansainvälisen lajiliiton. Tutkielmassani tarkastelen, voidaanko pyramidirakenteen puitteissa ohittaa ihmisoikeudet.
Transnationaalinen oikeus on viime vuosien aikana vallannut alaa kansainvälisen urheiluoikeuden teoreettisessa systematisoinnissa, tuottamisessa, tulkinnassa ja soveltamisessa. Se pyrkii itsesääntelyyn, itsenäiseksi oikeusjärjestelmäksi ja kansallisten oikeusjärjestelmien sekä kansainvälisen urheiluoikeuden ulottumattomiin.
Tutkielmassani perehdyn siihen, miten tasa-arvo ja yhdenvertaisuus kiinnittyvät, sitoutuvat ja toimivat pragmaattisesti näissä oikeudenaloissa. Eroavaisuudet tulevat esiin kansainvälisen urheiluoikeuden ja transnationaalisen globaalin urheiluoikeuden välillä erityisesti transnationaalisen globaalin urheiluoikeuden systematisoinnissa, joka poikkeaa kansainvälisen urheiluoikeuden systematisoinnista olennaisesti.
Transnationaalinen globaali urheiluoikeus ei ole saavuttanut autonomista asemaa vielä. Katson CAS:n tällöin olevan velvollinen noudattamaan kansainvälisten ihmisoikeustuomioistuinten viitoittamaa linjaa ihmisoikeussopimuksiin perustuvien tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden soveltamisessa. Valvonnan tehostamista eri instansseissa tehtyjen päätösten suhteen on vahvistettava.
Urheilun instanssien ja CAS:n päätökset eivät aina ilmennä ihmisoikeuksien noudattamista tai ne eivät ole linjassa aiempien ratkaisujen kanssa. CAS:n tulisi toimia lex sportivaa luovana vetoomustuomioistuimena. Sen toimintaa leimaa kuitenkin ennakkopäätösten ohjaamattomuuden lisäksi avoimuuden puute. Siten se ei ole onnistunut lunastamaan normatiivisen doktriinin funktiotaan.
Kansainvälisiä urheiluliittoja voidaan säännellä lailla. Perinteisesti kansainvälinen urheiluoikeus on liitetty osaksi kansainvälistä oikeutta, jolloin sen sitovuus perustuu pacta sunt servanda -periaatteelle. Urheilun toiminta perustuu vahvasti sopimuksellisuuteen lajiliittojen sääntöjen kulkiessa läpi pyramidirakenteen. Tällöin liiton säännöt kulkevat ylhäältä alas sitoen niihin niin urheilijat kuin lajin säännöt luovan monopoliasemassa toimivan johtavan kansainvälisen lajiliiton. Tutkielmassani tarkastelen, voidaanko pyramidirakenteen puitteissa ohittaa ihmisoikeudet.
Transnationaalinen oikeus on viime vuosien aikana vallannut alaa kansainvälisen urheiluoikeuden teoreettisessa systematisoinnissa, tuottamisessa, tulkinnassa ja soveltamisessa. Se pyrkii itsesääntelyyn, itsenäiseksi oikeusjärjestelmäksi ja kansallisten oikeusjärjestelmien sekä kansainvälisen urheiluoikeuden ulottumattomiin.
Tutkielmassani perehdyn siihen, miten tasa-arvo ja yhdenvertaisuus kiinnittyvät, sitoutuvat ja toimivat pragmaattisesti näissä oikeudenaloissa. Eroavaisuudet tulevat esiin kansainvälisen urheiluoikeuden ja transnationaalisen globaalin urheiluoikeuden välillä erityisesti transnationaalisen globaalin urheiluoikeuden systematisoinnissa, joka poikkeaa kansainvälisen urheiluoikeuden systematisoinnista olennaisesti.
Transnationaalinen globaali urheiluoikeus ei ole saavuttanut autonomista asemaa vielä. Katson CAS:n tällöin olevan velvollinen noudattamaan kansainvälisten ihmisoikeustuomioistuinten viitoittamaa linjaa ihmisoikeussopimuksiin perustuvien tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden soveltamisessa. Valvonnan tehostamista eri instansseissa tehtyjen päätösten suhteen on vahvistettava.